Tätä blogitekstiä varten haastattelin lastensuojelun parissa työskentelevää henkilöä. Haastattelu tehtiin marraskuun 2020 alussa. Haastattelu on työntekijän omaan kokemukseen ja näkökulmiin perustuva, eivätkä ne edusta muita tahoja. Haastattelin varhaiskasvatuksen opettajaa, joka tällä hetkellä opiskelee myös luokanopettajaksi. Haastateltava toimii perhekuntoutuskeskuksessa ohjaajana, jossa on ollut töissä viimeiset kaksi vuotta koulun ohella. Sitä ennen hän on työskennellyt päiväkodissa sijaisena. Tietosuojaturvan vuoksi käytän jatkossa haastateltavan työnimikettä, ohjaaja, tekstissä.
Työskentely lasten parissa
Ohjaajan työskennellessä päiväkodissa, ryhmässä oli lastensuojelun piirissä olevia perheitä, minkä kautta kiinnostus heräsi lastensuojelun työtä kohtaan. Ohjaajan mukaan työskentely lastensuojelussa toisi perspektiiviä ja kokemusta omaan varhaiskasvatustyöhön. Hakemuksen kautta ohjaaja pääsi erääseen perhekuntoutuskeskukseen ensin keikkalaiseksi, sitten kesätyöntekijäksi ja nyt sijaisena.
Ohjaaja kertoo haastattelussa, kuinka hänelle on aina ollut itsestään selvää työskennellä lasten kanssa. Opettajuus on aina kiehtonut ohjaajaa – se, kuinka näkee oppimisen iloa ja onnistumisia pienissä lapsissa. Kokemus lastensuojelusta on antanut todella tärkeää näkökulmaa opettajan ammattiin, mutta ajatus sosiaalialan tutkinnon suorituksesta käy ohjaajan mielessä säännöllisesti.
Tärkeitä asioita lasten kanssa työskentelyssä ohjaajan mielestä on paljon, mutta esille nousee ainakin aidon läsnäolon merkitys. On aidosti läsnä, kuuntelee, on kiinnostunut. Lapsi saa kokemuksia siitä, että hänellä on väliä, hän on merkityksellinen, hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään kunnioitetaan. Nämä ovat tärkeitä kokemuksia tulevaisuuden kannalta. Myös se on tärkeää, että pyrkii olemaan jokaiselle lapselle turvallinen aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä, ja joka kuuntelee, auttaa, johon voi luottaa. Turvallinen aikuinen asettaa myös rajoja ja sääntöjä. Ohjaaja kuvailee rajojen ja sääntöjen olevan suojelua ja rakkautta.
Ohjaaja mainitsee korona-ajan varmasti tuoneen haasteita lasten arkeen. Hänen mielestään selkeimmin haasteet tulevat esiin koulunkäynnissä, kun keväällä yhtäkkiä siirryttiin etäopetukseen. Jos oli jo ennakkoon haasteita koulunkäynnissä, ei etäopetukseen siirtyminen kyllä varmastikaan helpottanut tilannetta ollenkaan, kun nuoren pitikin yhtäkkiä ottaa omasta koulunkäynnistään valtavasti enemmän vastuuta ja selvitä monista asioista pitkälti omin neuvoin. Myös harrastustoiminta on tärkeä hyvinvointia kasvattava tekijä lasten ja nuorten elämässä. Koronan myötä monet harrastukset lakkasivat, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, miten lapsi tai nuori vietti keväällä vapaa-aikaansa.
