Huumeriippuvaisella on usein hankalampaa saada oikeanlaista apua mielenterveysongelmiinsa

Nykypäivänä Suomessa törmää yhä enemmän esimerkiksi rappukäytävässä hajuun, joka viittaa kannabista käyttävään henkilöön, puiston hämärimmässä nurkassa käytettyihin huumeneuloihin tai ihan vain julkisilla paikoilla henkilöön, joka käyttäytyy sekavasti huumeiden käytön takia. Nämä asiat ovat valitettavasti vain entistä yleisempiä, mutta Suomessa huumeiden käyttöön tarjotaan palveluita, joilla huumeriippuvuutta pyritään ehkäisemään ja pääsemään eroon huumeista. Kysymys kuuluu, hakeutuvatko huumeriippuvaiset henkilöt omatoimisesti hoitoon? Siihen on monenmoista vastausta ja erilaisia näkökulmia, mistä asiaa voisi lähteä avaamaan.

Perehdyin tätä kyseistä aihetta varten Iltalehden lehtiartikkeliin nimeltä “Huumeriippuvaisen elämää Suomessa: näin vaikea on päästä kuiville”, joka kertoo 30-vuotiaasta miehestä, jolla on huumetaustaa 17 vuoden takaa. Artikkelia oli erittäin mielenkiintoista lukea, sillä minua on aina kiinnostanut kuulla tarinoita huumeiden käyttöön liittyen, koska aihe on omalla kohdallani erittäin kaukainen.

”– Olen ollut suuremman osan elämästäni huumeiden vaikutuksen alaisena kuin selvänä, Henkka laskeskelee ja sytyttää rahisevan sätkän.”

”Se oli helteinen kesä 2000-luvun alkupuolella. 13-vuotias Henkka seikkaili metsässä, teki pyöräretkiä ja kokeili huumeita.

Henkka oli juuri siirtynyt yläkouluun, kun hän alkoi polttaa kannabista ja syödä reseptilääkkeitä. Alkoholia ja tupakkaa hän oli maistanut jo aiemmin.”

Jos alan miettimään tuon yllä olevan kommentin perusteella omaa nuoruuttani, esimerkiksi juuri tuota ikää 13v, jonka ikäisenä artikkelin päähenkilö Henkka oli aloittanut huumeiden käytön. Itse 13-vuotiaana en edes tiennyt kovin hyvin mikä on huume, mitä ne tekevät ihmiselle ja mitä erilaisia aineita voidaan kutsua huumeiksi. On jotenkin todella kaukaista ajatella itseni kohdalla, että joku toinen ihminen – tässä tapauksessa Henkka – on jo tuon ikäisenä maistanut huumausaineita. Selväähän on se, että useimmiten näihin asioihin vaikuttaa suuresti henkilön oman elämän lähtökohdat ja varsinkin kaveripiirit, jossa henkilö viettää suurimman osan ajastaan.

Oma ajatusmaailma yläkouluikäisistä lapsista on ollut se, että siellä kyllä kokeillaan päihteitä, mutta oman pääni sisälle ei ole tämän ajatuksen pohjalta mahtunut kuin vaan alkoholi ja tupakkatuotteet. Ei ole käynyt mielessäkään, että niiden lisäksi tuon ikäisenä olisi halu kokeilla huumeita. Artikkelissa kerrotaan Henkan käyttäneen reseptilääkkeitä, niin minulle ainakin herää heti kysymys siitä, että mistä Henkka on mahdollisesti niitä hankkinut. Pimeiltä kaduilta? Äidin tai isän kipulääkevarastosta? Aika hurjaa, sanoisin.

”– Kun kerran on piikittänyt, siitä ei ole paluuta. Se on ihan erilaista, aineet kolisee hetkessä ja paljon voimakkaammin. En yhtään ihmettele, että monet jää koukkuun vain itse piikittämiseen.”

Mites sitten tuo huumeiden käyttö piikittämällä itseään? Artikkelissa kerrotaan myös, että piikittämällä huumeiden käyttäjät pääsevät rahallisesti halvemmalla, mutta neulatkaan eivät aina olleet niitä käyttämättömiä ja puhtaita, joka ajaa käyttäjät turvallisuusriskin partaalle.

Suomessa joissakin kunnissa on jo päästy siihen pisteeseen, että siellä sijaitsee paikka, josta voi hakea turvallisesti puhtaita neuloja ja heittää vanhat käytetyt neulat niihin suunniteltuihin astioihin. Näin ollen, vanhat neulat hävitetään oikein, eikä niitä jätetä kaduille muiden vaaraksi. Henkka kuitenkin mainitsi tekstissä, ettei tuollaisia paikkoja ollut joka kunnilla saatavilla ja apteekista ostetut neulat olivat kalliita, jonka takia joutui käyttämään vanhoja neuloja.

