Ihana kamala Meksiko

Matkustaminen on aina ollut intohimoni. Odotan tälläkin hetkellä sopivaa hetkeä livahtaa johonkin lämpimään. Odotan sitä tunnetta, kun lentokone nousee ilmaan, enkä tiedä koska palaan.

Olin miettinyt vaihto-opintoja jo oikeastaan ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien. Palasin Suomeen opiskelemaan kahden ja puolen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen, ja ajatus syksystä ja talvesta karmi selkäpiitä. Ensimmäisen lukukauden aikana selasin Laurean vaihtopartnerikouluja lähes viikoittain. Tutkin erityisesti Latinalaisen Amerikan vaihtoehtoja, koska halusin ehdottomasti oppia espanjaa. Löysin itselleni mieleisen koulun ranking -listan avulla, koulu sijoittui tuolloin Latinalaisen Amerikan 4. parhaaksi yliopistoksi. Nykyään se on sijalla 2.

Lähdin Meksikoon suunnilleen kaksi vuotta sitten tekemään kaksoistutkintoa Tecnológico de Monterreyn yliopistoon. Sain kunnian olla ensimmäinen laurealainen tuplatutkinto-opiskelija kyseisessä yliopistossa. Satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä sopimus kansainvälisen liiketoiminnan tutkinnosta oli allekirjoitettu vain kolme viikkoa ennen kuin otin kansainvälisiin palveluihin yhteyttä.

Kuplavolkkarit näkyvät edelleen meksikolaisessa katukuvassa

Kuten arvata saattaa, saavuin Meksikoon toisaalta innokkaana ja toisaalta jännittyneenä. Osaisin tuolloin tilata baarissa oluen espanjaksi, mutta siihen se jäikin. Silloin tuntui, että jokaisella vastaantulijalla oli jotain sanottavaa minulle, ja minä osasin vain hymyillä ja nyökytellä. Opin kuitenkin nopeasti tyypillisimpiä lauseita, joita käytin päivittäin. Nykyään puhun espanjaa yhtenä työkielenä.

Tec de Monterreyn yliopistolla on 31 valtavaa amerikkalaistyylistä kampusta, joista opiskelin Querétaron kampuksella, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä Mexico Citystä. Läsnäolo luennoilla oli pakollinen, liian monesta poissaolosta tippui automaattisesti kurssilta. Vaikka olisi ollut sairaana. Jokaiseen kurssiin sisältyi kaksi tai kolme tenttiä ja suurimpaan osaan ryhmätöitä sen lisäksi. Opiskelin ensin englanniksi ja sitten osittain espanjaksi. Osa kursseista oli todella haastavia, osa taas hieman helpompia.

Vaikka koulu veikin paljon aikaa, jäi sitä myös paljon muuhunkin. Vietin suurimman osan viikonlopuista Mexico Cityssa ystävieni luona tai reissaten rannikoilla. Surffaan ja uin mielelläni, joten pienet merenrantakylät, joissa saa kulkea paljain jaloin, on suosikkikohteitani. Lisäksi kävin Meksikon pienissä “taikakylissä” (los pueblos magicos), joissa on paljon käsitöitä, katuruokaa, historiaa, maisemia ja kauniita rakennuksia.

Puerto Escondidon ilta-aurinko

Kulttuurillisesti Meksiko on mielestäni yksi maailman rikkaimmista maista, jokaisella osavaltiolla on oma kulttuurinsa, joka käsittää erilaisia ruokia, musiikkia, tansseja, taidetta ja puhetapoja. Lisäksi historiaa on enemmän kuin Euroopassa, mielestäni kiinnostavin museo löytyykin Mexico Citysta.

Maya -kalenteri

Meksiko onkin todella ristiriitainen. Rikkaat ovat sikarikkaita (esimerkiksi Carlos Slim, joka on tämän vuosikymmenen yksi rikkaimmista miehistä) ja köyhät kuolevat nälkään. Väkivaltainen rikollisuus ja huumekartellit kuuluvat kammottavan arkisesti jokapäiväisiin uutisiin. Varuillaan saa olla, muttei nämä asiat useinkaan kosketa ulkomaalaista. Moni ajattelee Meksikon olevan jonkinlainen kuolemanloukku, jota se ei missään nimessä ole. On paikkoja ja ihmisiä, joihin ei kannata tutustua, mutta niin on muuallakin.

Ammatillisesti koen saaneeni paljon. Tec de Monterreyssa opetettiin paljon sellaisia työkaluja, joista koen olevan hyötyä tulevaisuuteni kannalta. Innovatiivinen työympäristö toi paljon ammatillista itsevarmuutta ja uusia verkostoja. Toisaalta opin myös arvostamaan Laurean omaan oivallukseen perustuvaa opetustyyliä, sillä Tecissä opetus oli enemmän teoreettista. Nyt minulla on toinen tutkinto, jolle on varmasti käyttöä. Varsinkin jos suuntaan takaisin Latinalaiseen Amerikkaan työn perässä.

Ammatillisen kasvun lisäksi saavutin paljon henkistä kasvua. Opin arvostamaan turvallisuuden tunnetta, selviämään hankalista tilanteista sekä ymmärtämään meksikolaisen kulttuurin lisäksi myös muiden vaihto-opiskelijoiden kulttuuria. Matkustaminen ja ulkomaanvaihto ovat kaksi täysin eri asiaa: matkustamalla saa yleiskäsityksen pienestä osasta kulttuuria, kun taas vaihtojakso antaa mahdollisuuden sopeutua kulttuuriin.

Mielestäni jokaisen laurealaisen pitäisi kansainvälistyä jotenkin, sillä kansainvälisyysosaaminen on nykyään välttämätöntä. Se kasvattaa kulttuuriosaamisen ja -ymmärryksen lisäksi muita työelämätaitoja, kuten vuorovaikutustaitoja, rohkeutta, kielitaitoa sekä kärsivällisyyttä.

Nykyään työskentelen mielelläni kansainvälisessä ympäristössä. Palattuani toukokuussa 2019, pääsin työharjoitteluun Laurean kansainvälisissä palveluihin. Toivon voivani jatkaa samankaltaisessa työssä, joko Suomessa tai ulkomailla. Takaisin Meksikoon voisin lähteä vaikka tältä istumalta.

-Emma

Jätä kommentti

Vastaa