Mielenterveysongelmien yhteys päihdeongelmiin

On yleisessä tiedossa, että päihteiden käytön ja mielenterveyden haasteiden välillä on yhteys. Joskus mielen-terveyden haasteet voivat johtaa päihteiden käyttöön, kun taas joskus päihteiden käyttö aiheuttaa mielenterveyden haasteita. Niiden hoidossa on kuitenkin ristiriitaisuuksia, jotka voivat johtaa asiakkaan pompotteluun ja väliin putoamiseen. Usein mielenterveyden palveluissa vaaditaan, että päihdeongelma on hoidettu ennen mielenterveyden haasteiden hoitoa ja päihdetyössä taas sanotaan, että mielenterveyden haasteet tulisi hoitaa ennen päihdeongelman hoitoa. Miten siis tulisi lähestyä hoitoa, jos asiakkaalla on haasteita sekä mielenterveyden että päihteiden käytön kanssa?

Mielenterveystalon (2022) mukaan pelkkä päihteiden käyttö ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilöllä olisi päihdeongelma. Päihdeongelmasta usein kertoo se, että asiakas on riippuvainen päihteistä, tai että asiakkaan päihteidenkäyttö on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi töissä, kotona tai koulussa. Jos asiakkaalla on tullut terveysongelmia tai rikosoikeudellisia vaikeuksia päihteidenkäytöstä, voidaan myös puhua päihdeongelmasta. On siis normaalia, että ihminen saattaa käyttää päihteitä silloin tällöin ja esimerkiksi huumekokeilu ei välttämättä tarkoita sitä, että ihmisellä olisi päihdeongelma. Tässä blogikirjoituksessa kuitenkin käsittelen päihdeongelmaa.

Kun puhutaan henkilöstä, jolla on haasteita sekä mielenterveyden että päihteiden kanssa, puhutaan kaksoisdiagnoosista. Henkilöistä, joilla on haasteita alkoholin kanssa, jopa 40% on jokin päihteistä riippumaton mielenterveyden ongelma. Huumeongelmaisilla tämä luku on jopa 50%. Mielenterveyden haasteista kärsivistä ihmisistä noin 30% on ollut haasteita päihteiden kanssa ja skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla luku on jopa noin 50%. (Aalto, 2017.) Tämä viestii siitä, että päihteiden käyttö ja mielenterveyden haasteet ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa.

Miksi hoidossa tulisi ensisijaisesti huomioida päihdeongelman hoito? Aallon (2017) mukaan mielenterveyden ongelman psyykkistä oireilua voi pahentaa se, että henkilö käyttää päihteitä. Hoidossa on myös syytä varmistaa se, että mielenterveyden haasteet, niiden luonne sekä oireet ovat riippumattomia päihteistä, jolloin tämän toteamiseksi vaaditaan riittävän pitkä päihteetön jakso. Mielenterveyden hoito ei myöskään välttämättä ole yhtä tehokasta, jos asiakas käyttää päihteitä hoidon kanssa samanaikaisesti, sillä ne voivat aiheuttaa sen, etteivät terapia tai lääkehoito lievitä oireita toivotusti. Tämä siis viestii siitä, että päihdehoidon tulisi tapahtua ennen mielenterveyden haasteiden hoitoa. Kuitenkin tilanteessa, jossa henkilö käyttää päihteitä esimerkiksi selviytyäkseen traumasta, ei asiakas välttämättä pysty olemaan ilman päihteitä ennen, kun hän on saanut hoitoa mielenterveytensä haasteisiin.

Kaksoisdiagnoosin hoitoon käytetään kolmea eri tapaa; jaksottaisen, rinnakkaisen sekä integroidun hoidon mallit. Sekä jaksottaisessa, että rinnakkaisessa hoitomallissa molemmille haasteille on oma työryhmänsä. Jaksottaisessa hoidossa hoidetaan yhtä ongelmaa kerrallaan, kun taas rinnakkaisessa hoitomallissa hoidetaan molempia ongelmia samanaikaisesti, kuitenkin niin, että molemmille haasteille on oma hoitotahonsa. Integroidussa mallissa yksi työryhmä hoitaa molempia haasteita samanaikaisesti. (Aalto, 2017.) Mielestäni nykyisen tiedon valossa olisi hyvä keskittyä integroituun tai rinnakkaiseen hoitomalliin, jotta asiakas ei putoaisi palveluiden väliin.

