Alkoholin liikakäyttöä ei useinkaan koeta ongelmana. Etenkään Suomessa, sillä se kuuluu enemmän tai vähemmän eri tapahtumiin, muun muassa saunaolut, ylioppilasjuhlien kilistely ja juhlaillallisen ruokaviini. Pikkuhiljaa se voi kuitenkin koitua jo ongelmaksi, josta ei niin helposti pääsekään irti. Alkoholismissa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholipitoisen juoman saamisesta (Huttunen 2018).
Olisi helppoa sanoa vain alkoholistille, että lopeta juominen. Kuinka helppoa. Alkoholistille, kuitenkin on muodostunut fysiologinen riippuvuus alkoholiin, jolloin sen lopettaminen saa aikaan vieroitusoireita (Nykopp 2015). Määrätkin kasvavat, jolloin alkoholisti tarvitsee yhä enemmän alkoholia, jotta vieroitusoireita ei synny. Alkoholismia sairastava ei useinkaan koe, että hän käyttäisi alkoholia liikaa tai että se olisi hänelle ongelma. Määrittely liikakäytölle on vaikeaa, sillä jokainen ihminen on yksilö ja sietävät eri määrän alkoholia. Jonkinlaiset rajat on valtion puolesta tehty, jotta voidaan määritellä esimerkiksi avun tarve.
Alkoholismin kehittyminen vie yleensä monia vuosia aikaa (Huttunen 2018). Tämäkin on yksi syy, minkä takia alkoholismia on vaikea tunnistaa. Monesti alkoholiongelmat alkavat oman elämän vaikeuksista, jolloin omaa mielipahaa pyritään tukahduttamaan juomisella. Kun alkoholin juomisella olo paranee, ei nähdä itse ongelmaa eikä myöskään hakeuduta hoitoon. Suomessa tarvitaan alkoholistilta itseltään motivaatiota ja aloitteellisuutta hoitoon pääsyn suhteen. Jos alkoholisti ei itse halua hoitoon, häntä ei voida myöskään pakottaa. Tämä onkin minusta mielenkiintoista, sillä jos alkoholismin oireisiin kuuluu, ettei alkoholia nähdä ongelmana, niin kuinka alkoholismia sairastava ihminen voi itse hakeutua hoitoon? Tottakai alkoholisti kieltää ongelmansa, sillä hän saa alkoholista mielihyvää, eikä usein koe sen vaikuttavan elämään millään tavoin.
Kuinka saada alkoholisoitunut ihminen vieroitushoitoon, jos hänellä ei itsellään ole motivaatiota paranemiseen? Ja jos tällainen ihminen saadaankin hoitoon, jatkuuko alkoholin käyttö heti hoidon jälkeen, sillä eihän se ollut “ongelma” ennenkään?
Lähteet:
Huttunen, M. 2018, Alkoholiriippuvuus (alkoholismi). Viitattu 31.1.2021.
Alkoholiriippuvuus (alkoholismi) (terveyskirjasto.fi)
Nykopp, J. 2015, 13 faktaa: Alkoholiriippuvuuden hoito. Viitattu 31.1.2021.
Potilaan Lääkärilehti – 13 faktaa: Alkoholiriippuvuuden hoito (potilaanlaakarilehti.fi)
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Asia on tosiaan niin, että liikakäyttö ei koeta useinkaan ongelmaksi. Entisessä työpaikassani oli kollega, jolla tuntui “karkaavan aina vähän käsistä” turhan usein, mutta sille enemmänkin naurettiin kuin oltaisiin oltu huolissaan. Vaikka se satunaisesti vaikutti työhön.
Minun juomattomuuteni sen sijaan herätti ja herättää välillä edelleen ihmetystä. Varsinkin kun takana ei ole alkoholiongelmaa tai uskonta, minkä takia en joisi.
Koenkin, että juomiseen kuuluu puuttua, vaikka se ensin voi loukata.
