Ruualla saa leikkiä

Vai saako sittenkään? Ennen aikaan pula-aikana ruuan haaskaaminen oli vielä nykyistäkin suurempi rikos. Sotkemisessa ja pelleilyssä on ruuan kunnioittaminen usein kaukana. Positiivinen, leikin varjolla tapahtuva ruokaan tutustuminen ja uusiin makuihin tottuminen sekä ruokailo ruokapöydässä puolestaan ovat ehdottomasti kannatettavia. Ruualla ei sovi pelleillä, mutta ruualla saa leikkiä, leikkihän on lasten ominainen tapa oppia uutta. Ruokiin voidaan tutustua aistimalla ja tutkimalla sitä.

Lasten syömisongelmat ovat yleistyneet, mikä näkyy mm varhaiskasvatuksessa lasten rajoittuneena syömisenä tai jopa syömättömyytenä. Samoin ruokailutilanne, ilman pelejä tai leluja voi olla täysin uutta päiväkotiuraansa aloittavalle lapselle. Usein lapsilla on tiettyjä mieliruokia, joita helposti kotona tehdään tai ostetaan valmiina, koska ne ovat niitä ruokia, joita lapsi varmasti syö mielellään, ilman kummempia taisteluja. On lapsia, joiden ruokailut rajoittuvat harvoihin ruoka-aineisiin tai vaikkapa vain voileipiin. Suun motoriikka vaikuttaa myös syötäviin ruokiin, pehmeät ruuat esim. jogurtit ja vanukkaat eivät tarvitse pureskelua. Puheen tuottamisen haasteet saattavat näkyä myös ruokailussa suppeana suun motoriikkana, lapsen suosiessa “ei pureskeltavia”, pehmeitä ruokia. Ruoka-aineiden ja -makujen monipuolisuus sekä terveellisyys jää helposti toissijaiseksi. Vihannesten ja hedelmien lisääminen ruokavalioon on toki haaste kaikille, aikuisillekin, eli olisi sitäkin tärkeämpää saada lapset syömään monipuolisesti pienestä pitäen, mistä jäisi elinikäinen tapa syödä oikeaoppisesti ja terveellisesti.

Monsteri-iltapala

“Osalle lapsista maistaminen on todella iso kynnys. Tällöin turvallisempi on ensin haistaa, katsoa, koskea ja kuunnella, miltä uusi raaka-aine tuntuu ja näyttää. Kokemuksellinen aistioppiminen rohkaisee lasta tutustumaan vieraisiin makuihin leikinomaisesti ja lapsen omia rajoja kunnioittaen.”

Terhi Koivumäki, Sydänliiton perhehankkeen kehittämispäällikkö, Länsiväylä lehti.

Neuvokas perhe sivustolla, joka on osa Suomen Sydänliiton toimintaa, on perheille ja ammattilaisille omat sivut, joissa on paljon tietoa ruokakasvatuksesta, kuva-, tieto- ja ideapankit. Sieltä löytyy hyviä, helposti toteutettavia tehtäviä ja leikkejä, jotka kasvattavat ruokailoa ja -rohkeutta. Esimerkiksi Kim-leikki hedelmillä tai kasviksilla, hedelmä- tai kasvishahmot, arvauspiiriä ruoka-aineilla jne. Neuvokas perhe sivustolta löytyy hyvin paljon muutakin ruokailuun, ruokakasvatukseen, ravinto-suosituksiin koko perheelle sekä perhearkeen vinkkejä, neuvoja ja tehtäviä. Sivustolla on myös opastusta ja tietoa lasten kehotyytyväisyyteen ja lihavuuteen, mikä yleensä on arka aihe perheille ja ehkä haastava puheeksi otettava neuvolassa ja varhaiskasvatuksen sekä koulun piirissä.

Sapere-menetelmässä tutustutaan ja opetellaan terveellisiä ruokatottumuksia omien aistikokemuksien avulla. Samalla lasten ruokarohkeus kasvaa, kun he saavat positiivisia kokemuksia tutkimalla, leikkimällä, haistelemalla, maistelemalla ja tunnustella eri ruoka-aineita. Oikeaa ja väärää tuntemusta ei ole, jokaisella osallistujalla saa olla oma mielipide.

