Ronja Holopainen
Sain kunnian olla osana SMILE-hanketta tekemällä opinnäytetyökseni moniaistisen tilan Koivukylän asukastilaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää ja seurata Koivukylän lähiön sosiaalista hyvinvointia ja vuorovaikutusta moniaistisen tilan keinoin. Työ vaikutti yksinkertaiselta, mutta yllätyksekseni se herätti mielessäni paljon pohdintaa menetelmän eri mahdollisuuksista ja potentiaalista.
Moniaistinen tila on suhteellisen uusi menetelmä sosiaali- ja kuntoutustyössä, jonka johdosta sitä vielä kehitetään ja sen mahdollisuuksista opitaan kaiken aikaa. Moniaistiset tilat ovat tiloja, joissa vierailija voi oppia, rentoutua tai ohjautua jonkun muun tavoitteen äärelle ympäristössä, jota ohjaa ja hyödyntää useampi tai kaikki ihmisen viidestä aistista. Opinnäytetyöni keskiössä ollut moniaistinen tila oli osana tätä jatkuvaa kehitystyötä, ja se enimmäkseen perustui Laureassa kehitettyyn Aistien-menetelmään. Aistien-menetelmä itse on muunnelma moniaistisesta tilasta, jossa nousee suureen rooliin sen käyttäjien osallisuus erityisesti moniaistisen tilan suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Aistien-menetelmä kehitettiin alun perin maahanmuuttotyöhön, ja vaikka sitä onkin sittemmin kehitetty toimivaksi muissakin yhteyksissä, tekevät nämä juuret siitä oivallisen työkalun sille monikulttuuriselle yleisölle, jota opinnäytetyöni moniaistisen tilan vierailijat olivat.
Vaikka ulkoiset tekijät jättivät Koivukylän asukkaiden osuuden tämän moniaistisen tilan suunnittelussa toivottua pienemmäksi, teimme projektin aikaisen työparini kanssa parhaamme ottaaksemme kaiken tästä pienestäkin irti. Rakensimme tilan, joka piti mielessään monikulttuurisen ympäristönsä, turvallisen ja kutsuvan ilmapiirin sekä vapauden keskusteluun, tekemiseen ja olemiseen. Hyödynsimme Aistien-tiloille tyypillistä, projektorin seinälle heijastamaa videokuvaa ja videokuvaan sopivaa ääntä, sekä aktivoimme muita aisteja pienellä naposteltavalla ja kosketeltavilla esineillä ja puuhelmillä. Puuhelmet toimivat myös toisessa roolissa: Niiden punominen koruiksi oli vapaaehtoinen keskittymispiste ja aktiviteetti, jonka kanssa vierailija kykeni uppoutumaan rauhallisesti ja turvallisesti huoneen tunnelmaan. Helmet valittiin suunnitteluvaiheessa esiin tulleen toiveen perusteella, jossa ehdotettiin käsitöihin liittyvää tekemistä. Myöhemmin tilaan lisättiin helmien vähentyessä värikirjoja ja hyvän mielen kysymyksiä esittäviä kortteja, jotka ajoivat samaa rauhallisen tekemisen ideaa.
Moniaistinen tila sai myös ainutlaatuisen mahdollisuuden olla osana kahta toisistaan poikkeavaa tilannetta. Avasimme moniaistisen tilan talvijuhlailtana, jolloin pääsimme kokeilemaan tilaa suuren ihmismäärän sisältävässä tilaisuudessa. Näimme, miten tila toimi tämän ihmisjoukon keskuudessa rauhallisena taukopaikkana, kevyen keskustelun mahdollistajana ja hillittynä toimintana erityisesti puuhelmikorujen tekoon osallistuneiden lasten kanssa. Moniaistisen tilan vieraita oli kattava määrä ja he koostuivat lähinnä lapsiperheistä, mutta mukana oli muitakin aikuisia.
Toinen tilanne, jonka tilassa koimme, oli tavallinen arkipäivä, jolloin tila oli rauhallisimmillaan ja sitä ympäröivä ympäristö hiljainen ja väetön. Tällä kertaa vierailijoita oli kourallinen, ja he saapuivat tilaan pitkin päivää muodostaen pieniä, muutaman hengen ryhmiä. Näiden ryhmien kesken keskustelu syttyi helposti muun muassa tilassa olleiden aistikokemuksien inspiroimana. Juhlapäivää hillitympi ympäristö ajoi keskustelut helposti syviksi ja empaattisiksi, ja esiin nousi vierailijoiden tarve keskusteluun ja tukeen juuri sen moniaistisen tilan kaltaisessa, erillisessä mutta avoimessa tilassa.
Uskon, että kokemuksestani voi oppia paljon. Jo tässä näemme tilanteita, joissa moniaistinen tila on ollut hyödyksi käyttäjilleen, ja voimme pohtia, missä se voi jatkaa apunsa antamista. Millainen olisi moniaistinen tila taukopaikkana isoissa tapahtumissa? Entä aloituspisteenä keskustelua ja yhdessäoloa kaipaaville ihmisille? Sopisiko se vertaistukiympäristöön? Entä vastaanottokeskuksiin?
Pohdittavaa jäi huimasti, ja toiveeni on, että niistä syntyisi tutkittavaa aiheen muille toteuttajille ja tutkijoille. Moniaistisissa tiloissa on paljon tutkimatonta potentiaalia sosiaalisen hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen kehittämisessä ja ylläpitämisessä, jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Lisää voit lukea täältä
Tämä opiskelijaprojekti on osa Vantaan kaupungin ja Laurean totetuttamaa SMILE-hanketta. Lue lisää hankkeesta https://www.vantaa.fi/fi/hankkeet/hanke/smile-hanke. SMILE-hanke rahoitetaan osana Euroopan neuvoston kehityspankin (CEB) ja Euroopan komission välistä sopimusta, jonka tavoitteena on edistää maahanmuuttaneiden inkluusioita EU jäsenvaltioissa kehittämällä uusia yhteistyön ja rahoituksen muotoja. SMILE-hanke on suunnattu erityisesti EU:n ulkopuolelta tulleille vantaalaisille.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!