Tällaisen kysymyksen eräs nuori esitti nuorisotyön kohdatessa hänet ystävineen kauppakeskuksen penkin luona. Ja onhan meillä, myös nuorisotyö palaa jo halusta päästä järjestämään nuorille turvallista, laadukasta vapaa-ajan toimintaa, jossa nuoret voivat kokoontua ja kohdata toisiaan. Jokaisen mielessä on varmasti enemmän ja vähemmän ajatuksia ja kysymyksiä liittyen poikkeustilanteeseen sekä sen jälkeiseen elämään. Niin myös nuorilla. Tässä blogitekstissäni kerron hieman nuorisotyön jalkautuvasta työstä sekä jalkautuessa kohdattujen nuorten ajatuksista liittyen poikkeustilanteeseen ja tulevaisuuteen.
Järvenpään nuorisopalvelut toteuttavat poikkeustilanteessa digitaalisen nuorisotyön ohella tehostetusti jalkautuvaa työmuotoa. Nuorisotyö jalkautuu paikkoihin, joissa nuoret viettävät aikaansa käymään keskusteluja nuoria askarruttavista aiheista. Lisäksi jalkautuvan työn tavoitteena on havainnoida lähiympäristöä nuorten liikehdinnän sekä ilmiöiden osalta ja turvata nuorten vapaa-ajanvietto. Poikkeustilanteen aikana jalkautuvan työn fokus on ollut pääasiassa nuorten ohjaamisessa sopivien aktiviteettien äärelle ja olemaan kokoontumatta. Tarvittaessa nuorisopalvelut ohjaavat nuoria myös tarvittaviin palveluihin tai auttavat nuoria olemaan itse yhteydessä palveluihin.Tää koronakaranteenihan on ihan v***n hyvä juttu ku tekin ootte ottanu vaikka mitä uusia someja haltuun!
“Tää koronakaranteenihan on ihan v***n hyvä juttu ku tekin ootte ottanu vaikka mitä uusia someja haltuun!” Nuori 8. lk
Helsingin sanomien juttu nuorisotyöstä poikkeusaikana;
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006465063.html
Suuri osa nuorista, joiden kanssa keskusteluja on käyty, suhtautuvat poikkeustilanteeseen hyvin sekä tarvittavalla vakavuudella. Osa nuorista kokee tilanteen hyvinkin ahdistavana ja erilaiset pelot ja huolenaiheet varjostavat päivittäistä elämää vahvasti, lähes lamaannuttavasti. Erityisesti kouluun ja jatko-opintoihin sekä kesätöihin liittyvät huolenaiheet ovat poikkeustilanteen jatkuessa nostaneet päätään. Nuorisotyön havaintona yhteisöllisyyden tunne lähiliikuntapaikoilla on entisestään lisääntynyt, eri ikäluokkien viettäessä aikaa yhdessä ja isompien tarjotessa skeittiparkilla käsidesiä pienemmille. Itsessäni tämä aiheuttaa nuorisotyöntekijänä melko ristiriitaisia tunteita. Onhan mahtavaa, että nuoret viettävät aikaa yhdessä ja pitävät huolta toisistaan. Toisaalta kokoontumisia tulee välttää. Kaikesta huolimatta toivon, että huolenpito ja yhteisöllisyys säilyy myös tulevaisuudessa.
Jatko-opintoihin siirtyvien sekä toisella asteella jo opiskelevien nuorten huolenaiheet ovat keskittyneet keskusteluiden perusteella nimenomaan hakuprosessiin sekä käytännön alojen, kuten sähkö- ja rakennusalan opintojen suorittamiseen. Opiskelijat, joiden olisi määrä valmistua keväällä, ovat kertoneet olevansa huolissaan siitä, vaikuttaako poikkeustilanne heidän valmistumiseensa, kun heillä ei ole mahdollisuutta suorittaa opintojaan käytännön asioiden äärellä, vaan etänä teorian parissa. Joitakin asioita ei voida opiskella teoriassa, vaan mahdollisuus käytännön harjoitteluun on ehdoton. Hakuprosessiin liittyvät huolenaiheet ovat liittyneet osin huoleen siitä järjestetäänkö valintakokeita ja mikäli järjestetään, uskaltaako niihin osallistua. Osaa kohdatuista nuorista huolettaa järjestyykö kesätyöt, mikäli poikkeustilanne jatkuu edelleen, vai jäävätkö he ilman kesätöitä. Toimijoiden voisikin olla ajankohtaista pohtia nuorille vaihtoehtoisia esimerkiksi verkossa toteutettavia työtehtäviä, jotta mahdollisimman monen nuoren kesätyöllistyminen voitaisiin turvata.