  • Luo myönteisen ja luonnollisen suhteen ruokaan ja syömiseen.
  • Tukee ja rohkaisee lapsia tutustumaan erilaisiin ruokiin eri aistein.
  • Kannustaa ja rohkaisee lapsia kielelliseen, ruokaan liittyvien aistikokemusten ilmaisuun ja toisten kokemusten arvostamiseen.
  • Tutustuttaa lapsia ruuan alkuperään (kasvupaikka, kotieläimet, jalostaminen)
  • Tukee monipuolisen ruokakulttuurin syntymistä
  • Vahvistaa itsetuntoa.

Siis leikitään, ihmetellään ja oivalletaan ruualla. Tutkitaan eri aistein, haistellaan, katsellaan, kuunnellaan, tunnustellaan ja maistellaan ruokia. Kehutaan ja kiitetään jokaista lasta -jokaisella on taitoja tai vahvuuksia ruokailutilanteissa. Tuotetaan ruokailoa jokaiselle, myös heille keillä on erityisruokavalio, syömisen pulmia tai erityisen tuen tarvetta, annetaan mahdollisuus kokea onnistumisia. Kannustetaan oppimaan ja kokeilemaan.

Minna

Materiaaleja ruokakasvatuksen tueksi:

Neuvokas perhe https://neuvokasperhe.fi/ – Makukoulu http://ruukku.org/makukoulu/ – Makuaakkoset -diplomi http://www.makuaakkosetdiplomi.fi/ – Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – ruokailoa ja terveyttä lapsille https://apps.utu.fi/media/liite/sapere-koko.pdf – https://peda.net/hankkeet/sapere ja www.makukoulu.fi – Ruokatieto https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus – Tack för maten http://www.marthaforbundet.fi/sv/start/projekt/tack_for_maten/ – Syö hyvää aineistot http://syohyvaa.fi/ – https://www.maajakotitalousnaiset.fi/teemat/ruokarohkea-salapoliisi-ja-kasvisaarteen-arvoitus – Leipätiedotuksen aineisto http://www.leipatiedotus.fi/materiaalit.htm Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus

4 ajatusta aiheesta “Ruualla saa leikkiä”

  1. Kiitos hyvästä ja tärkeästä aiheesta! Itsekin muistan lapsuudesta, kuinka opettajat sanoivat ettei ruoalla saa leikkiä. Kiellon jälkeen ruoka jäi syömättä, vaikka aluksi olisin sen syönytkin. Ja sen jälkeen pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi. Vuosien jälkeen, lihakeitto ei edelleenkään kuulu suosikkiruokiini…

    Työpaikallani lasten ruokailu ja ruoan maistaminen on vuodesta toiseen puheenaiheena. Edelleen keskustelua saadaan aikaiseksi siitä, että kuinka monta kertaa lapsen pitää maistaa ruokaa, että saa näkkäriä ja kuinka monta näkkäriä saa syödä, jos et ole maistanut. Tai et saa näkkäriä ollenkaan jos et maista ruokaa. Mielestäni tuollainen ruoalla kiristäminen on hirvittävää, sillä lapsi tosiaan opettelee uusia ruokia kaikilla aisteillaan. Ensin uutta ruokaa täytyisi silmäillä, katsoa mitä värejä sieltä löytää ja mitä ruoka-aineita ne ovat. Sen jälkeen voi siirtyä haistelemaan ja jos lapsi jo uskaltaa hän voi maistaa. Välillä naurattaa, kun jotkut sijaiset kauhistelevat kun yksivuotiaiden annetaan syödä enimmäkseen käsin ja välillä lusikalla. (Se kun on kuulemma niin hirveän sotkuista!) Ruokia voi ja saa syödä sormin, sillä lapset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat tietää miltä se ruoka tuntuu. Rohkaiseminen, kannustaminen ja kehut tietysti kuuluvat osana ruokakasvatusta, kuten olit kirjoittanut.

    Kiitos myös hyvistä leikkivinkeistä! Tulen ottamaan sieltä varmasti neuvoja, kuinka ruokakasvatusta voisi viedä eteenpäin meidän ryhmässämme 🙂 Kim-leikki vihanneksilla ja hedelmillä kuulosti hauskalta!

    1. JohannaPASOVA

      Aivan ihana ja erittäin tärkeä kirjoitus!
      Lapsen kiinnostus ruokaan ja ruokatarvikkeisiin tehdään juuri positiivisin ja kannustavin ottein. Ruoalla saa leikkiä. Tästä ihana esimerkki on kasviksilla, juureksilla tai hedelmillä maalatut kuvat. Lapsi saa valita oman kasvikset, jotka aikuinen auttaa leikkaamaan tietyn muotoiseksi. Sormivärejä apuna käyttäen saadaan ihania kuvia ja juuri sellaisia, joista lapsi itse innostuu ja pitää.