Kuinka saada alkoholisti vieroitushoitoon? Olet ison kysymyksen äärellä, johon olen itse pohtinut vastausta koko työurani ajan niin yksin kuin eri työyhteisöideni kanssa. Huomaan, että aiheesta kirjoittaminenkin saa minut kirjotuslukkoon, koska alkoholismi sairautena on niin moninainen. Se aiheuttaa, kuten mainitsit, fyysistä riippuvuutta. Sietokyvyn kasvaessa se aiheuttaa alkoholistille erilaisia ja vaihtelevia vieroitusoireita. Se itsessään jo aiheuttaa sairastuneelle pelon lopettaa juomista. Sosiaalinen ja psyykkinen riippuvuus tuo mukanaan muita tuntemuksia, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja psyykkinen riippuvuus komppaa mukana mielihyväntunteineen. Lähtökohtaisesti on siis monia syitä, miksi alkoholisti ei vaan käskystä lopeta juomista ja mene vieroitushoitoon.
Olet olennaisen asian ytimessä, kun pohdit alkoholistin hoitoon menoa, jos hän itse ei näe ongelmaa olevankaan. Tässä kohtaa näen toimintana puuttumisen ja motivoinnin. Se on mahdollista, kuten itselläni, kun teen töitä päihdeongelmaisten kanssa, mutta ongelmaksi koituukin se, kun suurin osa ongelmaisista asuu omillansa tai sitten kauhukuvallisesti kadulla. Tällöin toiveeksenikin jää, että alkoholistilla on ihmisiä, jotka voivat motivoida ja puuttua läheisen ongelmakäyttöön.
Muistan joskus muinoin kysyneeni alan täydennyskoulutuksessa päihdepalveluiden erikoisasiantuntija Petri Kylmäseltä M1-lähetteen (tahdosta riippumattoman hoidon lähete) kirjoittamisesta, jos asiakkaan alkoholin käyttö on niin massiivista ja tarkoituksena riistää itseltään henki. Petri Kylmänen on tehnyt mittavan uran päihdeongelmaisten parissa ja hän muistaa työuransa aikana ainoastaan yhden tapauksen, jossa lähete on kirjattu.
Itse näen tässäkin tapauksessa varhaisen puuttumisen osittaiseksi ratkaisukeinoksi. “Maallikoiden” tietoisuuden lisäämisen päihdeongelmista, etenkin nuorien. Ja tässä taas suuntaan katseeni päättäjiä kohti ja osoitan vastuunottoa myös heille päin.
Hei Mirak,
Haluan kiittää sinua hyvästä blogi postauksesta. Suomen alkoholikulttuurin erityispiirre on edelleen humalajuominen. Viikonloppuisin juodaan alkoholia kotona, josta voi muodostua niin sanottu ”tapa”. Valitettavasti alkoholin suurkulutus voi johtaa alkoholiriippuvuuteen, niin kuin itse olet tekstissä kirjoittanut, että kaikki voi alkaa vähitellen ja alkoholia alkaa kulumaan vielä enemmän ja enemmän, josta voi muodostua alkoholiriippuvuus.
Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja keho tulevat riippuvaiseksi alkoholista. Tasapainoilu elämän kanssa voi tuntua jopa mahdottomalta, kun alkoholi on jo osa elämää. Myös omat ihmissuhteet kärsivät, kun ihminen on jatkuvasti humalassa. Esimerkkinä perheet, jossa on alkoholisti käyttäjä, voi tämä aiheuttaa muille kokemusta jatkuvasta pelosta sekä turvattomuudesta. On tärkeää, että alkoholisti itse tunnistaisi tämän ongelman ja hakisi apua, tai jos läheinen yrittää auttaa ja kertoa, että nyt on aika hakea apua tähän ongelmaan.
