Työttömyyttä käsitellään usein uutisisissa. Uutiset ovat kuitenkin usein joko surullisen sävyisiä lukuja tai poliittisia suunnitelmia, joiden toimivuutta käytännössä on usein vaikeaa ymmärtää. Kuten esimerkiksi kuuluisa aktiivimalli oli monelle. Siksipä oli virkistävää huomata uutinen, jonka mukaan selvitys vaikeasti työllistyvien auttamisesta valtion avulla on valmistunut. Kyseessä on malli, jossa valtio perustaa yhtiön, joka auttaa osatyökykyisiä ja vaikeassa asemassa olevia siirtymään työmarkkinoille. Se perustuu Ruotsissa toimineeseen Samhall-malliin. Mallin budjetti ei ole vielä selvillä, mutta tarkoitus on aloittaa sen toiminta ensi vuoden aikana. Nimeäkin vielä mietitään.
Työministerimme Tuula Haataisen mukaan kyse on osallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja tulee perustumaan vapaaehtoisuuteen. Myös selvityksen tehneen Tullin pääjohtajan Hannu Mäkisen mukaan osallistujilta tullaan vaatimaan työhalua ja sitä, että kaikki muut keinot on kokeiltu.
“On järjetöntä kategorisoida ihmisiä pelkän työpaikan puutteen vuoksi. Tämä saa kirjoittajan mukaan terveenkin ihmisen mielenterveyden järkkymään. “
Tämä uutinen voi herättää ajatuksen, että miten tämä nyt sitten eroaa kuntouttavasta työtoiminnasta ja viedäänkö tällä vain työt järjestöiltä ja yhdistyksiltä, jotka ovat tällä hetkellä isossa roolissa kuntouttavan työtoiminnan tarjoavista tahoista. Kuntouttavankin työtoiminnan tarkoituksena on vahvistaa osallistujien elämänhallintaa ja työllistymismahdollisuuksia. Kohderyhmään kuuluvat henkilöt, jotka eivät kykene täyspäiväseen palkkatyöhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Suomessa on 600 000 pitkäaikaissairaudesta, vammasta tai työntekoa vaikeuttavasta haitasta kärsivää työikäistä, enkä itse usko tämän vaarantavan järjestöjen ja kuntien tarjoamaan kuntouttavaa. Minusta malli on lupaava ja voi antaa monelle mahdollisuuden. Kunhan se tosiaan pohjautuu osallistujan vapaan tahtoon.
Työni kautta tapaan paljon kuntoutustoiminnassa olevia henkilöitä, joiden pääsy aamulla kotoa työpaikalle on jo saavutus. Työ on heille tärkeää ja auttaa saamaan otteen takaisin elämänhallintaan. Taustalla voi olla monia syitä, mutta pääsy kuntouttavaan on heille todella tärkeää. Monelle koronan aiheuttama kuntouttavan katkeaminen olikin todella iso ja pelottava asia. He jäivät taas yksin kotiin ilman rutiineja ja työn aiheuttamista positiivisista tunteista.
Kuvassa olevat korut ovat ostettu eräästä työpajasta, jossa on tarjolla työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa.
Osa kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on pääsyt kuntouttavan kautta ensin palkkatuella töihin ja sitten myös ihan oikeisiin työhön. Mutta valitettavasti olen myös nähnyt kuntouttavassa ihmisiä, jotka oikeasti olisivat työkykyisiä ja kuntouttava työtoiminta on heille aivan väärä paikka. Olen usein miettinyt, miten semmoiset ihmiset ovat päätyneet kuntouttavaan työtoimintaan.
Anssi Yliröön avaa hyvin mahdollisia syitä tähän kirjassaan Valintamme ei kohdistunut sinuun. Hänen mukaansa tämä työkykyisten osallistuminen kuntouttavaan työtoimintaan selittyy osittain kuntien rahoitusvastuusta. Vuoden 2015 alusta lähtien kunta on joutunut maksamaan yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneen tuista 50 prosenttia. Keston ylittäessä 1000 päivää kunnan osuus nousee 70 prosenttiin (aiemmin kunnan rahoitusvastuu oli 50 prosenttia yli 500 päivää). Tämän seurauksena kuntouttavaan joutuvat Yliröönin mukaan myös ihmiset, jotka olisivat täysin työkykyisiä ja joita palvelu ei hyödytä. Kirjassa on myös osallistujien kokemuksia, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin omat havaintoni osallistujista.
