Matematiikantunnin alkuun oli enää kymmenen minuuttia. ”Huomenta! Haluutsä kahvia sinne?” huusin oven läpi. Toinen koulupäivä kotona näytti alkavan löysissä merkeissä. Luokkahuoneena toimivasta teiniluolasta ei kuulunut inahdustakaan.
Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä tyttäreni sai viime viikolla koulutovereidensa kanssa määräyksen siirtyä opiskelemaan täksi viikoksi etänä. Ylioppilaskokeita oli varhennettu koronaviruksen takia, ja koulu tarvitsi resursseja koeruljanssin hoitamiseen kiirehdityssä tahdissa. Maanantaina viikko muuttui kuukaudeksi hallituksen ilmoitettua valmiuslain käyttöönotosta covid19-epidemian hidastamiseksi.
Hallituksen päätöksen mukaan koulut sulkeutuvat keskiviikkona (18.3.). Koululaiset ja opiskelijat siirtyvät opiskelemaan kotona lukuun ottamatta niitä peruskoulun alimpia luokkia käyviä lapsia, joiden vanhemmat työskentelevät yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla. Lähiviikot koulua käydään etäopiskellen, käyttäen digitaalisia oppimisalustoja ja –ratkaisuja ja tehden itsenäisesti tehtäviä aiempaa enemmän. Tilanne on uusi useimmille lukiolaisille, ammattiin opiskeleville nuorille, ammattikorkeakoululaisille ja peruskoululaisille samoin kuin opettajille ja vanhemmille.
Palataan meille ja nuoren toisen etäpäivän aamuun.
Kaksi hilloleipää, kupillinen kahvia ja mandariini. Tällä kattauksella on terävöitetty aamuvetelä teini ennenkin. Tyyppi kiitti ja kampesi itsensä puoli-istuvaan asentoon. Matematiikan opiskeleminen alkoi Teams-ohjelman kautta vaihtamatta pyjamaa päivävaatteisiin ja toinen jalka tukevasti Höyhensaarilla.
Puoliltapäivin tein tarkastuskäynnin teiniluolaan. Nuori naputteli sängyllään tietokonettaan terhakkaasti. Työn alla oli lyhyt kirjoitelma metafysiikasta, joka piti palauttaa filosofian opettajalle viimeistään kello 16. Löhöillen filosofoivalla nuorella oli edelleen yllään yöpuku, tukkakin oli kuin risukimppu. ”Mulla on hirvee nälkä”, se huikkasi sangen hyväntuulisena.
Kärkkyessään keittiössä lounasta teini palautti filosofian tehtävän ja alkoi kääntää ruotsin tehtävänantoa.
”Siis sana fenomen, tarkoittaaks se nyt sit mitä?”
”Se tarkoittaa ilmiötä. Samoin kuin enkussa ja melkein kaikissa kielissä,” vastasin.
”Siis what?” Teini sanoi kuin pahoin yllätettynä. “Mä luulin, että ilmiö alkaisi ruotsiksi ph:lla, ei äffällä.”
Teki mieli halata. En halannut. Sen sijaan ajattelin oireettomia koronatartuntoja ja tartuntariskiä lähikontakteissa.
Monelle nuorelle opiskelu muulla tavoin kuin koulussa opettajan johdolla ja ryhmän kanssa on vaikea paikka. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo ja opetusministeri Li Andersson esittivät Ylen aamussa huolensa etäjakson vaikutuksista oppimiseen. Kaikki oppilaat eivät pysty itsenäiseen työskentelyyn, ja kotien mahdollisuuksissa ja kyvyssä tukea nuoria ja lapsia on suuria eroja. Andersson muistutti myös kouluruokailun tärkeydestä. Koulussa ovat myös kaveriporukat, ja nuorten yhdessä olemista rajoitetaan nyt koulun ulkopuolellakin.
Mitä me vanhemmat voisimme tehdä, että nuoret selviäisivät poikkeusoloista niin hyvin kuin mahdollista? Kun kaverintarve iskee, mikä auttaa?
