Tiia Virtanen
Laurea-ammattikorkeakoulu
”Kiitos, että luotat.” Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö kouluvalmentajan työstä
2024
Opinnäytetyöni ”Kiitos, että luotat.” Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö kouluvalmentajan työstä osoittaa, että oppilaiden kohtaamisissa on päivittäin läsnä useita erilaisia näkökulmia. Opinnäytetyö vahvistaa, että kouluvalmentaja työskentelee eri osaamisalueilla nuorten ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin eteen. Työn ydin on yhteisöllinen työ, joka tukee osaltaan opetuksen järjestäjän ja koulun velvollisuuksia, muun muassa lainsäädännön sekä opetussuunnitelman osalta.
Ennaltaehkäisevää työtä ja varhaista tukea
Ehkäiseväksi työksi nimitetään työtä, jossa tarjotaan tukea mahdollisimman varhain ja siten ehkäistään ongelmien kehittymistä vakavammiksi. Varhaisella tunnistamisella ja tuella tarkoitetaan työtä, jossa keskeistä on tarjota tuen tarpeessa oleville oikeanlaista tukea heidän omista lähtökohdistaan. (Nivala & Ryynänen 2019, 267-268.) Vaikka termit limittyvät vahvasti toisiinsa, niiden määrittely vahvisti tunnistamaan ammatillisen työprosessin.
Kouluun kiinnittymisessä voidaan erottaa kaksi tasoa. Tilannesidonnaisessa kouluun kiinnittymisessä korostetaan kiinnittymisen vaihtelevaa ja muovautuvaa luonnetta, jolloin kiinnittymistä ei tulisi tarkastella oppilaan pysyvänä ominaisuutena. Lisäksi tilannesidonnainen kiinnittyminen on tutkitusti yhteydessä oppilaan yleiseen kouluun kiinnittymiseen. (Pelkonen ja Virtanen 2023, 37-39.) Päivittäiset kirjaukseni osoittivat tarpeen nuorten monimuotoiseen läsnäolon tukemiseen ja siihen, että on tärkeää olla heille saatavilla sekä tavoitettavissa silloin, kun he sitä tarvitsevat. Nämä luovat ennen kaikkea vahvan yhteisymmärryksen siitä, että koulunkäynnin tukemiseen kohdistettu tuki saatavilla olon, yhteydenpidon ja yhteisen työskentelyn keinoin vaikuttaa myönteisesti nuoren läsnäoloon ja kouluun kiinnittymiseen.
Teoreettisesti oppilaan kouluun kiinnittyminen on moniulotteinen käsite, joka syntyy kolmen eri ulottuvuuden kautta: tunneperäisen, toiminnallisen ja tiedollisen (Wang ym. 2011, Markkasen ja Pusan 2023, 25-29 mukaan).
Kouluun kiinnittyminen on moniulotteisuudestaan huolimatta käsitteenä käytännöllinen ja siten myös helposti sovellettavissa. Vaikka emotionaaliseen ulottuvuuteen eli tunneperäiseen kiinnittymiseen liitetään muun muassa koulua ja oppimista kohtaan koetut tunteet sekä kouluun kuulumisen tunteet, tutkimukseni mukaan ulottuvuutta voidaan tarkastella myös tunnetason kokemuksina hyvästä vuorovaikutuksesta oppilaan ja koulussa työskentelevän aikuisen välillä. Kouluvalmentajan aito sitoutuminen oppilaan kanssa työskentelyyn, yhteiset työskentelyhetket sekä luottamuksellisen suhteen rakentaminen yhteyden- ja huolenpidon keinoin toimivat tästä hyvinä esimerkkeinä. Tämän vahvistavat myös Pelkonen ja Virtanen (2023, 37-39): kiinnittymisen tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin kouluympäristössä saatuihin kokemuksiin, kuten aikuiselta saatuun tukeen.
Tutkimukseni antaa kattavan kuvan kouluvalmentajasta ennaltaehkäisevän työn tekijänä. Tosiasia on, että nuorten kanssa työskentelyssä kaikkea ei voi ennakoida, mikä myös tekee työn luonteesta hyvin moniulotteisen. Se mielestäni lisää myös itsessään ennaltaehkäisevän työn merkityksellisyyttä. Siksi on erittäin tärkeää, että kalenteri ei ole täynnä, vaan on aikaa nuorten kohtaamiseen, kuuntelemiseen sekä yhteisöllisiin toimiin. Myös oppilaat ja huoltajat korostavat arkisia kohtaamisia koulussa viihtymistä ja yhteisöllisyyttä edistävistä käytännöistä (Markkanen & Pusa 2023, 99). Nämä varhaisen tuen periaatteet tunnistetaan vahvasti myös sosiaalipedagogiikan kentällä (Nivala & Ryynänen 2019, 280).
Nuoren oma toimijuus
Tutkimukseni osoitti, että kouluvalmentaja voi luoda vuorovaikutusosaamisellaan ja työotteellaan tilanteisiin sosiaalisen turvallisuuden, jossa aito kohtaaminen ja ratkaisujen tekeminen nuorelle itselleen on mahdollista. Tulokset myös vahvistivat kouluvalmentajatyön mahdollisuuksia ja merkityksellisyyttä nuorten yksilöllisten kokemusten tunnistamisessa sekä niiden huomioimisessa. Lisäksi tutkimuksen valossa voidaan tunnistaa, että nuoren toimijuus on yhteydessä sosiaaliseen pääomaan eli nuoren sosiaalisiin verkostoihin sekä niissä syntyvään luottamukseen ja vastavuoroisuuteen.