”Henkka pääsi korvaushoitoon parikymppisenä, vuosia kestäneen käytön jälkeen. Vaikka hän oli ollut pitkään sosiaalityöntekijöiden ja perhekodin henkilökunnan tarkkailussa, tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän sai päihdeongelmaansa apua.Noihin aikoihin Henkka asui suuressa kaupungissa, toisella puolella Suomea. Siellä alle 23-vuotias nuori asiakas pääsi hoitoon nopeasti.”

Suomessa on olemassa toimipisteitä ja yksiköitä huumeriippuvaisille, jotka tarjoavat katkaisuhoitoja ja muita erilaisia vieroitusmenetelmiä. Mielestäni on hienoa, että heitä kohdellaan ihmisinä, eikä huumeiden takia lytätä eriarvoiseksi. On tietenkin myös niitä ihmisiä, jotka eivät itse tunnista ongelmaansa huumeisiin, joten heillä tuskin on edes aikomustakaan hakeutua hoitoon.

Korvaushoidosta oli tekstin mukaan apua Henkalle, hän jopa alkoi miettimään opiskeluun lähtemistä ja tuli isäksi. Kuitenkin jonkun ajan päästä, hänellä alkoi elämä potkia päähän. Pikkukaupunkiin muuton jälkeen, hän alkoi saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistusta, johon hänen saamansa apu ei ollut avuksi. Lääkinnällistä apua hän ei niihin saanut huumeriippuvuuden takia, joka on mielestäni epäreilua. Siinä on toki se, että lääkkeistä, joita tuohon olisi voinut määrätä, niin olisi todennäköisesti ollut haittaa huumeriippuvuudesta irti pääsyyn. Henkka alkoi lääkitä itse itseään, jonka takia korvaushoito lopetettiin, kun huumetesteissä alkoi useampaan otteeseen näkyä muita aineita. Hän menetti myös työpaikkansa sekä parisuhde tuli päätökseen kaiken tämän lisäksi.

”Tällä hetkellä heikoimmassa asemassa ovat ne huumeiden käyttäjät, joilla on myös mielenterveyden ongelmia – eikä tämä yhdistelmä ole mitenkään tavaton. Hoitoa on vaikea saada ja jos sitä saa, moni palautetaan esimerkiksi psykiatriselta osastolta takaisin päihdehuollon piiriin liian aikaisin.

– Jos ihmisellä on kaksoisdiagnoosi, valitettavan usein kukaan ei ota heistä kunnolla koppia, Häkkinen sanoo.”

Tuosta aiheesta ylempänä hieman avasinkin puheenaihetta, sillä se on oikeastikin erittäin huolestuttavaa, miten huumeriippuvaisten mielenterveydenongelmia laiminlyödään. Niin kuin ylilääkäri Häkkinen tuossa sanoo, heitä ei oteta niin vakavasti, joka johtaa monesti myös tällaisten henkilöiden kohdalla vain syvempään kierteeseen. En itse tiedä, mikä olisi kultainen keskitie näissä asioissa, mutta mielestäni kyseiset ongelmat kaipaavat jonkinlaista muutosta, jonka avulla voitaisiin ehkäistä ongelmien paisumista tai jopa kuolemia.

Tästä aiheesta voisi puhua vielä enemmänkin, mutta tältä osin jätän tämän mielipidekirjoituksen teille lukijoille pohdittavaksi, josko se avaisi myös omia mielipiteitänne ja toisi lisää näkökantaa tähän!

-Mia

Lähteet:

Huumeriippuvaisen elämää Suomessa: näin vaikea on päästä kuiville. Juntunen, L. Iltalehti. 26.01.2020. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b8c4c262-594b-40d1-b6d5-5bbb23579f7b

1 ajatus aiheesta “Huumeriippuvaisella on usein hankalampaa saada oikeanlaista apua mielenterveysongelmiinsa”

  1. Mun mielestä nuoren huume- tai mielenterveysongelmat ovat vähän sellainen muna vai kana kysymys. Valitettavan usein ne tuntuvat liittyvän toisiinsa. Huumeiden käyttö voi aiheuttaa mielenterveysongelmia ja mt ongelmat voivat aiheuttaa huumeiden käyttöä. Jotain pään sisäistä ongelmakäyttäjä kuitenkin aina pakenee. Tässä Henkan tapauksessa oli todennäköisesti oikein, ettei hänen mt ongelmaansa hoidettu lääkkeillä, mutta hänet olisi pitänyt saada terapiaan hoitamaan ahdistustaan. Me kaikki tiedämme, minkälaiset jonot sinne on joten Henkan kohdalla asioiden hoitamattomuus voi olla myös resurssien puutetta.

Kommentoi