Meillä jokaisella on oma suhteemme päihteisiin, sekä käsitys ongelma- ja kohtuukäytöstä. Suhde tästä käsityksestä voi vaihdella oman ja läheisten päihteiden käytön keskuudessa. Mieltymykset kohtuu- ja ongelmakäytön rajasta voivat olla häilyväiset, riippuen minkälaisessa päihteidenkäytön ympäristössä on kasvanut ja minkälaisiin tilanteisiin se on liittynyt. Kysymys voi olla siis pidemmästä aivoihin juurtuneesta oppimisprosessista. Kokemukset ja seuraukset eivät mene välttämättä yhdensuhde yhteen. Esimerkiksi yksilö, joka kokee lapsuudessaan vanhemman ongelmakäyttöä, voi omata riskin ajautua päihteiden käyttäjäksi jo nuoruusvuosina. Toisen kokemukset päihteiden käyttöä kohtaan voivat muodostua niin kielteisiksi, että ei halua olla tekemisissä niiden kanssa lainkaan elämässään. Kaikenlaiset kokemukset, seuraukset ja tekijät ihmisen elämän kulun aikana voivat altistaa päihteiden ongelmakäytölle. Ongelmakäyttäjäksi voi yhtä hyvin ajautua joku, joka on saanut myönteisemmän kohtuukäytön mallin.
Kun läheinen käyttää ongelmallisesti päihteitä, siihen on vaikea suhtautua ymmärtäväisesti. Läheisistä voi tuntua uskomattomalta se, miten käyttäjä ei näe omaa tilannettaan ja miksi korkki ei vain mene kiinni. Läheisistä voi olla vaikea ottaa ongelma puheeksi. Huolestuessaan ja ehdottaessaan apua ongelmakäyttäjälle, tämä saattaa hermostua, koska ei halua muiden puuttuvan asioihinsa. Hallitsemattoman- ja hallinnassa olevan päihdekäytön raja on saattanut hälventyä. Ja käyttäjä helposti hakee syitä muualta vältelläkseen omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan ja toisaalta taas kokee ne syyksi käyttää päihteitä. Hän on entistä haavoittuvampi mitä enemmän ongelmakäyttöön ajautuu. Läheiset eivät välttämättä jaksa kohdata ongelmakäyttäjää, koska hänen tietoisuus tilastaan ja käyttäytymisestään ei ole realistinen. Käytöksessä voi olla ongelmallisia piirteitä läheisiäkin kohtaan. Suhde heihin voi tämän kaiken vuoksi loitontua.
Uskoisin, että monelta meistä, voi jostain elämänvaiheesta löytyä jonkinlainen tämän suuntainen kokemus.
Lukiessani Sosionomin tutkintoa, myös minun on täytynyt punnita suhtautumistani omaani ja läheisteni päihteidenkäyttöön ja mitä vaikutteita ja käsityksiä itselleni on muodostunut kasvaessani. Minun on tarkasteltava asiaa ammattilaisen näkökulmasta ja olenkin saanut arvokkaita oivalluksia. Omat tunnepohjaiset käsitykseni on siirrettävä syrjään ja minun on haettava tapoja ymmärtää päihteidenkäytön eri muotoja, syitä ja mitä irtipääsy on. Minun on opittava ymmärtämään päihteidenkäyttöön johtaneita tekijöitä yksilöllisesti ja kuinka pitkältä ajalta ne juontaa. Sekä mikä on läheisten roolin merkitys ja miten he tilanteen kokevat. Omien oivallusten kautta, haluan antaa avuntarvitsijoille mahdollisuuksia oivaltaa omaa elämäntilannettaan, miten päästä irti ongelmista ja miten nähdä oma elämänsä taas uudessa valossa.
Minua kiinnostaa henkisen paranemisprosessin näkökulma sekä vaihe, jossa ihminen itse havahtuu tilanteeseensa. Havahtumisen voi laukaista joku toinen ihminen tai jokin tapahtuma. Oli laukaiseva tekijä mikä tahansa, ongelmakäyttäjä alkaa tiedostamaan tarvitsevansa apua. Tämä on se käännekohta, kun ihminen voidaan saada kohti parempaa elämää. Mutta mikä saa ihmisen siirtymään kohti käännekohtaa?
Kohti käännekohtaa kulkeminen on yksilöllinen prosessi. Toiset prosessoivat tätä pidempään, toisille joku yksittäinen asia tai tapahtuma voi olla havahduttava ja voi toimia laukaisevana tekijänä avun hakemiselle tai sen vastaanottamiselle. Se minkälaisen prosessin edessä ihminen on, vähentämisen tai lopettamisen suhteen määrittyy taas alkoholinkäytön asteesta. Jokaiselle ongelma on yksilöllinen. Yhdellä ongelma on liikakäyttö omaan tilanteeseensa nähden ja ratkaisu voi olla päihteiden käytön vähentäminen. Toiselle taas ongelma voi olla päihteet ylipäätään sekä niiden käytöstä seuranneet erilaiset haitat ja ainoa ratkaisu on päästä irti niistä kokonaan.
