Huumeet varjostavat koulujen käytäviä

Ylen uutiset selvittivät kyselyllä, miten huumeet näyttäytyvät pääkaupunkiseudun yläkouluissa. Kyselyyn osallistui 40 opettajaa nimettömänä. Osa kyselyyn vastanneista opettajista oli hyvin huolissaan nykyisestä tilanteesta.

Yhden vastanneen opettajan näkemyksen mukaan jokaisessa koulussa on jonkinlainen huumeongelma.

Mistä johtuu, että, huumekokeilut ja huumeidenkäyttö lisääntyvät koko ajan nuorien keskuudessa samaan aikaan, kun tupakointi ja alkoholinkäyttö vähenee?

Onko huumeet helpommin saavutettavissa kuin ennen? Nuoret viettävät jo ennestään paljon aikaa verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Viestit, kokemukset ja asenteet välittyvät sen kautta nopeammin ja vaivattomammin. Internetin kautta välittyy kenties epätodellinen kuva kaikesta. Huumeidenkäyttö voi näyttäytyä nuorelle vain positiivisina puolinaan.

Nuoret janoavat kokemuksia ja tunteita. Ylen kyselyyn vastanneen opettajan mukaan oppilaat ovat hyvin kiinnostuneita huumeista. Tässä on meille, sosiaalialan opiskelijoille ja ammattilaisille suuri haaste. Miten tavoitamme nuoret, jotka ovat vaarassa liukua siihen imuun, joka vetää heitä huumeiden puoleen? Miten saamme nuoret kiinnostumaan jostain heidän hyvinvointiaan tukevasta ajanvietteestä? Miten saamme ne nuoret avun piiriin, joille on jo ongelma syntynyt?

Nainen, Epätoivoinen, Surullinen

Luultavasti meidän on ainakin yritettävä sitkeästi päästä lähemmäs nuorta. Lähemmäs heidän ajatuksiaan ja tunteitaan.

Mielestäni nuorten lähelle pääsyn ydintä on heidän näkemisensä. On helppoa nähdä ne kaikista näkyvimmät nuoret. Muistetaan kuitenkin nähdä myös ne näkymättömät.

Mitä mieltä olette?

Kaisa

Lähde: Jansson, K. 2020. Ylen kysely: Huumeet näkyvät kouluissa yhä enemmän, eikä poliisi ehdi avuksi. Luettu: 20.2.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11212255

3 kommenttia artikkeliin ”Huumeet varjostavat koulujen käytäviä

  1. Hei, Kaisa! Tartun kysymyksiin, joita tekstissäsi esitit.

    Tästä ajankohtaisesta aiheesta riittäisi pohdittavaa loputtomasti, ja selkeästi nuorten, jopa lasten, huumeiden käyttö on yhteiskunnallinen, monia koskettava pulma. Pulmallista jossain määrin on mielestäni myös se keskustelu, jota yhteiskunnassa käydään esimerkiksi kannabiksen käytöstä. Keskustelua seuranneena olen saanut käsityksen, että keskustelua leimaa musta-valkoinen vastakkainasettelu, ja nuorten vuoksi kaipaisin siihen enemmän julkista, helposti ymmärrettävää, moralisoimatonta kannanottoa ja faktatietoa niin kokemus- kuin muilta asiantuntijoilta.

    Huumeita käyttävän nuoren aikuisen isä, Jukka Riipinen toteaa nuorilla olevan “hyvät tiedot kannabiksen hyvistä ja parantavista ominaisuuksista, mutta erittäin huonot tiedot seuraamuksista ja huonoista puolista” (Koskinen 2020). Tiedämme, että ihmisen aivojen etuotsalohko, joka liittyy muunmuassa päätöksentekoon ja tunteisiin, kehittyy viimeisenä aivojen osista, ja sen kypsyminen jatkuu lähes 30-vuotiaaksi saakka. Käsitykseni mukaan tämän vuoksi lapsen ja nuoren päätös kokeilla huumausaineita perustuu helposti vääränlaiseen ja yksipuoliseen käsitykseen huumeiden vaikutuksesta. Ei nuori välttämättä kykene hakemaan tietoa objektiivisesti, ja usein ensimmäinen kokeilukin tehdään varmasti hetken päähänpistosta.

