“Lopullisuus on kova sana, mutta nyt maailma muuttuu”
Näin sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö Helsingin Sanomien haastattelussa maanantaina. Korona-virus vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Muutamassa päivässä arkielämämme on muuttunut huomattavasti, ja näiden tietojen mukaan se tulee myös pysymään näin jopa puolen vuoden ajan.
Monille meistä on vaikeaa eristää itsensä kotiin, mutta erityisen vaikeaa se on nuorille. He ovat iässä, missä sosiaaliset taidot kehittyvät tosissaan, ja monille mikään ei ole ystävyyssuhteita tärkeämpää.
Poikkeustilan vuoksi kouluja on suljettu, ja kerhot ja harrastukset perutaan. Se on monelle nuorelle kova paikka, kun kavereita ei pääse näkemään enää säännöllisesti.
Nuorten eri kohtaamispaikat ovat paljolti suljettuna tällä hetkellä. Jo edellä mainitsemani kerhot ja eri urheiluharrastustoiminta on katkolla, ja tämän lisäksi myös nuorisotilat on Espoossa suljettuna ainakin 13.4 asti. Monet tahot ovatkin alkaneet siirtämään eri palveluita verkkoon, mistä niihin pääsee käsiksi myös vaikka karanteenin aikana. Eräs jyväskyläläinen partiolippukunta on rakentanut partiokämppänsä virtuaalisesti minecraft-pelissä, ja kokoontuvat pelin sisällä kerran viikossa. Monille nuorille nämä kokoontumiset ovat tärkeitä, ja onkin hienoa, että nykyteknologia auttaa tässä.
Nuorille on jo aiemmin ollut käytössä erilaisia netti nuorisotiloja, mutta nyt niiden käyttö kasvaa ja korostuu entisestään. Nuorilla on siis yhä paikka mihin mennä hengailemaan, ja jossa on paikalla turvallisia aikuisia. Eihän se täysin sama asia ole kuin kasvotusten tapaaminen, mutta huomattavasti parempi kun ei mitään.
Tarve lastensuojelullekkaan ei ole loppunut pandemian takia, ja se on tuonut jopa lisähaasteita. Työntekijöitä joutuu jäämään sivuun sairastumisten takia, mutta tarve työntekijöille ei vähene. Kuulinkin eräältä opiskelijatoverilta, että Helsingissä on tällä hetkellä kova tarve keikkatyöntekijöille. On jopa mahdollista, että lastensuojelu on nyt tärkeämpää kuin ikinä, sillä nuorilla ei ole enää samanlaista mahdollisuutta paeta hetkellisesti kotoa monien palveluiden sulkeuduttua. Tästä syystä viralliset tahot ovat yhä tärkeämmässä roolissa. Kuten lähes aina, tämäkin kriisi koskettaa etenkin meistä huono-osaisimpia. Pidetään siis toisistamme huolta, parin metrin turvaväli kuitenkin muistaen.
Petteri
Lähteet: Grönholm, P. 2020. Mitä tehdä, kun koronaepidemia laittoi lapsen harrastukset tauolle? Partioryhmä rakensi kämpän Minecraftiin, futisjoukkue treenaa videoiden välityksellä https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006446085.html Luettu 20.3.2020
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Pakko kommentoida, sillä oma nuoreni on kiusauksen takia ulkoistunut kaikesta sosiaalisesta elämästä. Nyt, kun tilanne on parempi kun vuosiin, hänen kaverinsa ovat leireiltä tutuiksi tulleita nuoria, jotka asuvat ympäriinsä Uuudellamaalla, siis hänen kontaktinsa ovat olleet netin välityksellä tähänkin asti. Hyvin harvoin on ollut mahdollista tavata näitä muita nuoria kasvotusten.
Minusta äitinä tämä on ennen kaikkea kasvun paikka. Meille aikuisille, kyllä, mutta myös nuorille. Nyt olisi hyvä aika miettiä niitä, jotka ovat vasten tahtoaan “ulkona skenestä” muutenkin koko ajan. Voisiko jättää sen nimittelyn ja dissaamisen jatkossa sikseen ja hyväksyä kaikki mukaan? Lihavat, laihat, tummat ja vaaleat?
Opettaisiko tämä pelottava kriisi meille suvaitsevaisuutta?
Näinhän se on että nykyisin ystävyyssuhteet voivat hyvin toimia netin välityksellä. Ja vaikka blogissa kirjoitankin että nuorille on haastavaa kun ystäviä ei pääse näkemään, on moni jo muutenkin yhteydessä netin välityksellä eri some-alustoilla suuren osan ajasta. Kasvun paikka tämä tosiaan on meille monille. Ehkä moni nuori oppii nyt kaiken etäilyn aikana suvaitsevammaksi kun ketään ei tarvitse varsinaisesti nähdä eikä esittää muille? Jää nähtäväksi. Olisihan se kivaa tosin.