Perhekuntoutuskeskus
Perhekuntoutuskeskus, jossa ohjaaja työskentelee, koostuu kahdesta perheasunnosta ja vastaanottokodista, jossa on seitsemän paikkaa. Perhekuntoutuksessa työskentelee kaksi ohjaajaa ja vastaanottokodissa 9 ohjaajaa kolmessa vuorossa. Lisäksi yksikössä on johtava sosiaalityöntekijä sekä sosiaalityöntekijä. Vastaanottokotiin voi tulla uusi kiireellinen sijoitus mihin vuorokaudenaikaan tahansa – jos vain on vapaita huoneita. Ohjaaja itse työskentelee vastaanottokodin puolella. Työntekijöitä päivävuoroissa ohjaajan mukaan on tällä hetkellä tarpeeksi. Näissä vuoroissa ei olla yksin ja aina saa lisätyövoimaa, jos tilanne vaatii. Hän itse on sitä mieltä, että vastaanottoyksikössä, jonne voi tulla uusi lapsi/nuori milloin vain, olisi hyvä, että yövuoroissakin olisi kaksi työntekijää eikä tarvitsisi olla yksin.
Ohjaaja kuvailee oman yksikön yhteishenkeä hyväksi ja kertoo saavansa esihenkilöltä tukea joka päivä. Hän kokee saaneensa tarpeellisen perehdytyksen perhekuntoutuskeskuksessa. Ensimmäisen perehdytysvuoron jälkeen ohjaaja alkoi tekemään normaaleja työvuoroja, joissa tapahtui jatkuvaa oppimista käytännöistä ja tavoista. Ennen yövuoroja ohjaaja sai kattavamman perehdytyksen, sillä hänen tulee osata toimia erilaisissa tilanteissa yksin. Ohjaajan tuee tietää mitä tehdä esim. palohälytyksen sattuessa tai jos keskellä yötä tulisi taloon uusi lapsi tai nuori. Perhekuntoutuskeskuksessa käydään joka päivä päivän raportti läpi. Keskustelun aikana käydään läpi asiakkaiden asioita ja tilanteita, sekä aamuvuorolaiset kertovat iltavuorolaisille aamupäivän tapahtumista. Näin kaikki työntekijät pysyvät jatkuvasti ajan tasalla kaikkien perheiden tilanteista. Päiväraportin läpi käyminen on hyvä tilaisuus myös kertoa omista tuntemuksistaan, pyytää neuvoa tai saada tukea. Lisäksi vakituiset työntekijät saavat säännöllisesti työnohjausta. Ohjaajan mielestä tämä on hyvä asia, sillä työ saattaa olla ajoittain hyvinkin kuormittavaa ja raskasta.
Ohjaajan kokemus lastensuojeluilmoituksesta
Kysyin ohjaajaa kertomaan hänen kokemuksistansa lastensuojeluilmoituksen prosessista. Ohjaaja kertoo tehneensä kerran lastensuojeluilmoituksen päiväkodissa työskennellessä. Ilmoitus tehtiin yhdessä päiväkodinjohtajan kanssa. Silloin oli ohjeistus, että vain päiväkodinjohtaja tekee lastensuojeluilmoitukset. Tämä oli ohjaajan mielestä järjetön ”sääntö”. Hänen mielestään asianomaisen tulisi itse tehdä ilmoitus ja vieläpä nopealla aikataululla, eikä esimerkiksi ”ensi viikolla kun johtaja ehtii”. Ohjaaja ymmärsi itse heti tilanteessa, että lastensuojeluilmoitus tulee tehdä. Lapsi kertoi kavereilleen, että hänen äitinsä lyö häntä, ja hän aikuisena sattui tämän kuulemaan. Asian suhteen tuli siis luonnollisesti toimia heti.
Ohjaaja kertoo olleensa muutaman kerran tilanteessa, jossa hän on pohtinut, pitäisikö tilanteessa lastensuojeluilmoitus tehdä. Lastensuojelukokemuksen kautta ohjaaja on oppinut, mikäli aikuinen pohtii, tulisiko ilmoitus tehdä, niin se tulisi tehdä. Se tulisi tehdä matalalla kynnyksellä ja nopeasti, jolloin perhettä voitaisiin tukea varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelusta voi myös kysyä nimettömänä neuvoa ja arviota tilanteesta täyttyykö lastensuojeluilmoituksen kriteerit. Sitä mahdollisuutta pitäisi myös ehdottomasti hyödyntää enemmän ohjaajan mielestä.