    Samassa Koskisen (2020) artikkelissa nuoriso-ohjaaja Jenni Ahokas toteaa: “Some tuottaa positiivista sisältöä siitä, että kannabis on ok, että sillä ei ole vaikutuksia tai seurauksia. Nuoret ovat hyvin kaikkivoipaisia, että mikään ei vahingoita heitä.” Sosiaalinen media on iso osa nuorten elinympäristöä, ja se mitä sieltä luetaan, on lukijan oma valinta. On helppo ohittaa kommentit ja artikkelit, joissa asiaa käsitellään oman mielikuvan vastaisesti, tai jos niitä luetaankin, nuoren asenne voi muuttua puolustamaan omaa käsitystään entistä vahvemmin. Mikä siis olisi se keino, jolla nuoret saataisiin ottamaan vastaan tieto huumeiden vaaroista? Viime aikoina mediassa on ollut esillä useita omakohtaisia tarinoita entisten huumeiden ja päihteiden käyttäjistä, jotka ovat onnistuneet tekemään elämänmuutoksen parempaan. Esimerkiksi tämän päivän Iltalehdessä (22.2.2020) on artikkeli, joka kertoo huumeista selvinneestä Riikka Tuomesta. Hänen selviytymistarinassaan Tikkurilan Laurean Keijo-projektilla on merkittävä osa. Hienoa, Laurea ja Keijo-projekti! Olisiko kokemusasiantuntijoiden laajemmalla jalkautumisella nuorten – ja myös nuorten parissa työskentelevien aikuisten – pariin vaikuttavuutta? Tutkimuksessa, jota kirjoituksessasi käsittelit, selvisi, että kaikki opettajat eivät tunnista nuorissa päihteiden käyttöä, joten ehkä kokemusasiantuntija osaisi kertoa, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.

    Ei minulla siis mitään yksiselitteistä vastausta ollut, kunhan pohdiskelin ja pohdiskellessani ajauduin lukemaan monia kiinnostavia artikkeleita. Kiitos aiheen nostamisesta esiin! Tulipahan itsekin mietiskeltyä asioita.

    Lähteet:
    Koskinen A. L. 2020. Yhdeksän harhaluuloa. YleUutiset. 16.2.2020. Viitattu 22.2.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11204345
    Kiiski, T. 2020. Riikka selvisi huumehelvetistä. Iltalehti 22.2.2020. Viitattu 22.2.2020. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7979a7df-0b3a-404b-8ba8-e1cc72087457

  2. Sani

    Hei Kaisa,

    ja kiitos tärkeästä kirjoituksestasi.
    Olen seurannut huumeiden käytön lisääntymistä koskevaa uutisointia ja kirjoituksia huolestuneena. Erityiseti kahden murrosikää lähenevien lasteni vuoksi. Juurikin huumeiden tarjonnan ja saatavuuden lisääntyminen huolestuttaa ja se, että huumeiden kokeilu aloitetaan yhä varhemmin. On käsittämätöntä, että nykyään voit tilata huumeita suoraan kotiovellesi.

    “Huumeet tappavat nuoria”- A-studion ohjelmassa 14.1.2020 käsiteltiin huumekuolemien lisääntymistä. Vuonna 2018 niitä oli 261. Edelliseen vuoteen verrattuna niitä oli 61 enemmän. Ohjelemassa kerrotaan kuinka useimmiten huumeiden käyttäjä on moniongelmainen, jonka ongelmat ovat kasaantuneet ja syrjäytyminen on alkanut jo varhain. Ohjelmassa haastateltiin myös vanhempia, jonka tytär oli menehtynyt 18-vuotiaana huumekokeiluun. Kuukautta ennen kuolemaa hän oli käyttänyt kannabista.

    Moni kokeilu lähtee kannabiksesta ja se onkin nuorten parissa yleisimmin kokeiltu huume. Kun nuori löytää ihmisen jolta pystyy hankkimaan kannabista, on varmaa, että hän saa halutessaan myös vahvempia aineita. Mielestäni vahva nollatoleranssi kaikessa huumekeskustelussa antaisi selkeän viestin lapsille ja nuorille. Uskon myös, että kokemusasiantuntijat olisivat niitä, joita esimerkiksi yläkouluikäiset nuoret kuuntelevat.
    Olen Kaisa vahvasti samaa mieltä siitä, että meidän tulee päästä lähemmäs nuorten ajatuksia ja nuoret tulee tavoittaa paremmin ja yhä nuorempina. Lasten ja nuorten harrastustoimintaa on tuettava enemmän ja jalkautuvaan nuorisotyöhön tulee panostaa voimakkaammin. Olemassa olevia palveluita tulee vahvistaa, monipuolistaa ja kehittää uusia toimivia ennaltaehkäisyn keinoja. Resurssien lisääminen näiden toimenpiteiden lisäämiseksi on välttämätöntä.

