Korona-ajan rajoitukset aiheuttivat keväällä nopeita muutoksia sosiaalipalveluiden toteuttamiseen. Järjestöt ja kunnalliset palveluidentarjoajat joutuivat nopealla aikataululla ratkaisemaan, miten he voivat tavoittaa asiakasryhmänsä mahdollisimman hyvin silloinkin, kun fyysinen kohtaaminen ei ole mahdollista. Poikkeuksellinen aika synnytti toisaalta entistä voimakkaamman tarpeen saada vertaistukea ja päästä yhteyteen muiden kanssa. Ihmiset kaipasivat jatkuvuutta ja normaaliudentuntua muuttuneeseen arkeensa.
Nuorille verkon välityksellä tapahtuva kommunikaatio on varmasti suhteellisesti helpompaa kuin vaikkapa ikäihmisille. Monet nuorisotalot ja nuorisopalveluita tarjoavat järjestöt siirsivätkin kävijöilleen jo tuttuja toimintoja internetiin. Esimerkiksi nuorisotalojen ja –keskusten tiloissa normaalisti pidettävät kohtaamiskahvilat ja seksuaalineuvojien vastaanotot jatkoivat toimintaansa Discordin ja Whatsappin chateissa. Alueellisia ryhmätapaamisia voitiin järjestää zoomin välityksellä.
“…yksinäisyys korostuu ja yhteydenottoja on tullut paljon”
Toiminnan järjestäjät pyrkivät auttamaan etäopiskelevia ja “kodin vangeiksi” jääneitä nuoria järjestämällä vaikkapa virtuaalisia kävelyretkiä, joiden avulla kannustettiin nuoria havainnoimaan ja tutkimaan kevään etenemistä luonnossa, koronakriisistä huolimatta. Nuorisotyöntekijät julkaisivat sosiaalisessa mediassa erilaisia kotijumppa-, kokkailu- ja kauneudenhoitovideoita arjen piristykseksi. Esimerkiksi Instagram on osoittautunut hyväksi matalan kynnyksen kanavaksi, jonka avulla saa helposti yhteyden nuoreen asiakaskuntaan.
Vaikka tämän päivän nuoret ovat “diginatiiveja”, myös he kokivat jatkuvan verkkoympäristössä tapahtuvan kanssakäymisen pidemmän päälle raskaaksi. Toisaalta mahdollisuus saada keskusteluapua ja vertaistukea edes etänä on ollut monelle nuorelle tärkeä asia.
Kevään edetessä, ilmojen lämpenemisen ja rajoitustoimien lieventymisen myötä, monia toimintoja siirrettiin myös ulkotiloihin. Esimerkiksi pop-up kahviloita ja piknikkejä järjestettiin nuorisokeskusten pihaoilla ja lähiseudun puistoissa. Näin nuoret pääsivät viettämään aikaa yhdessä, ilman sairastumisen riskiä
Syksyn mittaan erilaiset tapahtumat ovat palanneet palvelujärjestäjien viikkoaikatauluihin. Järjestelyissä on kuitenkin pyritty huomioimaan yhä jatkuva pandemia. Osallistujamääriä erilaisiin workshoppeihin ja tapaamisiin on jouduttu rajoittamaan, mikä on johtanut siihen, että kaikki halukkaat eivät aina pääse osallistumaan toimintaan. Lisäksi monien tilojen tapahtumissa on käytössä ennakkoilmoittautuminen. Nämä rajoitukset ovat omalta osaltaan tehneet nuorisopalveluista vähemmän avoimia ja vaikeammin lähestyttäviä, jolloin erityisesti uusien kävijöiden määrä on osassa paikoista vähentynyt.
Vaikka tämä vuosi on ollut hyvin haastava myös sosiaalipalveluiden järjestäjien näkökulmasta, se on pakottanut opettelemaan uusia taitoja ja kehittelemään uusia työskentelytapoja ja keinoja tavoittaa asiakkaita. Monet tänä vuonna työntekijöille ja asiakkaille tutuksi tulleet työskentelymenetelmät tulevat varmasti jatkumaan ainakin jossain määrin senkin jälkeen, kun tilanne palaa takaisin normaaliksi.
Tekstissä on käytetty lähteinä Helsingin tyttöjen talon, Poikien talon sekä Vantaan ja Helsingin nuorisotalojen sosiaalisen median kanavia ja Tyttöjen talon ja Vantaan nuorisotyön työntekijöiden sähköpostihaastatteluja. Sitaatti on Tyttöjen talon työntekijän haastattelusta.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Korona on tosiaan hankaloittanut monen nuoren elämää ja sosiaalista kanssakäymistä rautaisin käsin, ja on kiva, että käsittelit tässä blogitekstissä mitä ihmiset ovat asialle tehneet. Itse olen aina ollut hyvin intovertti pohjaltani (pärjään siis hyvin omassa seurassani), mutta korona on pakottanut minut nurkkaan, jossa hyvin inhimillinen tarve päästä sosiaalisoitumaan ja näkemään ihmisiä on murtautunut painavasti kaikkien kuorien läpi. Olen 22, joten kelpaan vielä nuorisopalvelujen piiriin, mutta miten niihin löytää tällaisena aikana?
Tekstisi on antanut suuntaa sille, mistä minun kaltaiseni ihmiset voivat tällaisessa tilanteessa tehdä, sekä ammattimaista näkökulmaa koronan vaikutuksista ja siitä, mitä me sosionomit esimerkiksi voimme tehdä tulevienkin vastaavien tilanteiden kanssa. Hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa. Kiitos!