Kehitysvammainen henkilö väkivallan uhrina

Kehitysvammaisten henkilöiden ja etenkin kehitysvammaisten naisten kokema väkivalta on teema, jonka kohtaaminen sekä puheeksi ottaminen voivat olla haastavia kenelle tahansa ihmiselle riippumatta siitä ovatko nämä sosiaalialan ammattilaisia tai tavallisia maallikkoja. Miten eri väkivallan muodot voidaan tunnistaa ja ennen kaikkea miten niihin voidaan puuttua?

Kehitysvammaisten kohtaama väkivalta on pääpiiretiltään samanlaista kuin vammattomien ihmisten kokema väkivalta. Tyypillisiä muotoja ovat esimerkiksi fyysinen väkivalta, kuten lyöminen, töniminen ja muu toiminnan rajoittaminen sekä psyykkinen väkivalta, kuten esimerkiksi nimitteleminen, uhkaileminen ja sosiaalisten suhteiden rajoittaminen. Näissä väkivallan muodoissa erityisen haavoittuvassa asemassa on vaikeasti kehitysvammainen henkilö, joka on riippuvainen toisen ihmisen tarjoamasta avusta.

Muita väkivallan muotoja voivat olla myös taloudellinen sekä rakenteellinen väkivalta. Taloudellisella väkivallalla viitataan esimerkiksi taloudelliseen hyväksikäyttöön, rahan saamisen ja käyttämisen estämiseen sekä työpaikan saamisen ja pitämisen estämiseen. Vaikeammin tunnistettavissa on rakenteellinen väkivalta, jolla viitataan lähinnä yhteisöjen ja organisaatioiden toimintaan. Tällaista toimintaa voi esimerkiksi olla kehitysvammaisen henkilön mielipiteiden kuuntelematta ja toteuttamatta jättäminen, kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sekä tilanteet, joissa kehitysvammainen henkilö joutuu jatkuvasti kuvailemaan toimintakykyään ja vertaamaan sitä niin sanottuun ”normaaliin” toimintakykyyn.

Miten kehitysvammaisten henkilöiden kokemaan väkivaltaan voidaan sitten puuttua? Ilmeisin merkki väkivallasta ovat fyysiset vammat. Nämä vammat voivat olla toistuvia ja väkivallan uhri voi olla haluton kertomaan niiden aiheuttajaa. On myös hyvä huomioida, ovatko vammat eri ikäisiä ja vastaavatko ne uhrin kertomusta tapahtuneesta. Väkivalta voi aiheuttaa myös emotionaalisia ja käytökseen liittyviä oireita. Näitä voivat olla esimerkiksi ahdistuneisuus ja turvattomuuden tunne sekä alistuva ja vetäytyvä käyttäytyminen. Uhriksi joutunut voi myös oireilla sosiaalisesti esimerkiksi välttelemällä tiettyjä henkilöitä sekä eristäytymällä.

Väkivaltaa kokeneen kohtaamisessa on tärkeää muistaa omien ennakkoasenteiden reflektointi, sillä väkivaltatapaukset saattavat herättää voimakaita tunteita sekä tuoda pintaa mahdollisia omia kokemuksia. Omien ennakkoasenteiden kohtaaminen auttaa lähestymään tilannetta niin, että pystyt toimimaan tilanteessa väkivaltaa hyväksymättä mutta kuitenkaan ketään syyllistämättä; väkivallan tekijä voi olla uhrille rakas ja tärkeä ihminen väkivallasta huolimatta. On tärkeää, että asiakasta kuunnellessasi otat sinulle kerrotut asiat tosissasi ja tarvittaessa autat kehitysvammaista henkilöä sanoittamaan tämän kokemaa tilannetta. On myös tärkeää painottaa, että väkivalta on tekona tuomittavaa ja se ei ole uhrin syy. Rohkaiseminen ja toivon luominen ovat erityisen tärkeitä asioita väkivallan uhrin auttamisessa. Ammattilaisena on hyvä antaa asiakkaalle tunnustusta siitä, että tällä on ollut rohkeutta kertoa asiasta sekä vahvistaa tämän positiivisia selviytymiskeinoja.

Ammattilaisen on akuuttia väkivaltatilannetta purettaessa tärkeää yrittää selvittää mitä on tapahtunut. Tärkeitä tietoja ovat kuka väkivallan uhriksi on joutunut, kuka on väkivallan tekijä, minkä tyyppistä väkivalta on ja kuinka kauan sitä on jatkunut. Näiden tietojen jälkeen on arvioitava uhrille aiheutuva vaara. Jos uhri on välittömässä hengenvaarassa, on hänet ohjattava hoitoon tai turvaan. Turvallinen paikka on esimerkiksi turvakoti, asumispalveluyksikkö, sairaala tai läheisen tai muun omaisen asunto. Jos vaara ei ole välitön on syytä arvioida, pitääkö tilanteeseen reagoida välittömästi vai aloittaa toimenpiteiden valmistelu. Tarvittavia toimenpiteitä ovat yhdessä tehty turva- ja toimintasuunnitelma, jossa sovitaan, kuinka turvallisuutta seurataan ja kuinka uhkatilanteissa reagoidaan. Uhrille voidaan myös hankkia turvallisuutta tukevia välineitä ja opastaa niiden käyttöön. On myös hyvä muistaa, että poliisilta voidaan pyytää virka-apua esimerkiksi kotikäyntien turvaamiseksi.

https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/vakivalta-ja-vammaisuus/millaista-vammaisiin-ihmisiin-kohdistuva-vakivalta-on

https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/vakivalta-ja-vammaisuus/vakivallan-tunnistaminen-ja-siihen-puuttuminen

https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/vakivalta-ja-vammaisuus/vakivallan-puheeksi-ottaminen

Jätä kommentti

Vastaa