Eräs osallistuja toteaakin kirjassa, että on järjetöntä kategorisoida ihmisiä pelkän työpaikan puutteen vuoksi. Tämä saa kirjoittajan mukaan terveenkin ihmisen mielenterveyden järkkymään.
Kirjassa on myös onnistuneita tarinoita. Eräskin osallistuja kertoo, että viihtyi kuntouttavassa ja tunsi itsenä tarpeelliseksi. Siksi mielestäni olisi tärkeää, että tuohon Suomi-malliin pääsisi eikä joutuisi. Tämä varmistettaisiin mielestäni jonkinlaisella motivaatiohaastattelulla tai varmistuksella, että kieltäytymisestä ei seuraa sanktiota. Silloin tämä tarjoaisi heikoimmassa asemassa oleville vaikeasti työllistyville oikeasti mahdollisuuden.
Haluan uskoa tähän. Haluan uskoa, että työttömyyspolitiikassakin on aika siirtyä kepeistä porkkanoihin.
Lähteet:
www.is.fi/politiikka/art-2000007792458.html>
Ansssi Yliröön, Valintamme ei kohdistunut sinuun.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Erinomainen ja ajatuksia herättävä teksti. Etenkin näin korona-aikaan työttömien määrä on lisääntynyt huimasti, jolloin yhteenkin työtehtävään saattaa hakea satoja hakijoita. En myöskään usko, että uusi malli veisi asiakkaat kuntoutusyksiköltä. Sillä uskon, että edelleen on tunkua paikkoihin, jossa ohjataan, kuntoutetaan ja autetaan pitkäaikaistyöttömiä takaisin työelämään. Pitkäaikainen työttömyyskin aiheuttaa sen, ettei arjessa ole minkäänlaisia rutiineja ja joutuu rahatilanteestaan, olla koko ajan huolissaan. Uskon myös jonkinlaisen motivaatiohaastattelun olevan tarpeen, että sellaiset työttömät, jotka eivät ole kiinnostuneet eivät niin sanotusti veisi resursseja niiltä, jotka oikeasti haluaisi mallia hyödyntää.
Luin lyhyesti valtioneuvoston julkaisun ko. aiheesta, missä todetaan vaikeasti työllistyville tarjottavan “avoimille työmarkkinoille siirtymiseen tarvittavan koulutuksen ja muun tuen”. Mietin, minkälaistahan tuo muu tuki mahtaa olla.
Pitkäaikaistyöttömillä saattaa olla esimerkiksi suurena taustavaikeutena tunnetaitojen huono hallinta; kehitys on voinut jäädä huonolle tasolle tai oma elämän tilanne on saattanut aiheuttaa vetäytymistä sosiaalisista ympyröistä ja tämän vuoksi taidot ovat voineet hetkellisesti rapistua. Tällöin olisi äärimmäisen tärkeää tukea tunteiden käsittelyä ja opiskella sosiaalisia taitoja, kuten syventyä vuorovaikutukseen ja sen pelisääntöihin.
Yksinäisen tai jollain tavoin yhteisöstä syrjäytyneen elinympäristön virikkeettömyys on voinut jättää mielen kehityksen ja elämänkokemuksen karttumisen tapahtumatta, mitä esimerkiksi keskusteleminen ja mielipiteidenvaihto tukee. Nämä kehitykselle tärkeät tukipilarit jäävät helposti kehnolle tasolle, etenkin, jos työelämästä ollaan pitkään poissa.
Työttömiä on toki hyvin eritaustaisia ja tilanteeseen ollaan päädytty monista syistä. Kuitenkin sen perusteella, mitä olen itse nähnyt ja kuullut, olen tullut siihen tulokseen, että pitkäaikaistyöttömien töihin saanti vaatisi suurta panostusta aivojen uudelleen herättämiseen etenkin sosiaalisten taitojen kohdalla. Vuosien saatossa myös luottamus itseen sekä muihin on saattanut pahasti kärsiä ja pientenkin vastoinkäymisten kohtaaminen voi olla vaikeaa käsitellä. Tähän ei auta kelan maksusitoumus itsehakeuduttavaan terapiaan. Tällöin ympärillä olevilta tarvitaan todella paljon tukea ja ymmärrystä sekä kärsivällisyyttä, kun töihin palaava koettaa kiinniottaa vuosien aiheuttamat puutteet.
Ja kiitos kirjoituksesta! Mielenkiinto tuon mallin sisältöön ja toteutumiseen on suuri, sillä itselleni tämä on paljon tunteita ja pohdintoja herättävä aihe. 🙂