Kaikki nuoret tyypit -blogi kysyy lukijoiltaan kokemuksia nuorten koulutyön hoitumisesta kotona ja ajatuksia, mitä aikuiset voisivat tehdä, ettei yksikään nuori tippuisi kärryiltä opinnoissaan. (Muistathan pyytää teiniltäsi ja muilta osallisilta luvan ennen kuin julkaiset kuvauksesi perheenne arjesta.)
Meillä toistaiseksi kaikki hyvin. Teini lähti lounaan jälkeen huoneeseensa jatkamaan hommiaan, ja komento oli tyypillisen tiukka: ”Me tehdään kavereiden kaa Facetimessa koulutehtäviä. Älä sit huutele mitään, yhtään mitään, siis älä yhtään mitään.”
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kirjoituksesi arjestanne on varmasti monelle hyvin tuttua tällä hetkellä. Näin myös meidän perheessä, jossa opiskelijoita on parhaimmillaan neljä samaan aikaan. Perheet ja lapset ovat nopeasti joutuneet ratkaisemaan, miten opiskelu kotona onnistuu parhaiten. Olen itse huomannut, kuinka tärkeää on nyt vanhempana huomioida jokaisen lapsen yksilöllinen tapa opiskella. Mikä ei kyllä ole kauhean helppoa. Kotiimme on muodostunut viime päivinä erilaisia opiskelupaikkoja, jossa jokaisella on omat tavarat ja tavat toimia. Myös keskusteluihin on tullut uusia ulottuvuuksia. Viimeksi 9- vuotias kertoi, että ei kerkeä tulla juttelee, koska hänellä alkaa ” meetissä palaveri”. Pakostikin alkoi hymyilyttämään.
Mielestäni ei siis voida sanoa yhtä ja oikeaa keinoa oppimiselle. Teinin kohdalla opiskelun seuraaminen on kuitenkin haastavampaa kuin ala- asteelaisten kanssa. Tärkeää on niin kuin aina, olla saatavilla ja kiinnostunut teinin tekemisistä sekä tarjota apua. Vaikka usein kommentti onkin huolehtia omista asioista. Ja unohtamatta tietenkin tärkeintä eli ruokahuoltoa:) Tsemppiä kaikille kotikouluun!!
Kuulostaapa tutulta. Tosin erotuksella, että itse käyn töissä varhaiskasvatuksen puolella ja muu perhe, mies ja kolme lasta tekevät omia töitään kotona.
Korona, tuo tämän päivän kirosana, on saanut jo 15- vuotiaan tyttäreni kirjoittamaan äidinkielen esseen aiheesta, lapseni pakottamaan minut vaihtamaan vaatteeni kun tulen töistä kotiin sekä minut kimpaantumaan kaupassa tyhjien lihahyllyjen äärellä.
Opiskelu sujuu meillä päivästä riippuen hyvin eri tavoin. Jollain lapsista on aina naama nurin ja tehtävät ovat meille vanhemmillekin välillä sitä kuuluisaa Hepreaa. Onneksi Itse sain synninpäästön lapseni opettajalta. Yksi lapsistani opiskelee erityisluokalla, ja etäopiskelu ei ole ottanut sujuakseen. Opettaja lohdutti epätoivoista äitiä, kertomalla että “äitinä keskityt ruokahuoltoon, välitunteihin ja yöuniin. Opetuksen perillemeno on hänen päänsärkynsä”.
Tämä tilanne vaatii meiltä kaikilta aivan valtavasti joustoa, toisen asemaan asettumista, mutta myös silkkaa itsekyyttä.
Oppimisen taso on lapsilla kaikilla erilainen ja motivaatio heittelehtii varmasti kaikilla. Mutta me selviämme tästä. Elämä on meidän kaululaisilla ja opiskelijoilla edessä. Nyt vain pestään käsiä ja vältetään turhia kontakteja, mikä näin äitinä on vaikeaa…rajoittaa omien lasten halaamista. Tästä en ehkä selviä ilman mielen pahoittamista.