Olet kertonut myös siitä, että miten voidaan saada alkoholisti hoitoon, jos hän ei itse sitä halua eikä motivaatioita löydy. Tässä on varmasti mietitty ihmisen itsemääräämisoikeutta, ketään ei varmaan voi pakottaa jos hän ei itse sitä tahdo. Alkoholistin on vaikea päästä yhteiskuntaan kiinni, jos on jatkuvasti päihtynyt ja ihmissuhteet kärsivät, itse toki toivon, että jokainen hakisi apua tähän riippuvuuteen.
Kiitos vielä kerran, toit hyviä omia pohdintojasi esiin!
Päihderiippuvaisten ihmisten hoitaminen on hyvin haasteellista, koska heidän ongelmansa saattavat olla kovin moninaisia. Päihderiippuvuus on usein kehittynyt hyvin pitkän ajan kuluessa. Järvenpään sosiaalisairaalassa ensimmäinen hoitojakso kestää yleensä noin kaksi kuukautta. Se on hyvin lyhyt aika ja aika harva potilaista lähtee hoitojakson jälkeen täysin parantuneena jatkamaan elämäänsä ilman päihteitä. Usein hoidon jälkeen tapahtuu retkahtamisia, ja potilaista moni onkin ollut hoidossa jo useamman kerran.
Hoidon onnistumisen kannalta olennaisin asia on potilaan oma motivaatio muutokseen. Potilaan täytyy itse tahtoa muutosta ja olla sitoutunut noudattamaan annettuja ohjeita ja neuvoja. Ulkopuolinen hoitoon pakottaminen ei yleensä tuota toivottuja tuloksia. Hoitoon kuuluu potilaan ja hoitajan välisten keskusteluiden lisäksi olennaisena osana myös potilaiden väliset ryhmäkeskustelut. Toisilta päihdekuntoutujilta voi saada valtavasti tukea ja uusia näkökulmia vaikeaan riippuvuussairauteen.
Hyvin harva alkoholisti pystyy jatkamaan parantumisensa jälkeen alkoholin kohtuukäyttöä. Heidän on helpompi pysytellä raittiina täysin absolutisteina. Hoidon onnistumisen kannalta on usein välttämätöntä jättää vanhat ryyppyporukat ja hankkia itselleen esimerkiksi jonkin harrastuksen kautta uusia ystäviä. Päihderiippuvuudesta paraneminen vaatii potilaan voimakkaan sisäisen motivaation ja hyvin päättäväisen asenteen.
Hei Mirak ja kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Samojen asioiden äärellä olen myös ollut työni puolesta. Päihderiippuvuutta on ehkä vasta viime aikoina alettu enemmän pitää kokonaisvaltaisena sairautena, joka vaikuttaa niin fyysisiin kuin henkisiin elämän osa-alueisiin. Myös perintötekijöitä on enemmän huomioitu, mutta ennaltaehkäisyä ei moni ehkä kykene tai osaa ottaa huomioon ennen kuin tilanne on riistäytynyt käsistä.
Niin kuin itsekin pohdit ja kommenteissakin pohdittu, miten saada päihdeongelmainen hoitoon, jos hän ei itse näe ongelmaa. Päihdeongelmahan tuo mukanaan paljon erilaisia tunteita häpeästä, salailusta ja tietynlaisesta stigmasta. Uskon, että yksi parhain hoitomuoto on vertaistuki ja sitä kautta mahdollisesti ihmisellä voi aueta silmät paremmin oman tilanteensa realistiseen tarkasteluun. Meillä Hämeenlinnassa A-klinikalle pääsee ilman lähetettä tai ajanvarausta ma-pe 9-11 hoitajan vastaanotolle. Hoitoon hakeutumisen kynnystä on pyritty madaltamaan, mutta jälleen olemme saman ongelman edessä. Entä jos käyttäjä ei halua hoitoon. Tärkeintähän on se oma motivaatio ja halua sitoutua päihteettömyyteen. Näihin ei olekaan selkeää vastausta ja ratkaisua, mutta tärkeää on pyrkiä puuttumaan tilanteisiin, koska päihdekäyttäjä on usein aivan sokea omalle toiminnalleen.