    Sani

    Lähteet

    Huumeet tappavat nuoria. A-studio. 14.1.2020. Viitattu 25.2.2020.
    https://areena.yle.fi/1-50330984

    Nuortenmielenterveystalo.fi. Viitattu 25.2.2020.
    https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/paihdeongelmat.aspx

  3. Johanna Coull

    “Huumeet varjostavat koulujen käytäviä”
    Omakohtainen kokemus kouluissa liikkuvista huumeista on totta. Aineita saa helposti ja nuoret tietävät, kenellä sitä on myydä. Koulussa tavara vaihtuu niin nopeasti, ettei sitä edes huomaa. Tai huomaa kyllä, jos osaat seurata tiettyä tyyppiä, jolla tiedät tai epäilet aineita olevan. Nuoret osaavat tämän homman, josta ei muille puhuta. He pitävät tiedon visusti omissa piireissään. Aine vaihtuu rahaan välillä ilman, että henkilöt edes kohtaavat. Rahat teipataan tai laitetaan sinitarralla salaa ruokalan pöydän alle, kun tullaan lounaalle. Kun ruoka on syöty tai kahvi juotu, noustaan ylös ja jatketaan matkaa. Seuraavaksi samalle tuolille istuu nuori, joka vaihtaa rahan aineisiin. Hän tekee sen vaivihkaa. Sama vaihto tapahtuu jälleen. Kolmas henkilö, joka tuolille istahtaa, ottaa vain aineet pöydän alta. Tosiasia on se, ettei esimerkiksi koulun ruokalassa, joka kuhisee lounasaikaan nuoria, kukaan kykene seuraamaan jokaikistä tuolia, joka vaihtaa istujaa. Tämä helppous on aineen myyjälle ja ostajalle taivas.

    Nuoret hakevat nostetta tai haippia tavalla jos toisella. Siinä missä ennen kelpasi keskari, on tilalle tullut henkäsyt. Nopea fiilisnoste tuntuu hyvältä, eikä sen jättämiä jälkiä juuri osata tai edes haluta ajatella. Kotona ei pakosti edes huomata mitään, kun ei viinalle edes haise… Nämä nuoret elävät tässä ja nyt, kovaa ja korkealentoisesti.

    Omakohtaiset kokemukset oman poikani kannabis-kokeiluista olivat järkyttäviä. ADHD-lääkkeen kanssa samanaikaisesti käytettynä cocktail oli valmis. Nostin asiasta ison metelin asuinpaikkakunnallamme. Keskustelin erityisnuorisotyöntekijöiden ja koulun rehtorin kanssa, itkin poliisille yms. Mitä jäi käteen? Sama homma jatkuu koulussa edelleen, vaikka siitä ollaan tietoisia. Poliisi ei ehdi jouksemaan näiden ns. “pikkurikollisten” perässä, koska heitä on niin paljon. He haluavat saada isommat jehut kuriin.

    Käsittämätöntä on, että yhteiskunnassamme tiedostetaan huumeongelma ja tiedetään myös, mitä sille voisi tehdä, mutta resurssit ei riitä! Kannabiksesta muotihuumeena puhutaan ja halutaan siitä tehdä laillista. Terveyshaitoista viis, kunhan aine toimii ja sitä saa.

    Palatakseni vielä tuohon kokemusasiantuntijuuteen, josta joku aikaisemmin mainitsikin, niin olen sen puolella. Mielestäni juuri huumausaineriippuvuuksista sekä niiden haitoista olisi nuorten hyvä kuulla näiltä entisiltä käyttäjiltä. He voisivat tehdä ehkä vaikutuksen kertomuksillaan, miten pohjalla ovat käyneet ja mitä jälkiä se on heidän elämäänsä jättänyt.

    Lopuksi haluan sanoa, että jos ikinä edes epäilet jonkun nuoren kokeilleen tai käyttävän huumausaineita, puutu siihen. Puutu, ennen kuin on liian myöhäistä. Itse toimin näin poikani kohdalla ja se kannatti. Kokeilut ovat toistaiseksi takana päin ja elämä siintää edessä. Kokemus tästä kaikesta kauheudesta jätti silti jäljen. Toivon, että tuo jälki saa rauhassa haalistua. Tämä oli vain yhden äidin tarina monien joukossa…

Vastaa