Toisaalta myös pieni ryhmä suhtautuu tilanteeseen nuorille sopivaan tapaan välinpitämättömästi tai naureskellen. Esimerkiksi koulun osalta on joillakin nuorilla ollut ajatus siitä, ettei poikkeustilanteen aiheuttamalla jälkeen jäämisellä ole merkitystä, sillä luokalle jääminen on joka tapauksessa väistämätöntä tai motivaatio on jo muutenkin nollassa tai ainakin lähellä nollaa. Kynnys olla opettajaan yhteydessä haastavissa tilanteissa on osalla nuorista korkea. Juuri näiden nuorten osalta kohtaava, jalkautuva nuorisotyö on erityisen merkityksellistä sekä nuoren kohtaamisen ja turvallisen aikuissuhteen, että ohjauksen näkökulmasta.
”Eiks teidän riskiryhmäläisten ja muitten vanhusten kauppa-aika oo joskus aamulla aikasin, mitä te täällä teette?” Nuori 8. lk
”Sori, meitä on tässä jo yheksän, te ette voi tulla.” Nuori 17v.
Poikkeustilanteessa julkisessa keskustelussa on ollut esillä nuoret, jotka ohjeista piittaamatta kokoontuvat suuriin joukkoihin julkisille paikoille tai käyttäytyvät huonosti muita kaupunkilaisia häiriten ja tilanteella pelotellen. Edellä mainitusta esimerkkinä esimerkiksi ohikulkijaa kohti yskiminen ja ääneen mahtavasta Italian matkasta tai pahasta koronasta päivittely. Huonoa käytöstä? Toki. Aikuisen reagoinnin merkitys on näissä tilanteissa kuitenkin valtava. Huonoa käytöstä ei tule hyväksyä, mutta sen taakse tulee voida nähdä. Nuorten kyky käsittää asioita ei ole samantasoista kuin aikuisella ja huonon käytöksen sekä asiattomien vitsien taustalla elää hyvin moninaisia tunteita ja kysymyksiä. Aikuisten tulisikin muistaa tarjota nuorelle mahdollisuus myös asialliseen keskusteluun, vaikka keskustelun aloitus olisi tilanteeseen nähden hyvinkin epäsopiva. Tähän myös nuorisotyön jalkautuva työ tähtää. Nuorisotyöntekijät ovat turvallisia aikuisia, joiden kanssa keskustelua voi käydä nuorelle ymmärrettävällä tavalla, kuulluksi ja nähdyksi tullen.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kirjoitti Helsingin sanomien vieraskynä -puheenvuorossaan 17.4. (linkki alla) ”yhteiskunnan odotushuoneista”, joissa lapset ja nuoret ovat opettelemassa taitoja ja toimintatapoja, kunnes heistä tulee yhteiskunnan jäseniä. Poikkeustilanteessa lasten ja nuorten koetaan olevan väärässä paikassa, koulujen ja harrastuspaikkojen, eli yhteiskunnan odotushuoneiden, ollessa suljettuna. Lapset ja nuoret tarvitsevat kasvussaan vertaissuhteita, jotka poikkeustilanteessa ovat väistämättä kaventuneet. Lapsilla ja nuorilla on kuitenkin edelleen oikeus liikkua ja ulkoilla vapaasti, meidän aikuisten tehtävänä taas on ohjata lapsia ja nuoria turvalliseen toimintaan sekä muistuttaa ohjeiden noudattamisesta.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006476806.html
Nuorten osallisuuden edistäminen ja näkyvyyden lisääminen positiivisessa valossa on allekirjoittaneelle sydämenasia ja ajattelenkin, että nuorten kuuleminen ja heidän äänensä tuominen kuuluviin on nuorten osallisuuden edistämisen kannalta merkittävää. Myös tähän tarpeeseen pyritään jalkautuvan nuorisotyön keinoin vastaamaan, käymällä keskustelua muiden aikuisten, esimerkiksi kauppakeskusten henkilökunnan ja kaupunkilaisten kanssa. Keskusteluissa tuodaan esille nuorten kohtaamiseen sekä yleisesti nuoruuteen kasvuvaiheena liittyviä teemoja.
