Koronavirus on tuonut epävarmuutta monien elämään ja laittanut jokaisen muuttamaan omaa elämäntyyliään. Koronapandemia on tutkitusti lisännyt mielenterveysongelmia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Monet apua tarvitsevat voivat kuitenkin sinnitellä pandemian ajan ja he alkavat oireilla enemmän vasta pandemian jälkeen. Monet myös pelkäävät koronaa niin paljon, etteivät uskalla lähteä hakemaan apua.
Nuorten keskuudessa koetaan myös ahdistusta koronasta, mutta kaikkia se ei pelota. Monille ahdistusta tuo kireä tunnelma kotona, koska monissa tilanteissa koko perhe on kotona lähes koko päivän. Myös etäkoulu ja yksin asuvien toimeentulo mietityttää nuoria.
“Arki-
rutiinien
muuttuminen”
Koronavirus on eristänyt ihmisiä toisistaan ja olemme joutuneet keksimään uusia tapoja viettää aikaa yhdessä. Kuitenkin arkirutiinien muuttuminen, pelko taudista ja yksin vietetty aika kotona, on lisännyt mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä.
Vielä ei osata sanoa kuinka kauan joudumme elämään rajoitusten kanssa, mutta koronan aiheuttamat mielenterveysongelmat näkyvät vielä pitkään rajoitusten jälkeenkin. Monet tutkijat ja asiantuntijat kuitenkin veikkaavat, että koronapandemian jälkeen meitä uhkaa mielenterveyskriisi.
Pandemian alussa yhteydenotot psykiaktreille ja terapeuteille vähenivät, mikä oli huolestuttavaa, koska vakavista oireistakin kärsivät jäivät kotiin. Pandemian edetessä yhteydenotot kuitenkin kasvoivat. Mielenterveysongelmista niin lievemmät oireet kuten unettomuus on lisääntynyt, mutta samalla myös itsemurhien määrä on kasvanut.
Pandemia on maailmanlaajuinen ja koskettaa lähes jokaista. Kuitenkin kaikilla on erilaiset lähtökohdat ja voimavarat, miten jaksaa pandemian läpi. Monet ovat joutuneet myös työttömiksi koronan vuoksi. Työttömyys itsessään voi lisätä huolta toimeentulosta ja aiheuttaa ahdistusta sekä muita mielenterveysongelmia.
Nyt korona aikana olisi tärkeää pitää yhteyttä perheeseen ja ystäviin etäyhteyksillä. Kysellä kuulumisia miten muut voi ja puhua omista huolen aiheista muille, jolloin ei jää yksin ongelmien kanssa. Rutiineista kiinni pitäminen auttaa pandemian keskellä sekä pienet arjen ilot, joita voi keksiä rajoitusten sallimissa rajoissa.
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/ajankohtaista/mielen-hyvinvointi-koronaepidemian-aikana
https://yle.fi/uutiset/3-11286438
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta olet kirjoittanut. Aihe on varmasti ihan jokaisen meidän mielenpäällä. Vaikka välillä haluaisi vältelläkkin kaikkea aiheeseen liittyvää. Tuomasi mielenterveydelliset ongelmat ovat kuitenkin koronapandemian hoidossa todelliset ja niitä ei sovi unohtaa. Oman jaksamisen lisäksi on tärkeä muistaa huolehtia myös läheisten jaksamisesta.
Olen itse miettinyt tätä asiaa niin, että koronaan voi sairastua monella tapaa. Toiset saavat taudin, toisille taas rajoitukset voivat aiheuttaa pidempiaikaisia terveydellisiä haittavaikutuksia. Media myllyttää kuitenkin vain koronatartunta tilastoja. Mutta kumpia joudumme hoitamaan tulevaisuudessa enempi? Se joka sairastuu koronaan, sairastaa sen pois. Suomessa onneksi uhriluvut ovat pysytelleet myös pieninä. On tehty tutkimuksia pitkäkestoisesta koronasta, jonka jälkitaudit ja oireet voivat jatkua vielä kuukausia. Näitä on kuitenkin aika vähän tartuntoihin nähden. Mutta, he jotka eivät sairastu välttämättä koko tautiin, voivat kärsiä pandemian haittavaikutuksista enemmän ja pidempään. Ja nämä voivat myös aiheuttaa korona uhreja, mutta eri syistä. Tärkeä on pitää korona tartuntaluvut aisoissa ja kantaa vastuuta omasta ja toisten terveydentilasta. Mutta ihan yhtä tärkeä on kiinnittää huomiota rajoitusten tuomiin haittavaikutuksiin ja miten niitä minimoitaisiin.
Nuorten ahdistumista tässä tilanteessa on kuvattu jopa niin, että heidän kasvuun ja hyvinvointiin rajoitukset voivat vaikuttaa niin paljon, että heistä on riski kasvaa uusi korona sukupolvi yhteiskuntaamme. Tässä sukupolvessa näkyy juuri syrjäytymisen, yksinäisyyyden, masennuksen sekä opinnoista jälkeen jäämisen haitat.