      Kannustetaan lapsia uusiin makuelämyksiin leikkien, lorujen ja vaikka pelien kautta, muistaen positiivisen ja kannustavan asenteen. Näin avarramme lapsen makumaailmaa ja annamme hänen kohdata ruokavallankumouksen. Itse hän voi kehitellä ja koota erilaisista annetuista ruokatarvikkeista lesimerkiksi kasviksista lautaselle esimerkiksi pellen naaman, jonka voi itse syödä ja näin uusia makuja maistella. Oman oppimisen ja ruokailon kautta lapsi oppii.

      Muistutus myös niille, jotka lapsille esimerkkinä muistavat syödä itse nirsoilematta lasten kanssa samaa ruokaa, samaan aikaan ja keskustella, kuinka hyviltä ne keitetyt porkkanat tänään maistuivatkaan…teette hyvää työtä 😉

      -Johanna

  2. Hei ja kiitos Minna kirjoituksestasi!

    Tämä aihe nostaa niin itselleni, kuin varmasti monelle muullekin, huonoja muistoja omasta lapsuudesta päiväkodin ja koulun ruokailusta. Edelleen muistan, kuinka painostavalta ruokailutilanne tuntui jos ruoka ei maistunut. Sitähän ei voinut jättää lautaselle. Onneksi asiat ovat muuttuneet lapsuudestani parempaan suuntaan. Tieto on lisääntynyt ja sitä on mielestäni tärkeää tuoda aktiivisesti esille. Onko asenteet kuitenkaan kokonaan muuttuneet tiedon lisääntyessä?

    Itse työskentelen myös varhaiskasvatuksessa. Päiväkodissamme on selkeä pedagogiikka ruokailun suhteen. Ketään ei pakoteta syömään ja näkkäri ei ole palkinto. Kannustetaan toki tutustumaan ruokiin ja maistelemaan positiivisin keinoin sekä esimerkin kautta. Tämä on asia, jota joudumme aika ajoin edelleen perustelemaan sijaisille, opiskelijoille tai uusille työntekijöille. Ja hyvä niin! Juuri avoimen keskustelun kautta, voidaan tuoda muutoksia ihmisten asenteisiin. Työyhteisössä tulisi mielestäni keskustella avoimesti kasvattajien omista tunteista liittyen ruokailuhetkiin. Ammattilaisina meillä on vastuu tukea lasten positiivisen suhteen kehittymistä ruokaan.

    Blogisi kuvat olivat kivoja ja innostivat lähteä myös kotona omien lasten kanssa “leikkimään” ruualla ja käyttämään mielikuvitusta.

  3. Kiitos ihanasta ja hyvin tärkeästä postauksesta!

    Komppaan edellisiä kommentteja ja olen itsekin sijaistanut päiväkodeissa ja kauhistellut esimerkiksi sitä, että edelleen, monessa päiväkodissa näkkäri on palkinto. Minusta on myös kauhistuttavaa, että lapsia pakotetaan maistamaan kaikkea, mitä lautaselle on laitettu.

    Minusta tuo kuva, jossa oli “monsteri iltapala” on erinomainen esimerkki siitä, miten ruuan voi oikeasti lautaselle laittaa. Se on mielenkiintoisen näköinen ja sitä on hauska tutkia; katsomalla, haistelemalla, maistamalla.

    Joissain päiväkodeissa lapselle tuodaan ruokalautanen suoraan nenän eteen, eikä edes kysytä, kuinka paljon lapsi haluaa ruokaa. Onneksi monessa päiväkodissa on kuitenkin se käytäntö, että lapsi on tilanteessa mukana ja häneltä kysytään, kuinka paljon haluaa esimerkiksi perunaa ja kastiketta.

    Jos lapsi ei ole kotona tottunut syömään ollenkaan esimerkiksi vihanneksia, niin ei voi olettaa, että silloin lapsi söisi automaattisesti päiväkodissakaan kaikkia ruokia mielellään. Tässä vaaditaan kärsivällisyyttä ja lisäämällä päivän aktiviteetteihin tehtäviä ja leikkejä, jotka kasvattavat ruokailoa ja rohkeutta, saadaan paljon aikaan! 🙂

Kommentoi