Alkoholin käyttö määritellään kolmeen eri luokkaan: riskikäyttö, haitallinen käyttö ja alkoholiriippuvuus. Riskikäytössä henkilö pystyy halutessaan lopettamaan juomisen, mutta on kuitenkin altis haittojen ja riippuvuuden kehittymiselle. Haitallisessa käytössä aiheutuu fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä haittoja. Alkoholiriippuvuuden piirteitä ovat taas käyttö alkoholista aiheutuvista haitoista huolimatta. juomisen pakonomaisuus, vieroitusoireet ja sietokyvyn kasvu alkoholiin. (Addiktum Klinikka 2021.)
Motivaatio, päätös ja muutos
Ongelmallinen päihteidenkäyttö on suurimmaksi osaksi opittua ja erilaisten seuraamusten ohjaamaa (Päihdelinkki.fi 2021a). Ongelmakäytössä on kyse ajan myötä kehittyvästä ja etenevästä aivosairaudesta ja tämän vuoksi vähentämiseen tai irti pääsyyn tarvittava pelkkä tahdonvoima ei riitä. Ihmisen motivaatio sekä päätös lopettaa tai vähentää päihde käyttöään ovat silti ensiarvoisen tärkeitä. (Addiktum Klinikka 2021.)
Yksilölliset asiat ja tilanteet vievät ihmisen kohti päätöstä. Se voi olla viranomaisen puuttuminen elämäntilanteeseen johon ongelmakäyttö on johtanut, esimerkiksi kotiväkivalta. Nuorelle se voi olla ystävän menetys päihteidenkäytön seurauksena. Tai joku havahtuu riskikäyttöönsä varhain, on voitu tottua käyttämään päihteitä vain viikonloppuisin työviikosta rentoutumiseen. Mutta huomataankin, että ei saada muuta aikaiseksi vapaa- ajalla ja olo on entistä väsyneempi ja masentuneempi työviikon alkaessa. Päätetään vähentää käyttöä, mutta saatetaan hermostua seuraavan viikonlopun koittaessa, kun kotona ei olekaan perjantaipulloa. Kun ihminen huomaa ongelmansa on apua tärkeä olla juuri oikeaan aikaan saatavilla. Päätös kohti muutosta täytyy kuitenkin ongelmakäyttäjän itse tehdä. Hänellä voi olla motivaatiota, mutta hän voi myös tarvita sitä.
Lopettamisessa tai vähentämisessä on kyse muutoksesta. Rutiinit ja opitut asiat on opittava tekemään toisin. Muutosta tavoitellessaan ihminen käy läpi erilaisia henkisiä vaiheita. Matkalla kohti paranemista, täytyy joskus ottaa kaksi askelta taakse päästäkseen yhden eteen. (Päihdelinkki 2021b, c.) Taakse olisi otettava sitä pidempiä loikkia, mitä pidemmältä ajalta ongelmien vyyhti on lähtenyt käyntiin. On kohdattava menneisyys, että päästään valitsemaan ne paremmat ladut. Takapakkia voi tulla matkan varrellakin ja se voi olla osa paranemisprosessia. Ymmärtämistä vaaditaan siihen, minkälaiseen matkaan ihminen ohjataan kohti ongelmien vähentämistä tai niistä irtipääsyä ja mitä hän matkallaan kokee. Tälle matkalle lähdemme seuraavassa postauksessani.
Lähteet:
Addiktumklinikka 2021. Alkoholiongelma. Viitattu 8.2.2021. https://www.addiktum.fi/alkoholiongelma/
Kuvio 1. Suojatie. Pixabay. Viitattu 9.2.2021. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/tie-suojatie-siirtyminen-nuoli-630415/
Päihdelinkki 2021a. Oppiminen ja päihderiippuvuus. Viitattu 10.2.2021 https://paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/huumeet-ja-laakkeet/retkahduksen-ehkaisyn-kasikirja/oppiminen-ja-paihderiippuvuus
Päihdelinkki 2021b. Muutos ja motivaatio. Viitattu 9.2.2021. https://paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/alkoholi/muutos-ja-motivaatio
Päihdelinkki 2021c. Muutoksenvaiheet. Viitattu 9.2.2021. https://paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/alkoholi/muutoksen-vaiheet
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Aihe, josta kirjoitat, on äärimmäisen tärkeä. Uskon myös, että lähes jokaisella ihmisellä on kokemusta lähipiirin tai vaikka ihan omasta alkoholin väärinkäytöstä. Alkoholia onkin ihanaa nauttia juhlissa ja hyvässä seurassa, mutta kohtuus sen käytössä tuntuu usein olevan hukassa.