Ohjaaja kertoo, kuinka lastensuojeluilmoitus nähdään kovin negatiivisessa valossa, mikä on hänen mielestänsä huono asia. Lastensuojeluilmoitushan tehdään, kun lapsesta tai nuoresta herää huoli. Taustalla on halu auttaa, eikä kiusata. Virkamiehenä lastensuojeluilmoitus tehdään aina omalla nimellä (yksityishenkilö voi tehdä nimettömänä). Tämän takia ohjaaja ajattelee, että avoin keskustelu perheen kanssa on tärkeää. Ilmoitusta ei tule tehdä salaa tai vanhempien selän takana, vaan keskustella tilanteesta ja huolesta avoimesti ja tuoda esiin, että virkamiehenä ilmoitus on tehtävä. Tarkoituksena on tuoda esiin vanhemmille myös se, että lastensuojeluilmoitus ei automaattisesti tarkoita huostaanottoa. Tämän mielleyhtymän ohjaaja on huomannut yllättävän yleiseksi. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen sosiaalityön ammattilaiset tulevat perheen kotiin kartoittamaan ja arvioimaan tilannetta. Sen kautta voi saada tukea ja apua, joka olisi hyvä ottaa vastaan, mikäli perheellä on haasteita. Ohjaajan mukaan tämä tulisi ehdottomasti nähdä positiivisena prosessina ja mahdollisuutena, eikä uhkana.
Lopuksi ohjaaja kertoo, kuinka yleisesti ottaen lastensuojelutyötä sanelee toisinaan liian vahvasti raha. Hän on kuullut pohdittavan esimerkiksi sitä, että pitäisikö nuori kotiuttaa pienellä riskillä nopealla aikataululla, ettei hänelle täyty puoli vuotta sijoitusta. Puoli vuotta sijoitusta oikeuttaa jälkihuoltoon ja tämä taas aiheuttaa lisäkustannusta kunnalle. Tällaisia asioita ei lastensuojelun työntekijöiden pitäisi ikinä joutua pohtimaan. Lastensuojelutyötä tehdään nimensä mukaisesti suojellakseen lapsia, siinä ei saisi olla kyse rahasta.
Hän mainitsee tapauksesta, jossa eräässä toisessa lastensuojeluyksikössä ohjaajat eivät saaneet suorittaa kaikkia rajoitustoimenpiteitä, esimerkiksi yhteydenpidon rajoittamista. Perhekuntoutuskeskuksessa, jossa ohjaaja työskentelee, johtaja on tehnyt valtakirjan, jossa valtuuttaa kaikki työntekijät – sijaitsetkin – tekemään rajoitustoimenpiteitä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Johanna, Tuo on kyllä totta, että lastensuojeluilmoitus pitäisi nähdä mahdollisuutena, eikä rangaistuksena. Monet vanhemmat ja perheet eivät syystä tai toisesta hae apua ajoissa ja ongelmat saattavat kasautua hyvin vakavasti. Vanhempana ymmärrän, että sitä kokee epäonnistuneen jos joutuu pyytämään apua ulkopuolelta, mutta onhan jo päiväkoti iso avunanto perheelle ja neuvolan kautta saa matalan kynnyksen apuja, joita olen itsekin monesti miettinyt, koska oma turvaverkko on aika heikko.
Ystäväni kertoi tehneen naapurissa olleesta perheestä ilmoituksen pariin kertaan. Lopulta tilanne päättyi siihen, että perheen vanhemmista äiti tuli kiittämään vuolaasti ystävääni ja myös perheen isä oli yrittänyt päästä sanomaan oman kiitoksen. He saivat apua ja kaikki alkoivat voida paremmin. Tietysti tämä tarvitsee seurantaa ja vanhempien voimaannuttamista arkeen, jotta voivat taas olla tasapainoisia lapsilleen.