Niin kuin kirjoitit, nyt on erityisen tärkeää pitää toisistamme huolta ja keksiä uusia yhteydenpito menetelmiä. Kysellä kuulumisia ja kannustaa puhumaan toisiamme tunteistamme. Kehittää uusia rutiineja ja löytää uusia voimalähteitä. Ja muistaa, että korona koskettaa meitä kaikkia mutta erilailla. Toista voi ahdistaa pelko tartunnasta, toista taas rajoitukset. Elämme epätasa-arvoisissa tilanteissa suhteessa pandemian vaikutuksien kanssa. Jokaisen kokemus on kuitenkin yhtä tärkeä.
Korona aika on tuonut toki paljon hyvääkin ja se on saanut ihmiset kehittelemään uusia ratkaisuja ja käytäntöjä, joita voimme hyödyntää tulevaisuudessakin. Lisäksi se on saanut meidät arvostamaan asioita, joita emme ole ennen osannut arvostaa. Kun muistaisimme nämä käsitellessämme pandemian jälkipyykkiä uskon ja toivon että, ongelmia ratkoessamme saamme myös uusia mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaamme entistä toimivammaksi.
Olet hyvin pohtinut korona-ahdistusta eri näkökulmista ja tuonut esille sen aiheuttamia ongelmia sekä mahdollisia tulevia ongelmia. Keväällä useat varmasti asennoituivat koronatilanteeseen väliaikasena, nopeasti ohimenevänä tilanteena, mutta pandemian pitkittyminen sekä viruksen muuntautuminen koettelevat ihmisten henkistä kestokykyä entisestään. Ainakin omassa lähipiirissäni olen huomannut ns. taisteluväsymystä koronatilanteesta sekä jatkuvaa jäytävää epävarmuutta tulevaisuudesta. Onko tulevaisuudessa tiedossa ja odotettavissa mitään hyvää kaiken tämän harmauden keskellä? Tilanteen vain jatkuessa voisi kuvitella, että negatiiviset vaikutukset jättävät syvemmät arvet ja niiden korjaaminen vie yhä enemmän aikaa. Tällä hetkellä korostuukin mainitsemasi muista sekä itsestä huolehtiminen ihan uudella tavalla.
Kiitos mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta postauksesta, joka koskettaa epäilemättä meistä jokaista henkilökohtaisesti tasolla tai toisella. Jäin pohtimaan kirjoitustasi erityisesti suhteessa nuorten hyvinvointiin: satuin lukemaan tänään myös HS:n artikkelin asiantuntijoiden huolesta suhteessa korona-ajan nuoriin jättämiin jälkiin.
Mainitsitkin postauksessasi, kuinka eri tavoin koronatilanne voi vaikuttaa nuoriin: osa pelkää itse virusta, osalle haastavia tuntemuksia tuottaa liiallinen tiiviyden tuntu kotona, osalle vaikeuksia taas aiheuttaa etäkoulun mukanaan tuomat haasteet. HS:n artikkelissa nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola nostaa esiin erityisesti kaverisuhteiden merkityksen itsenäistymiskehityksen näkökulmasta. Yksi olennainen nuorten tämän hetken ja tulevaisuuden mielen hyvinvointiin vaikuttava tekijä liittyneekin juuri tähän: ystävyyssuhteissa rakennetaan omaa identiteettiä, koetaan kannattelevaa yhteisöllisyyttä ja opitaan rajoista sekä vuorovaikutuksesta. Miten nuoriimme vaikuttaa se, että tämä mahdollisuus on viety heidän ulottumattomiinsa? Opiskelijaterveydenhuollossa työskentelevän Kosolan mielestä nykyinen tilanne on nuorille jo kestämätön. Hänen mukaansa ”ahdistus ja masennus näkyvät jäätävällä tavalla” lukiolaisten keskuudessa pk-seuddulla.
Jos lapsesta ei huolehdita kotona, etäopetuksen aikana kukaan ei välttämättä tarkista, miten nuori jakselee. Minua huolestuttaa tässä tilanteessa erityisesti ne nuoret, joilla on ollut mielenterveyden haasteita jo ennen vallitsevaa koronatilannetta sekä ne, joilla kotiolot tuntuvat turvattomilta ja epävakailta. Miten voivat esimerkiksi he, joille kuntouttava päivätoiminta on ollut ainut arjen rakenteita ja sosiaalista elämää kannatteleva elementti? Olen kuullut ainakin muutamista tarinoista, joissa vakavalla mielenterveyden häiriöllä diagnosoitu nuori on ajautunut murtumispisteen kuntouttavan live-toiminnan lakatessa määrittelemättömiksi ajoiksi.
Toivon todella, että näiden poikkeuksellisten aikojen hellittäessä hallitus on valmis panostamaan nuortemme henkisen hyvinvoinnin tukemiseen yhtä painokkaasti, kun se on suhteutunut korona-tartuntojen fyysisten vaikutusten minimoimiseen.