Lukiessani blogikirjoitustasi, minusta oli todella surullista huomata, miten monta esimerkkiä alkoholin liika- tai väärinkäytöstä minulle tuli mieleeni. Monelle humalatila tuntuu olevan tila, jossa pyritään purkamaan pahaa oloa. Humalassa voi sano ja tehdä mitä tahansa. Toki on hyvä, että edes joskus kokee voivansa purkaa tunteitaan, mutta humalatilan ei pitäisi olla ainoa tilanne, jolloin uskaltaa puhua tunteistaan tai vaikeista elämänkokemuksistaan. Humalapuheiden kautta minäkin olen tullut tietoiseksi läheisten ystävieni todellisista ongelmista, mutta niihin palaaminen selvin päin ei aina onnistu.
Näissä tilanteissa koen, että hyvänä ystävänä otan asian puheeksi viinilasillisen sijasta kahvikupin ääressä. Silloin tarjoan mahdollisuuden keskustella asiasta, jos siihen on halu.
Muistan, miten minua lapsena ahdistivat sukujuhlat. Alkuilta oli aina ihan ok, mutta iltaan kohden aloin jännittää aikuisten muuttuvaa käytöstä. On harmillista, ettei edes lasten läsnäolo estänyt alkoholin liikakäyttöä. Nyt aikuisena tiedostan, miten harmillinen tapa sukulaisillani on pitää mielipahat ja tunteet sisällään, kunnes ne tulevat ulos hallitsemattomasti humalatilassa.
Minuakin kiinnostavat mainitsemasi henkinen paraneminen ja vaiheet, joita siinä on. Olen pohtinut, mitä henkisyys minulle itselleni tarkoittaa. Itse en liitä sitä uskontoon ja uskonnollisuuteen. On kuitenkin muistettava, että jokainen määrittelee sen omalla tavallaan, siksi sitä sanaa on käytettävä harkiten. Kiitos hyvästä ja tärkeästä tekstistä!
Kiitos paljon kommentistasi.
Nostit sieltä esille juuri näitä asioita, minkälaisia tunteita ja tuntemuksia läheisten alkoholin käyttö herättää. Alkoholi saattaa rentouttaa ja vapauttaa. Tietyssä määrin se voi tehdä hyvääkin. On tutkittu, että lasillinen viiniä vapauttaa stressihormonia. Ja stressihormonin väheneminen on taas keholle terveydellisesti hyvä olotila. Eroa onkin sillä, meneekö sen lasillisen jälkeen kokonainen pullo tai osaako ihminen muuten käsitellä stressiä kuin vain viinilasin avulla.
Jos muita keinoja ei ole, eikä niitä tunnista tai opettele tunnistamaan on kohtuukäytöllä olemassa uhka siirtyä ongelmakäytöksi. Varsinkin jos stressi tila kasvaa. Sitä voi olla tarve korvata yhä enemmän alkoholilla.
Tarkastellessani omaa suhdettani alkoholin käyttöön huomaan myös juuri niiden tekijöiden vaikuttavan siihen, mitä lapsena on kokenut ja nähnyt. Nämä sukujuhlat on hyvä esimerkki. Ja tätä kautta olenkin päättänyt, että en omille lapsille haluasi antaa samanlaista turvattomuuden kokemusta, muuten kivoista juhlista, jotka iltaa kohden muuttuvatkin aikuisten epämääräiseksi käyttäytymiseksi. Mutta, näillä tilanteilla on monenlaisia erilaisia vaikutuksia. Edelleen näkee samanlaista aikuisten toimintaa juhlissa ja jopa kuulee, että tätä toimintaa hyväksyttävästi itselle perustellaan juuri sillä, että näin ne minunkin vanhempani käyttäytyi, eikä minustakaan tämän kummoisempi tullut.
Tämäkin on yksi ikuisuus keskustelun aihe kyllä, eikä ole tarkoitus tähän tarratakkaan, minusta oli oiken hyvä kun juuri tämän nostit esille. En tuomitse juhlissa juomista. Mutta, raja on kaikelle olemassa. Se mihin se vedetään tuntuu monelle juontavan juuri niistä omista kokemuksista.
Minäkään en näe henkistä prosessia päihteistä irtipääsyyn varsinaisesti uskonnollisena. Mutta, oli oikein mielenkiintoista, kun otit tämän asian esiin. Olen myös kuullut kokemuksia, joissa uskoon tuleminen on auttanut ihmisen pääsyä irti omista ongelmistaan. Tässä juuri on varmasti kysymys juuri siitä, että ihminen tarvitsee uuden muutoksen, jonkin selkeän syyn, miksi lopettaa päihteiden käyttö. Oma-ajattelumailma voi kaikista vaikeammissa tilanteissa vaatia ihan todellisen käänteen ja uuden näkökulman. Käsittelenkin tätä henkistäprosessia muutoksessa seuraavassa postauksessani. Henkisen prosessin näen juuri niinä erilaisina voimakkaina mielenliikkeinä, joista syntyy tekoja suuntaan tai toiseen paranemisprosessin aikana.