Loppuun haluankin todeta, että nuoret tulisi nähdä tulevaisuuden vaikuttajien ja yhteiskunnan jäsenten sijaan vaikuttajina ja yhteiskunnan jäseninä jo tässä hetkessä. Nuorissa asuu valtavasti potentiaalia ja intohimoa myös yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita kohtaan ja juuri heidän asiantuntemustaan tulisikin hyödyntää mahdollisimman paljon. Mitä enemmän kuullaan ja arvostetaan, sen enemmän nuoret motivoituvat vaikuttamaan ja ottamaan vastuuta itsestään ja ympäristöstään.
Ja maailma on jälleen pelastettu <3
-Noora-
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos tekstistäsi. Onkin hienoa kuinka jalkautuva nuorisotyö ja jalkautuva sosiaalityö on jotenkin saanut enemmän näkyvyyttä viime aikoina. Tuntuu myös, että jalkautuvaan työhön on osattu panostaa nyt enemmän. Varmasti niin kuin sanoit on jalkautuvan työn merkitys korostunut vielä nyt korona aikana, kun muuta nuorisotyötä ei oikeastaan ole tarjolla.
Nuorilla on varmasti aivan yhtä hankalaa käsittää tilannetta joka maailmassa nyt vallitsee kuin aikuisillakin. Nuoret osaavat käsitellä asian vielä huonommin kuin aikuiset, heillä kun ei vielä tähän ole taitoja. Ja varsinkin kun näkee aikuisten pelon, se voi muorille lisätä tuskaa. Toki tilanne tulee ottaa vakavasti ja noudattaa ohjeita, mutta nuorille tulee juurikin tarjota tilaa ja aikaa jutella asiasta hänelle turvallisten aikuisten kanssa häntä oikeasti kuunnellen ja nuoren tasolla jutellen.
Jos meille aikuisille tuntuu olevan sosiaalinen eristäytyminen ja työnteon siirtäminen etätöiksi vaikealta, voi vain kuvitella kuinka vaikealta se nuoresta tuntuu. Nuorten maailmassa kaveriporukat kuitenkin näyttelevät niin suurta osaa, että eristäytyminen voi tuntua vieläkin pahemmalta. Saatika mainitsemasi epävarmuus tulevasta. Aikuisilla on varmasti tällä hetkellä epävarmuutta tulevasta lomautusten ja muiden takia, mutta nuorilla on kyse valmistumisesta ja oikeastaan parhaimmillaan työuran aloittamisesta, jatko-opinnoista, aikuisuuden kynnyksellä olemisesta. Tämä epävarmuuden aika on varmasti raskasta ja vie nuorilta paljon voimia.
Hei!
Kiitos kommentistasi. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi nuorten erityisistä haasteita poikkeustilanteessa. Tällä hetkellä suurin osa nuorista on kovasti innoissaan kouluun paluusta, vaikka toki osa kokee sen osittain turhaksi. Kuitenkin on hienoa, että arkirutiinit palaavat edes pieneksi hetkeksi normaalitilaan ja koulukavereita pääsee taas tapaamaan. Myös ammattilaisten näkökulmasta koululaisten paluu ja nuorten tilanteen kartoittaminen ennen kesälomia on erittäin tervetullutta, jotta tarvittava tuki voidaan tarjota ja syksyä suunnitella tarpeita vastaavaksi.
Mainitsemasi aikuisten haasteet ja pohdinnat tulevasta näkyvät myös osaltaan mielestäni nuorten arjessa. Toivoisinkin, että aikuisina muistaisimme keventää nuorten huolta ja taakkaa aikuisten asioiden murehtimiselta sekä antaa tilaa nuorten omille pohdinnoille ja mahdollisuuksien mukaan tarjota vastauksia niihin.
Kuitenkin ilokseni voin todeta, että suurin osa nuorista on suhtautunut ja mukautunut tilanteeseen hyvin. Toisaalta ajattelen tilanteen vaikutusten tulevan näkyväksi vasta myöhemmin kun paluu uuteen normaaliin arkeen tapahtuu. Tähän valmistautumiseen olisikin hyvä käyttää aikaa ja resursseja jo nyt.
Itselläni piti olla eräs projekti tässä keväällä , jossa olisin päässyt tutustumaan nuorisotyöhön paremmin. Se tietenkin kariutui, muta kiinnostus aiheesta on yhä olemassa. Kiva kun kirjoitit tästä poikkeustilanteesta ja nuorista näinkin pitkästä. Oli ilo lukea postauksesi 🙂
Hei!
Kiitos kommentistasi, toivottavasti nuorisotyöhön tutustuminen on sinulle myöhemmin vielä mahdollista! Nuorisotyön työkenttä kun on valtavan monipuolinen ja sopivasti haastavakin. 🙂