Olen tässä useampana päivänä pohtinut, miten vähävaraisten tai lastensuojelun tarpeessa olevien perheiden lapset pärjäävät. Monille lapsille se koulun tarjoama ruoka voi olla ainoa lämmin ateria päivässä. Tai ehkäpä nuorisotalolla tehtävät kokkailut ainoa ruoka, mitä tarjolla koulun jälkeen. Onneksi tämä huomioitiin ja mahdollisuus kouluruokailuun säilyi ainakin osassa kunnista. Yhteiskunnallinen yritys Venner jakaa vähävaraisille perheille 90 euron arvoisia ruokakasseja ruokaohjeineen. Vakava tilanne on herättänyt yritykset, yhdistykset ja ihmiset auttamaan toisiaan.
Itsellä on myös suuri huoli, miten “ongelmaperheiden” lapset pärjäävät huonoissa kotioloissa usean viikon pääsemättä edes hetkeksi pois tilanteesta. Toisilla se kotielämä voi olla erittäin rankkaa.
Tämä on itselläkin ollut mielessä. Nuoret tarvitsevat erilaisia palveluita nykyisin ehkä enemmän kuin koskaan, mutta moni niistä on koronan takia suljettuna tai ruuhkautuneita. Netti auttaa toki jossain määrin, mutta lastensuojelun ruuhkautuminen (siis vielä enemmän kuin normaalisti) huolestuttaa. Itselle tuli juuri mailiin viesti että pääsen tekemään keikkaa lasu puolella. Se kertoo ehkä jotain että toisen vuoden sosionomiopiskelija otetaan muitta mutkitta auttamaan.
Hei!
Olet kirjoittanut ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta. Itse olen myös viime päivinä miettinyt juuri nuorisoa tänä epidemia- aikana. Ajattelen samoin, että juuri huono- osaisten kohdalla tilanne on erityisen haastava. Perheiden tilanteet tukea lapsia ja nuoria ovat erilaiset. Monen nuoren kotiolot ajavat heidät pihalle kavereiden kanssa pyörimään ja käyttämään myös nuorisolle tarjottuja palveluita. Kaikille koti ei ole aiemminkaan ollut turvallinen paikka olla, joten miten nyt nuori pystyy siellä viettämään aikaa ja hoitamaan samalla koulunsa? Tilanne tuo myös perheille eettisiä kysymyksiä, kun suositellaan että kavereiden näkeminen lopetetaan. Miten toimia vanhempana, jos tiedät että oman lapsesi kaverilla ei ole hyvät oltavat kotona. Onko hän edelleen tervetullut omaan kotiisi?
Monelle peruskoulun lopettavalle nuorelle tämä kevät on erityisen tärkeä opiskelunumeroiden pysymisen kannalta. Sillä on suoraan vaikutusta jatko- opiskelupaikkaan. Mielestäni vanhemmilla on nyt iso vastuu huolehtia myös nuoren koulunkäynnistä, jotta nuorelle itselleen ei jää liian isoa vastuuta oppimisestaan. Itselläni on kotikoulusssa sekä ala- asteella olevia lapsia, että yläasteella. On selvä, että nuoremmat lapset vievät enemmän vanhemman aikaa päivässä, jotta he saavat tehtävät tehtyä. Muistetaan kuitenkin myös kannustaa ja auttaa nuoria koulutöissä!
Itseopiskelu etenkin nuoremmille voi olla tosiaan haastavaa. Vanhemmat joiden työt eivät ole koronankeissin takia loppuneet ovat kaikista kovimmilla, ja heille toivonkin pitkiä hermoja ja jaksamista.
Ysiluokkalaiset saattavat tosin jo taitaa jossain määrin itseopiskelun salat, ja pienillä rajoitteilla ja aikatauluilla kuten “x-y kellonaikaan opiskellaan” saattaa oppiminen onnistua hyvinkin.
Nuoret eivät ainakaan omiin silmiin ole täysin lopettaneet yhdessä hengailua. Porukoiden koot näyttävät pienentyneet, mutta katukuvassa on yhä nuorisoporukoita ihan vain hengailemassa. Etenkin teini-ikäiset tuskin lopettavat tätä vaikka se kiellettäisiin täysin, mutta onneksi joukot ovat sentään maltillisen kokoisia.