Erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia

Kulttuurinen osaaminen ja siihen liittyvät taidot lähtevät lapsuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelmassa puhutaan kulttuurisesta osaamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että varhaiskasvatuksessa tulisi kasvattaa lasten vuorovaikutus-, tunne- ja ilmaisutaitoja. Lapsia tulisi kannustaa toisten huomioimiseen ja opettaa heitä hyväksymään ja ymmärtämään toisten erilaiset näkökulmat huolimatta omista arvoista ja asenteista. Lasten tietämystä erilaisista kulttuureista tulisi lisätä.

Lapset huomaavat erilaisuuden. He kiinnittävät huomiota toistensa ulkonäköön, ihonväriin, kieleen ja taitoihin. He ilmaisevat huomionsa ääneen. He harvoin kuitenkaan sanovat huomioitaan negatiivisessa merkityksessä – ne ovat vain huomioita siitä, miten he kokevat ympäröivän ympäristön ja ihmiset. Lasten kanssa tulee usein myös keskustelua siitä, jos eri lapsilta vaaditaan eri asioita tai he tekevät jonkin asian muutoin eri tavalla. Se saattaa herättää kysymyksen: ”Miksi tuo tekee noin, ja minä teen näin?”. Asia selitetään usein niin, että me harjoittelemme eri asioita. Hän harjoittelee tuota taitoa, minkä sinä osaat. Sinä saatat harjoitella jotakin, jonka hän jo taitaa. Tämä yleensä on lasten mielestä täysin ymmärrettävää. Tämän vuoksi koen, että on erityisen hedelmällistä vahvistaa kulttuurisen osaamisen taitoja ennen kouluikää. Koen, että tällöin on mahdollista oppia suvaitsevuutta ja herkkyyttä.

Usein kiinnitämme huomiota asioihin, jotka meissä ovat erilaista toisiimme verrattuna. Unohdamme ne seikat, jotka tekevät meistä samankaltaisia.

Niin tekevät lapsetkin. Tämän vuoksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota erilaisuuden lisäksi samanlaisuuteen.

Luimme päiväkodissa lasten kanssa Todd Parrin kirjaa ”Ei haittaa, jos on erilainen”. Kirja pohjautuu siihen, että jokainen piirre ja ominaisuus on hyväksytty, eikä erilaisuus ole taakka. Kirjan avulla pohdimme, mitä meissä on erilaista. Erottavia piirteitä tuli paljon, kuten ihonväri, sukupuoli, ikä ja pituus.

Tämän jälkeen keskustelimme niistä asioista, jotka meitä yhdistää. Päädyimme siihen, että pidimme kaikki jäätelöstä, Afrikan tähden pelaamisesta, kavereista ja ulkoleikeistä.

Yhdistäviä tekijöitä löytyikin hurja määrä.

Tästä keskustelusta voisimme me aikuisetkin oppia. Seuraavan kerran, kun ärsyynnymme jostakin tuttavamme piirteestä, voisimme pysähtyä miettimään meille yhteisien kiinnostuksenkohteiden määrää ja laatua. Ehkä me molemmat pidämme jäätelöstä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia

  1. Anu

    Hei Heidi!

    Kiitos ajankohtaisesta kirjoituksestasi. Yhteiskuntamme on kokenut monikulttuuristumisen, mikä on vaikuttanut myös varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Kulttuurien onnistunut kohtaaminen vaatii avoimuutta, ennakkoluulottomuutta, joustavuutta, kykyä sietää monitulkintaisuutta, millä tarkoitetaan monien vaihtoehtojen hyväksyminen ja ymmärtäminen oikeaksi sekä rohkeutta ja herkkyyttä kohdata jotakin vierasta ja ennestään tuntematonta. Minkälaisia mielikuvia minulla on eri kulttuureista? Mitä ennakkokäsityksiä minulla on? Minkälaisia ennakkokäsityksiä välitän eri kulttuureista lapsille? Pidänkö yllä stereotypioita? Millaisia? Uskallanko olla avoin, uskallanko kysyä, jos en tiedä? Pelkäänkö vuorovaikutusta ulkomaalaisten kanssa? Mistä syystä? Näitä kysymyksiä olisi hyvä jokaisen pohtia.

    Varhaiskasvatuksessa erilaisten kulttuureiden arvostaminen ja kunnioittaminen on itsestään selvää. Kasvattajan tulee edistää lasten ymmärtämistä ja kunnioitusta erilaisia kulttuureita kohtaan. Päivähoidossa opitaan toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, edistetään vuorovaikutusta erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Avoin ja vastavuoroinen keskustelu mahdollistavat stereotypioiden ja vakiintuneiden ajattelutapojen muuttamisen.

    Kasvattajan tehtävä on vastuuntuntoisesti kasvattaa lapsia suvaitsemaan, hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisia kulttuureita sekä vahvistaa lapsen itsetuntemusta ja positiivista minäkäsitystä. Jotta tämä toteutuisi, valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ohjeistetaan kasvattajaa antamaan tilaa lapsen ihmettelylle ja rohkaisemaan lasta esittämään elämää askarruttavia kysymyksiä, joita voidaan yhdessä pohtia. Yhdessä pohtimalla ja keskustelemalla kasvattaja auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan oman kulttuurinsa lisäksi eri kulttuureita, mikä tuo lapsille valmiuksia toimia kulttuurisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa.

Vastaa