Markkanen ja Pusa (2023, 28) korostavat, että mahdollisuudet vaikuttaa ja tehdä valintoja sekä tunne siitä, että pärjää ja tulee hyväksytyksi omana itsenään, tukee oppilaan kiinnittymistä kouluun. Käytännön työtehtävien valossa onkin tärkeää tarkastella nuoren omaa toimijuutta, sillä tutkimukseni osoittaa, että kohdennetussa työskentelyssä voi olla riski, että se keskittyy esimerkiksi liiaksi koulutehtäviin. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että paine tekemättömistä tehtävistä aiheuttaa oppilaille stressiä, jolloin tehtävät voivat myös kasaantua. Näillä voi olla suora yhteys nuoren oman autonomian tunteeseen. Näkökulmaa tukee myös Markkasen ja Pusan esiintuoma, Ryanin ja Decin (2004) tunnistama itseohjautuvuusteoria, joka tässä kontekstissa vahvistaa oppilaan myönteisen kiinnittymisen todennäköisemmän tukemisen, kun hänelle mahdollistetaan muun muassa valinnanvapauden ja kyvykkyyden eli osaamisen ja aikaansaamisen kokemuksia. Päiväkirjaan perustuvan tutkimukseni mukaan huomionarvoista kuitenkin on, ettei nuoren kognitiivisen tason tukeminen vaadi erityisjärjestelyjä tai aikaa vieviä toimintamalleja. Se on yksinkertaisuudessaan nuoren ottamista mukaan häntä itseään koskevissa asioissa. Esimerkiksi etukäteen keskustelemalla tai kysymällä nuoren näkemystä ja mielipidettä hänelle luodaan tunne siitä, että hän pystyy itse vaikuttamaan ja tekemään valintoja.
Vertaisten merkitys on kiistaton
Päiväkirjaraportointiviikoilla perehdyin nuorten myönteisen kehityksen teoriaan, joka herätti tarkastelemaan nuorten ihmissuhteita – kouluvalmentajan toimiessa ennen kaikkea niiden vahvistumisen tukijana kouluarjessa. Lisäksi tutkimukseni osoitti, että työn vaikutus ulottuu yksilön lisäksi koko yhteisöön ja sen toimintaan.
Leskisenoja ja Sandberg (2019, 116-117) nostavat esiin, että vaikka nuorten myönteiseen kehitykseen tarvitaan välittäviä ja turvallisia aikuissuhteita, nuoren kaveripiirillä sekä vertaistuella on erittäin olennainen asema nuoren elämässä. Tämä on hyvä kouluympäristössä tunnustaa. Leskisenoja ja Sandberg myös jatkavat, että useissa tutkimuksissa on osoitettu laadukkaiden vertaissuhteiden edesauttavan niin nuorten henkistä ja fyysistä terveyttä, opiskelumenestystä sekä koulutyöhön osallistumista ja sitoutumista. Vertaissuhteiden merkitys korostuu nuorille ennen kaikkea tunnetasolla, jolloin nuori kokee myös kuuluvansa joukkoon. Havaintoni myös vastavuoroisesti osoittavat, että kouluvalmentajan työpanos nuorten pystyvyyden tunteen vahvistamisessa vaikuttaa myönteisesti nuorten vertaissuhteisiin.
Kuten teoriapohja, myös tutkimushavaintoni tukevat vahvasti systeemistä ajattelua, jossa näkökulmaa laajennetaan yksilöstä koko yhteisöön. Ryynänen (2017, 135) kuitenkin muistuttaa, että yhteisöä ei tule ajatella vain joukkona, ”vaan nähdä sen muodostuvan yksittäisistä, erilaisista ja erityisistä persoonista”. Tutkimuksessani havaitsin, että oppilaan yksilöllisyyden lisäksi on tarpeellista huomioida mahdollisuus yhteisölliseen toimintaan osallistumiselle, kokemuksen jakaantuessa myös laajemmalle kuin vain henkilökohtaiseen kokemukseen. Sillä kuten Korkiamäki (2017, 78-80) tutkimuksellaan osuvasti kiteyttää: ”nuoret eivät edes keskenään toimi irrallaan ympäröivistä rakenteellisista konteksteista”.
Lähteet:
Korkiamäki, R. 2017. Nykyjäsennyksiä yhteisöistä. Sosiaalinen pääoma käsitteenä ja sosiaalisina käytäntöinä. Teoksessa Ranta-Tyrkkö, S. & Roivainen, I. (toim.) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. United Press.
Leskisenoja, E. & Sandberg, E. 2019. Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Markkanen, E-L. & Pusa, A-M. 2023. Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi. Arvioinnin loppuraportti. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja – 2023:20. Viitattu 20.9.2024. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2023_0.pdf
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Pelkonen, J. & Virtanen, T. 2023. Poissa porukasta – vahvista kouluun kiinnittymistä ja puutu poissaoloihin. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Ryynänen, S. 2017. Yhteisöt kasvatuksen, taiteen ja hoivan voimavarana. Teoksessa Ranta-Tyrkkö, S. & Roivainen, I. (toim.) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. United Press.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!