Tekstin on kirjoittanut Laurean opiskelija Susanna Leskelä
Farmakogenetiikka tutkii yksilön geenien merkitystä lääkkeiden aineenvaihdunnalle ja toiminnalle. Suurin osa tunnetuista geenimutaatioista liittyy farmakokinetiikkaan, esimerkiksi kodeiiniin aineenvaihduntaan vaikuttava erittäin nopea CYP2D6 metaboloijatyyppi sekä CYP2C19 variantit klopidogreelihoidossa. Näissä geeneissä on runsaasti eroja yksilöiden välillä ja niissä esiintyy myös keskimääräistä enemmän vaihtelua. Sen sijaan lääkkeiden toimintaan (farmakodynamiikkaan) liittyviä geenimuutoksia tunnetaan vähemmän. (Pennanen 2021.)
Lääkkeiden farmakokinetiikkaan vaikuttavat muun muassa ihmisen ikä, koko, sukupuoli, paino, mahdolliset sairaudet sekä ympäristötekijät kuten nautitut lääkkeet ja ravintoaineet. Lisäksi noin 20-30 % yksilöiden välisistä eroista johtuu geeneistä (Pennanen 2021). Farmakogenetiikan pyrkimyksenä on tarjota potilaille mahdollisuus yksilölliseen hoitoon: tarjota lääkkeitä vain niille potilaille, jotka niistä eniten hyötyvät ja välttää lääkkeiden antoa potilaille, joille lääkkeistä koituisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee kipulääkkeenä käytetty kodeiini, josta muodostuu elimistössä morfiinia. On yksilöitä, joiden elimistössä morfiinia muodostuu erittäin tehokkaasti, jolloin kodeiini on heille hengenvaarallinen lääke, toisilla morfiinia ei taas muodostuu lainkaan. Ero johtuu kokonaan perimästä. (Crews, Gaedigk & Dunnenberger 2014.) Myös varfariinin kohdalla tiettyjen geenimuutosten on osoitettu tuottavan merkittävän osan annostarpeen eroista (Ginsburg & Voora 2010). Lisäksi psyykelääkkeiden kohdalla osa lääkkeiden toimimattomuudesta sekä haittavaikutuksista johtuu yksilöiden välisistä geneettisistä eroista; sitalopraamin kohdalla lääke voidaan annostella tarkemmin, jos potilaalta on testattu lääkkeen elimistöstä poistumiseen vaikuttava geenimuutos (Hicks, Bishop & Sangkuhl 2015).
Syöpähoidossa potilaan yksilöity hoito perustuu useimmiten kasvaimen geneettisiin muutoksiin, joista osa voi olla periytyviä, mutta joista kuitenkin suurin osa on muodostunut syöpäsoluissa tapahtuvien mutaatioiden kautta. Tiettyjen mutaatioiden kohdalla voidaan käyttää täsmälääkkeitä, joiden teho kohdistuu tarkemmin syöpäsoluihin, jolloin niillä on useimmiten myös vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteisillä solusalpaajahoidoilla. Joissakin tapauksissa solusalpaajahoitojen haittoja voidaan myös torjua farmakogenetiikan avulla tunnistamalla ne potilaat, jotka altistuisivat vakavammille haitoille. Fluoropydimidiinilääkkeiden kohdalla testaus on jo käynnissä Suomessa (Seppänen 2021).
Kuva: Pexels / Anna Shvets
Tieto farmakogenetiikan merkityksestä lisääntyy koko ajan. Tällä hetkellä suurin osa farmakogenetiikkaan liittyvistä ohjeista on suosituksia (Seppänen 2021). Toisaalta monet yksityiset toimijat Suomessa tarjoavat jo farmakogeneettisiä testejä potilaille, joille on alkamassa esim. masennus- tai sydänlääkitys (Synlab 2024; Terveystalo 2024; Mehiläinen 2024).
Sairaanhoitajan on tärkeää ymmärtää, että myös potilaiden geeniperimä vaikuttaa lääkkeen vasteeseen. Kun potilas kertoo, ettei lääke tunnu toimivan tai että hänellä on runsaasti sivuvaikutuksia, tulisi sairaanhoitajan osata nostaa esille kysymys siitä, voiko potilaan perimällä olla vaikutusta lääkevasteeseen. Farmakogenetiikka muodostaa tulevaisuudessa merkittävän osan lääkehoidosta, kun yksilöllinen lääketiede kehittyy. Tällä hetkellä tiedetään, että useampi geeni voi vaikuttaa yhtäaikaisesti lääkevasteeseen (Seppänen 2021). Tulevaisuudessa pystytään todennäköisesti selvittämään yhä useamman geenin yhtäaikainen vaikutus ja merkitys lääkkeen toiminnalle.
Lähteet:
Crews K, Gaedigk A, Dunnenberger H, Leeder J, Klein T, Caudle K, Haidar C, Shen D, Callaghan J, Sadhasivam S, Prows C, Kharasch E & Skaar C. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium guidelines for cytochrome P450 2D6 genotype and codeine therapy: 2014 update. Clinical Pharmacology and Therapheuthics. 95 (4), 376-82. Viitattu 9.5.2024. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3975212/
Ginsburg, G &, Voora, D. 2010. The long and winding road to warfarin pharmacogenetic testing. Journal of the American College of Cardiology. 55, 2813-2815. Viitattu 9.5.2024 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0735109710014348?via%3Dihub
Hicks J, Bishop J, Sangkuhl K, Müller D, Ji Y, Leckband S, Leeder J, Graham R, Chiulli D, LLerena A, Skaar T, Scott S, Stingl J, Klein T, Caudle K & Gaedigk A. 2015. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium (CPIC) Guideline for CYP2D6 and CYP2C19 Genotypes and Dosing of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors. Clinical Pharmacology and Therapheuthics. 98 (2), 127-134. Viitattu 9.5.2024. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4512908/
Mehiläinen 2024. Farmakogeneettinen paneeli. Viitattu 7.5.2024. https://www.mehilainen.fi/farmakogeneettinen-paneeli
Pennanen E, Laitinen K & Ojala R. 2021. Farmakogeneettiset testit lääkehoidon tukena. Duodecim. 137 (5), 525-532. Viitattu 6.5.2024. https://www.duodecimlehti.fi/duo16108
Seppänen, A. 2021. Farmakogeneettiset geenitestit ovat pian tavallinen osa lääkehoitoa. Duodecim Terveysportti. Viitattu 7.5.2024. https://www.terveysportti.fi/apps/laake/haku/farmakogenetiikka/sic00652/artikkeli
Synlab 2024. Farmakogeneettinen laaja testipaneeli. Viitattu 7.5.2024. https://www.synlab.fi/palvelut/farmakogeneettinen-laaja-testipaneeli-dna-tutkimus-veresta/
Terveystalo 2024. Farmakogeneettinen testi. Viitattu 7.5.2024. https://www.terveystalo.com/fi/palvelut/farmakogeneettinen-testi-geenitesti
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!