Mietin pitkään, haluanko ottaa aiheeseen kantaa, mutta päädyin nyt kuitenkin kirjoittamaan ja avaamaan aiheesta hatkalaisen etsintä lastensuojelulaitoksen näkökulmasta. Hatkalaisella tarkoitetaan nuorta, joka on luvattomasti lähtenyt sijoituspaikastaan omille teilleen.
Aihe on varsin ajankohtainen, ja se nousi esille tapauksesta mihin en halua tässä tekstissä ottaa lainkaan kantaa.
Kuinka moni tietää mitä on hatkalaisen etsintä? Entä kuinka moni tietää mitä hatkalaisen etsimiseksi tehdään ja mitkä ovat mahdolliset toimenpiteet?
(kuva omista arkistoista)
Lastensuojelulaitoksella voi olla jonkin verran taustatietoa. Vanhemmat voivat tietää jotain ja yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Myös muut sijoitetut nuoret voivat tietää jotain, mutta he ovat pääosin hyvin lojaaleja kavereilleen. Heiltä saatu tieto voi olla hyvinkin harhaan johtavaa.
Kun soitamme sijoitetun nuoren omalle sosiaalityöntekijälle tai päivystävälle sosiaalityöntekijälle, niin harvoin nuorista tehdään katoamisilmoitusta heti, saati sitten virka-apupyyntöä. Ei, jos kyseessä on “normi” nuori, ilman elintärkeää lääkitystä tai muuten katsota olevan erityisessä vaarassa. Päihteidenkäyttäjät ovat tietenkin aina vaarassa, mutta tässä tapauksessa ei katsota olevan niin vaarassa.
Kun nuori hatkaa, niin usein niitä mahdollisia kaupunkeja missä voivat olla, on useita. Nuori saattaa myös antaa väärää tietoa vanhemmille, someen sekä laitokseen. Joten etsintä ei ole kovin helppoa.
Jos nuori hatkaa suoraan sijoituspaikasta, niin lähdemme aina seuraamaan. Usein nuori hakeutuu lähimmälle juna-asemalle. Olemme siellä pyrkineet estämään matkan jatkumista, hidastelemalla nuoren edessä ennen junan lähtöä. Jos konduktööri sattuu olemaan junassa, niin kerromme nuoren matkustavan ilman lippua, jolloin hänen matkansa päättyy siihen. Usein kuitenkaan lähijunissa ei ole konduktöörejä, jolloin tämäkin keino epäonnistuu. Olemme joskus myös hypänneet samaan junaan tai hälyttäneet toisen työntekijän seuraavalle tai pääte pysäkille vastaan.
Tai kun etsimme hatkassa olevaa nuorta kauppakeskuksista, saatamme löytää hänet ja pääsemme ehkä juttuihin hänen kanssaan. Mutta jos hän ei halua tulla, ei puhu, juoksee karkuun, niin mitään emme voi tehdä. Kiinni ei saa ottaa. Jos soitamme poliisit (joilla on lupa ottaa kiinni), niin jos ei ole virka-apupyyntöä sosiaalityöntekijän toimesta tehty niin poliisi ei tule. Ja hatkalaisen kiinniottaminen ei ole valitettavasti ykköskiireellinen homma poliiseille.
Puhelinpaikannus olisi ehkä helppo juttu tehdä, mutta siihen ei saa lupia. Ei vaikka peruskoulua käyvä olisi karkuteillä useamman kuukauden.
Ei ole helppoa hatkalaisen etsintä. Itse koen, että laitoksen työntekijöillä on myös suuri huoli heistä ja siitä mitä heille voi karkureissun aikana tapahtua. Meidän kanssamme nuoret ovat päivittäin tekemisissä ja tiedämme riskit. Joskus useamman karkureissun tekevät nuoret pitävät työntekijöitä ajan tasalla. Kertovat esim. viestein olevansa turvassa, mutta eivät sijaintiaan, kunnes ovat valmiita palaamaan takaisin.
Toivottavasti tämä avasi hieman tietoa siitä, miten tilanteet näissä tapauksissa etenee. Mediassa on varmasti helppo lähteä syyllistämään lastensuojelulaitoksia, osittain varmasti siksi, ettei prosesseista tiedetä. Muita tahoja en halua lähteä syyllistämään vain enemmänkin avata tietoutta siitä, kuinka monivaiheisia asiat ovat. Huoli on kuitenkin kaikilla tahoilla suuri ja yhteinen tavoite on turvata nuorten kasvua ja kehitystä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos paljon kun avasit tärkeää aihetta! Harvalla tosiaan löytyy tietoa siitä, kuinka paljon erilaisia kiemuroita liittyy juurikin toimivaltuuksiin tai esimerkiksi virka-apuun. Sosiaalisessa mediassa hyvin usein saa lukea jopa syyllistävää tekstiä lastensuojelun tai poliisinkin toimista. “Miksi ei vain otettu kiinni” tai muuta vastaavaa ihmettelyä ja kummastelua. Varmasti otettaisiinkin jos asioiden hoitaminen olisi niin yksinkertaista. Tuskin kukaan viranomainen haluaa hoitaa työtään hankalamman kautta, välillä se oikea tapa valitettavasti on juurikin se työläämpi ja mutkikkaampi tapa.
Toisinaan lukiessani uutisia ja etenkin niiden kommenttiosioita, todella valkenee se, kuinka huonolla tolalla ns. maallikoiden tietous vastaavista asioista on. Ehkä olisi paikallaan, että myös sosiaalisessa mediassa näistä aiheista keskusteltaisiin ja jaettaisiin tietoutta. Tällöin myös viranomaisten toimet saattaisivat saada parempaa ymmärrystä kansalaisten taholta.
