Viimeinen blogikirjoitukseni pohjautuu 3.10.2019 julkaistuun Oletko kuullut Helsingistä- juttusarjan audioon. Siinä haastattelija vierailee Helsingin Vaasankadun VVA:n päiväkeskuksessa, jossa haastattelee yhtä asunnotonta ja kahta entistä asunnotonta henkilöä. Heidän kertomuksensa herätti voimakkaita ajatuksia ja tunteita, joita tässä blogissa jaan kanssanne. Jokainen kertoo missä he asunnottomana voivat oleskella ja yöpyä.
Seppo
Ensimmäinen haastateltava oli Seppo, joka kertoi liikkuvansa keskustassa, Kalasatamassa ja Itäkeskuksessa, koska siellä on eniten sisätiloja, joissa voi olla. Hän kertoi yöpyvänsä mm. Rautatieaseman siipirakennuksessa, silloin kun vartija sen sallii. Aseman sisällä saa nukkua silloin, jos työvuorossa on hyväsydäminen vartija, joka ei laita ovia lukkoon. Mutta Sepon kertoman mukaan pahalla päällä olevat vartijat häätävät asunnottomat ulos klo 2 aamuyöllä säästä riippumatta.
Ajatus siitä, että asunnottoman yöpaikka sisätiloissa riippuu täysin vartijan mielialasta, on mielestäni todella absurdia. On hurjaa ajatella, että asunnoton on vartijan armoilla. Mitä todennäköisimmin hyväsydäminen vartija rikkoo sääntöjä ja ehkä tiukkapipoinen vartija on tunnollinen ja ei uskalla rikkoa sääntöjä. Varmaan vartija ei ole työpaikkaan vastaanottaessaan tullut ajatelleeksi, että hänen ihmisyytensä ja inhimillisyytensä joutuu mitatuksi jokaisessa yötyövuorossa. Jos vartija toimii annettujen ohjeiden mukaan ja laittaa ovet kiinni klo 02–05 väliseksi ajaksi ja ajaa asunnottomat ulos, niin hän toimii ”oikein” ammatillisesti. Vartija, joka antaa asunnottomien jatkaa uniaan, toimii moraalisesti ja eettisesti oikein ottaen toki vastuun siitä, jos jotakin sattuu.
Jaska
Seuraava haastateltava oli Jaska, joka muisteli aikojaan asunnottomana. Hän kertoi lämpiminä kesäöinä yöpyneensä Alppipuiston kallioilla, rapuissa ja kellareissa. Keskustan ja Kallion alueilla oli helpointa päästä sisälle rakennuksiin. Jaskan tarina toi mieleeni seuraavan omakohtaisen kokemukseni.
Noin kaksi vuotta sitten minun taloyhtiössäni tehtiin putkiremontti ja samalla yleiset tilat, kuten kellari, kellari-WC ja saunatilat uusittiin. Remontin aikana tilat eivät aina olleet lukittuina. Eräänä päivänä menin hakemaan kellarista jotakin, ja huomasin, että kellarin oveani oli maalailtu. Ihmettelin pitkään, kuka oli ollut asialla. Jonkin ajan kuluttua naapurini kertoi, että joku koditon mies oli asustellut kellarissa ja oli löytänyt sieltä avonaisen maalipurkin ja maalaillut kellarin seiniä ja ovia. Mies oli tullut rappukäytävässä naapuriani vastaan ja huijannut asuvansa kakkoskerroksessa. Naapurini oli käskenyt miestä poistumaan rappukäytävästä, koska ei tunnistanut tätä talon asukkaaksi. Kun naapurini kertoi tapahtuneesta, minua nauratti, mutta häntä ei. Ajattelin mielessäni, että vitsit miten tuon asunnottoman miehen oli ollut hetken hyvä asustella kellarissa. Hänellä oli ollut käytössään sauna, suihkut, vessa, lämmitys ja monta makuusoppea (kellarikopit). Vuokraksi minä sain oveeni maalauksen! Ovi olikin mielestäni hieman tylsä. Harmi, että naapuri hänet huomasi, sillä remontti jatkui vielä useita viikkoja.
Minna
Viimeisenä ohjelmassa haastateltiin Minnaa, joka oli ollut kodittomana noin kolme vuotta ennen kuin, oli saanut asunnon Vuosaaresta. Hän muisteli omaa karua asunnottomuuskokemustaan seuraavasti: Hän kertoi päivästä, jolloin oli ollut kavereiden kanssa ryyppäämässä Koffin puistossa. Alkoi sataa ja he menivät puiston vessaan sateensuojaan. Minnan mukaan yksi kavereista alkoi ”vongata” ja kun Minna kieltäytyi, mies laittoi palavan tulitikun Minnan jalkojen väliin ja kaikki syttyi palamaan. Minna loukkaantui niin pahasti, että on joutunut opettelemaan uudestaan kävelemään ja puhumaan.
Kaikkien kolmen tarinat olivat koskettavia ja pysäyttäviä ja herättivät monenlaisia tunteita, ajatuksia ja mietteitä. Naisena tietenkin oli helpointa asettua Minnan asemaan. Asunnottomuus itsessään on jo hirveää. Se, että se altistaa esim. terveysongelmille, väkivallalle, hyväksikäytölle, epätoivotuille raskauksille ja paleltumille, tekee siitä vieläkin hirveämpää.
Linkki audioon: https://areena.yle.fi/audio/1-50300057
Teksti ja kuva: AnSa
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!