Nuorten päihdeongelmien hoidossa käytetään monenlaisia keinoja, joiden valinnassa pyritään huomioimaan nuoren sosiaalinen ympäristö ja kehitysvaihe. Näitä keinoja ovat esimerkiksi puheeksi otto, voimavarojen selvittäminen, päihteiden käytön seuranta, motivoiva keskustelu, avohoito, laitoshoito sekä lääkehoito. Laitoshoitoa sekä lääkehoitoa käytetään yleensä vain vakavissa päihdehäiriöissä. (THL, 2022.) Mielestäni voimavarojen selvittäminen, voimavarakeskeinen työote sekä motivoiva keskustelu ovat todella hyviä keinoja nuoren päihdeongelman hoidossa. Näillä menetelmillä on tarkoitus saada nuori itse näkemään omat voimavaransa ja motivoida häntä tekemään päätös päihteidenkäytön lopettamiseen. Moni nuori voi paeta haasteitaan tai tulevaisuudensuunnitelmista tulevaa ahdistusta päihteiden käytöllä. Jos kuitenkin nuori saataisiin näkemään omat mahdollisuutensa sekä voimavaransa, voisi päihteidenkäytöstä luopuminen olla myös nuoren mielestä mielekästä.

Kiviniemi, A. & Mattila, K-P. 2016.

” Suomessa kaikkein heikoimmin lakisääteisiä palveluja saavat päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Sen osoittavat lukuisat tutkimukset.”

Monesti päihdehoidossa oleva ihminen kaipaisi psykiatrista hoitoa. Kuitenkin, kun hänet yritetään ohjata psykiatriseen hoitoon, hänet palautetaan takaisin päihdehoitoon. Päihdeongelma on nähty paheksuttavana asiana, eikä ole ehkä ymmärretty, että päihdeongelma ei ole valinta, vaan sairaus. Itseasiassa päihdeongelma on mielenterveys ongelma. (Kiviniemi & Mattila, 2016.) Olisi äärimmäisen tärkeää, että mielenterveystyö sekä päihdetyö kulkisivat käsi kädessä ja asiakas saisi samanaikaista hoitoa molempiin ongelmiinsa, jotta hän ei jäisi palveluista paitsi. Monella näistä molemmista ongelmista kärsivällä ihmisellä ei ole resursseja tai voimavaroja taistella tarvittavasta hoidosta, vaan he voivat lannistua siitä, että heitä pompotellaan mielenterveystyöstä päihdetyöhön ja päinvastoin. Kiviniemen ja Mattilan (2016) mukaan olisi tärkeää, että mielenterveys- ja päihdepalveluissa yhdistyisivät sekä sairaanhoito, että sosiaalihuolto. Sosiaalihuoltoon sisältyisivät esimerkiksi yhteisölliset ja osallistavat palvelut, tukiasumispalvelut sekä itsenäisyyden tukeminen, kun taas sairaanhoitoon sisältyisivät psykiatrinen hoito, somaattinen hoito sekä päihdevieroitukseen kohdistuva hoito.

Mielestäni kaikista tärkeintä mielenterveysongelmien sekä päihdeongelmien samanaikaisessa hoidossa olisikin se, että asiakas saisi apua sieltä, mistä hän sitä ensimmäisenä hakee. Tämän jälkeen olisi tärkeää, että asiakas ohjattaisiin samanaikaisesti sekä päihdetyön, että mielenterveystyön asiakkaaksi, jotta hoito olisi mahdollisimman kokonaisvaltaista. Vaikka esimerkiksi lääkehoitoa ei voitaisi aloittaa päällekkäisesti, olisi tärkeää saada käyttöön muut hoitomuodot kaksoisdiagnoosin hoitoon heti hoidon alussa. Jos apua ei saa heti sitä pyytäessään, on riski lannistumiseen ja luovuttamiseen todella suuri. Yhteiskunnassamme sekä mielenterveys- että päihdeongelmaisilla on todella suuri stigma, minkä vuoksi avun hakemiseen on suuri kynnys. Ollaan valmiita kuuntelemaan myös näitä ihmisiä silloin, kun he ovat päättäneet ottaa suuren askeleen hakeakseen apua.

Lähteet:

Aalto, M. 2017. Päihdelinkki. Samanaikainen päihde- ja mielenterveyden häiriö. Viitattu 20.10.2022. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/mielenterveys/samanaikainen-paihde-ja-mielenterveyden-hairio

Kiviniemi, A. & Mattila, K-P. 2016. Sininauhaliitto. Päihdeongelma on mielenterveysongelma. Viitattu 20.10.2022. https://www.sininauhaliitto.fi/ajankohtaista/paihdeongelma-on-mielenterveysongelma/

Mielenterveystalo. 2022. Viitattu 20.10.2022. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mielenterveys_puheeksi/Pages/paihteet.aspx

THL. 2022. Nuorten päihteiden käyttö ja päihdehäiriöt. Viitattu 20.10.2022. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot/nuorten-paihteiden-kaytto-ja-kaytoshairiot

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

Kommentoi