Kiitos Nora postauksestasi. Vaikka et erityisemmin halunnut nostaa Koskelan tapausta tässä kirjoituksessasi esiin. Niin monelle, myös minulle käsite, nuoren hatkaaminen tuli sitä kautta tutuksi. Media onnistui samalla luomaan tästä mielikuvan, niinkuin se olisi tavallista, ja että lastensuojelu laitokset olisivat tämän suhteen välinpitämättömiä. Samalla myös lastensuojelulaitokset nousivat ikävämpään keskutelu myllytykseen tilanteiden hoitamisesta.
Itsellenikin lastensuojelun toimintamalli näissä hatkatilanteissa on vieras. Oli oikein hyvä, että avasit siis tätä prosessia ja siihen vaikuttavia monia tekijöitä ja monimutkaisuutta.
Itselle oli median kirjoituksistakin riippumatta aika selvää, että ei tilanne ole välttämättä niin yksinkertainen, kun mediassa annettiin ymmärtää ja tuskin on mistään välinpitämättömyydestäkään kysymys. Toitkin nämä asiat selkeästi esiin. Oma mielikuvani on se, että lastensuojelulaitokset tekevät erittäin arvokasta ja raskastakin työtä. Ja he, jotka sitä tekevät, kyllä välittävät ja paljon. On varmasti korjattavaa ja parantamisenkin varaa, niin työntekijöissä, työyhteisöissä kuin laitoksissakin, eriasioissa ja parannus asiat koskevat ihan jokaista alaa. Kun nämä ikävämmät tapaukset yltävät media keskusteluun, olisi tärkeä mediankin ottaa kantaa dialogisesti ja kuulla eri osapuolia ja tiedottaa myös näistä. Näin myös media pystyisi edesauttamaan siinä, että korjauksia pystytään kohdentamaan oikeisiin asioihin. Resurssi pula ja palveluiden rakenteelliset ongelmat tuntuvat monesti nousevaan näiden tapausten yhteydessä myös esiin.
Kukaan ei meistä kuitenkaan voi tietää olisiko Koskelankin tapaus tapahtunut, vaikka kaikki voitava olisi tehty ja ehkä tehtiinkin. Tilanne toikin esiin asioita, mitä olisi voitu tehdä ja missä on mahdollisesti ollut puutteita. Ja miten tällaisia tapauksia voitaisi tulevaisuudessa yrittää ehkäistä. Lopputulemaan johti kuitenkin varmasti monen tekijän summa, niin tekijöiden kuin uhrinkin osalta. Ja yhtä ainoata syyllistä, josta tämä kaikki johtui tässäkään tapauksessa tuskin on.
Kiitos tästä avaavasta postauksesta! Itsellänikin tuli mieleen heti se, kuinka mediassa ja somessa tuntuisi syyttävä sormi aina osoittavan sinne lastensuojelun puolelle, eikä missään puhuta mitä tai mihin kenelläkin on oikeus.
Helmikuussa ylellä julkaistiin uutinen “Hatkaan lähtijän perään ei voi lähteä, kun työntekijöitä ei ole tarpeeksi” (https://yle.fi/uutiset/3-11797805) liittyen juurikin Koskelan tapauksen jälkipuintiin. Jutussa kerrottiin kuinka huonosti hatkaajan perään voi lähteä, kun ei ole riittävästi työvoimaa ja töissä olevat joutuvat tekemään tuplavuoroja ja lisätöitä. Eikä saa unohtaa niitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat työntekijöiden huomion ja tuen siellä paikassa, jossa ovat.
Mielestäni voisimme kaikki miettiä, kuinka lisätä tietoutta asioiden oikeista laidoista mediassa ja somessa. Ei mitään jälkipuintia, vaan ennalta ehkäisevää tietoa. Esim. Tik Tokin mahtavat sossut tekevät erittäin hyvin tutuksi sosiaalityötä 🙂 https://www.hs.fi/elama/art-2000007800277.html
Ihanaa kuulla käytännön kokemuksia. Erityisesti toi lohtua tuo kohta, jossa kerrot joidenkin nuorten laittavan teille työntekijöille tiedon, että on turvassa.
Luin eilen Helsingin sanomista Maria Mannerin ja Paavo Teittisen artikkelin nimeltään Suljetun kaupungin lapset, jossa on seurattu nuoria pandemian aikana ympäri Helsinkiä. Siinä yksi nuori kertoo, että hatkaa välillä nuorisokodistaan vain sen takia, että tarvitsee vapauden tunteen. Kertoo, että nuorisokoti on muuten ok paikka.
Sekin toi minulle lohtua ja itse tarvitsen välillä näitä positiivisia asioita.
Kiitos Nora hyvästä ja lohtua tuovasta kirjoituksestasi ja tärkeästä työstäsi.
Kiinnostavaa luettavaa!
Todella tärkeää, että tuot esille hatkalaisen jäljittämiseen liittyviä haasteita. Turhauttavaa, että käytännön keinoja olisi olemassa, kuten esimerkiksi puhelimen jäljittäminen, mutta keinojen käyttö ei ole sallittu. Vaikka ymmärrän esimerkiksi ihmisen yksityisyyttä suojaavien lakien tarpeellisuutta, on vaikea hyväksyä niitä, etenkin silloin kun keinoa haluttaisiin käyttää lapsen suojeluun.