Rikollisuuskierteestä eroon

Heikoimmissa asemissa olevia ihmisiä ja rikoksen uriksi joutuneita tulisi tukea mahdollisimman paljon, tehostamalla yhteisöllisyyttä ja/tai vähentää rikoksen teon mahdollisuutta. Tätä voi kutsua rikoksen ehkäisyksi ja se on monen eri sektorin sekä ammattihenkilön vastuulla.

Vankeinhoitolaitoksissa järjestetään paljon erilaisia ohjelmia, joilla torjuta uusintarikollisuutta. Kerran rikoksen tehneellä on huomattavan suuri uhka tehdä uudelleen rikos. Ja mitä useammin on jo ollut vankilassa, niin sitä suurempi mahdollisuus on rikoksen uusimiseen. Kaikista vaativimmat ovat nuorena rikokset aloittaneet, jotka ovat “kasvaneet” tuolla tiellä ja jatkavat aikuisiälle asti. Heitä voisi kutsua ns. urarikollisiksi, heidän määrä ei ole mitenkään kovin suuri ikäluokassa, n. 1-2%. Haasteelliseksi heidän auttamisessa tekee se, että he ovat kovin moniongelmaisia mm. Päihteet, työttömyys ja asunnottomuus vaikeuttavat elämänhallinnan opettelussa todella paljon.

Tutkimusten mukaan n.37-60% miesvangeista uusii rikoksensa jossain elämänsä vaiheessa, siihen vaikuttaa mm. rikoslaji ja seuranta-aika. Myös naisten osuus rikosten uusimisessa on pitkän aikavälin aikana kasvanut merkittävästi, kun 1990 luvulla se oli n.27% ja 2016 se oli jo n.40%. Ehkäistessä uusintarikollisuutta tulisi suunnitella toimenpiteet rikostyypin mukaan ja pitäisi hyödyntää tutkimustietoa, jota rikoksentekijöistä on.

Vankeinhoitolaitoksissa järjestetään paljon erilaisia ohjelmia, joilla torjuta uusintarikollisuutta. Ne vaihtelevat laajuuden, tavoitteellisuuden ja muutosmallien suhteen. Ne voivat olla eri tarkoituksiin, ongelmiin keskittyviä kuntouttavia ohjelmia. Ne myös voidaan jakaa vaikuttavuus- ja motivointiohjelmiin.

Vaikuttavuusohjelmat on monesti pitkäkestoisia ja intensiivisiä. Ne on tarkoitettu asiakkaille, joilla on uusintarikollisuusriski merkittävän korkea tai ainakin keskimäärin korkea. Siellä yritetään vaikuttaa ajatus- ja käyttäytymismalleihin. Tarkoituksena on saada asiakas tulemaan tietoiseksi rikoskäyttäytymistä ylläpitävistä ajattelu- ja käyttäytymismalleista. Tämän jälkeen opetellaan arvioimaan uudelleen ne ja kehittämään tilalle, jotain elämänhallintaa tukevampaa mallia. Yleensä nämä pidetään ryhmässä.

Motivointiohjelmat ovat monesti lyhytkestoisia. Niiden tarkoitus on saada asiakas muuttamaan elämäntyylinsä eri suuntaiseksi motivoimalla ja kannustamalla muutokseen. Tavoitteena on tunnistaa oman käytöksensä ongelmallisuus, kyseenalaistaa se ja valmistella muutospäätös. Tämä voi olla yksilä tai ryhmämuodossa.

Uusintarikollisuutta voidaan myös ehkäistä nuorilla päihdehoidon, erilaisten työpajojen tai nuorisotyön avulla. Säätiöiltä löytyy monesti vangille tällaisia apukeinoja pysyä kaidalla tiellä vapautumisen jälkeen.

Toimiva rikoksentorjunta tuo monelle vangille paremman elämänlaadun, samoin se säästää uhreja ja pienentää haittoja, joita rikokset saavat aikaan. Näitä ei voi edes mitata rahassa.

Lähteet:

https://rikoksentorjunta.fi/uusintarikollisuuden-ehkaisy

https://rikoksentorjunta.fi/rikosten-ehkaisy

https://www.stat.fi/til/syyttr/2016/syyttr_2016_2017-09-29_kat_001_fi.html

2 kommenttia artikkeliin ”Rikollisuuskierteestä eroon

  1. Musta

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Esittämäsi prosenttiluvut ovat pysäyttäviä. Ei turhaan sanota, että vangit ovat mahdollisesti niitä kaikkein huono-osaisempia kansalaisia. Monen ongelman loukussa eläminen aiheuttaa “poukkoilun” rikoksen tekemisen ja vankilaan joutumisen välillä. Rikosseuraamusala kiinnostaa itseäni tai oikeastaan olen kiinnostunut, mitä voisimme tehdä, jotta kierre saataisiin poikki ja mitkä ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat kierteeseen. Itse näenkin, että juuri niihin juurisyihin pureutumalla saadaan aikaan muutoksia. Eli juuri mm. ohjelmilla, joista mainitsit vankilassa toteutettavan.

    Olen saanut kuulla työelämässäni entisiltä vankila- ja rikollisuuskierteissä olevilta asiakkailtani, että joskus jopa elämää lähdettiin pakoon vankilaan tai se nähtiin hyvänä ratkaisuna, kun ei saanut enää elämää haltuunsa päihteiden käytön vuoksi. Päihteiden käyttöä piti rahoittaa rikollisuudella, eikä asuntoakaan enää ollut. Tuntuu pahalta ajatellakin, että elämä on niin pahassa hantissa, että ennemmin olet vankilassa kuin siviilissä. Toisaalta – turva, katto pään päällä ja ruokaa. Ei enää tunnukaan ihan täysin järjenvastaiselta, jos ajattelee asiaa hyvin pintapuolisesti.

    Kokemusasiantuntijoiden asiantuntijuutta liputan ja tästä hyvä esimerkki KEIJO-hankkeesta, joka päättyi vuoden lopussa. Laurean ammattikorkeakoulu oli mukana hankkeessa mahdollistamassa koulutusta tuleville kokemusasiantuntijoille. Rikos- ja päihdetaustaisten henkilökohtainen kokemus, tieto ja ymmärrys oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa saattaa muuttaa rikoskierteessä olevan henkilön elämän.

  2. Nadeen Al-Hakeem

    Kiitos hyvästä sekä mielenkiintoista aiheista ja kirjoituksesta.

    itselleni ei ole paljon tietoja aiheesta, mutta kirjoituksesi inspiroi minua perehtymään siihen
    ehdottomasti, että vangilla on monia elämänhallinnan puutteita. Ammattihenkilöllä (kuten sosiaalityöntekijä ja erityisohjaaja) on vastuu, vangin elämään eri vaiheessa tukemiseen ja ohjaamiseen. Tarkoituksena ehkäistä uusintarikollisuutta.
    Lisäksi on ollut hyvin kiinnostava lukea erilaisesta toimintoja, jotka pidetään vankiloissa. Ja miten ne toimivat työvälineenä nimenomaan vangin arkielämän taitoja ja sosiaalisia taitoja lisäämään sekä avustamaan häntä valmistautumaan vapautumista varten.

Vastaa