Riittävän hyvä vanhemmuus

Jokainen äiti, isä, huoltaja tai huoltajan tehtävää toteuttava sosiaalialan ammattilainen on varmasti joskus kokenut riittämättömyyden, epäonnistumisen tai toivottomuuden tunteita omasta vanhemmuudesta. Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse olla superihminen, joka aina suoriutuu täydellisesti. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla on jaettu tarpeeksi hyvän vanhemman toimintatapoja sekä ohjeita riittävän hyvän vanhemmuuden toteuttamiseen. Näiden lähteiden pohjalta olen muodostanut riittävän hyvän vanhemmuuden avainkohdat, joiden avulla kaikki kasvastustehtävissä toimivat pääsevät reflektoimaan omaa vanhemmuuttaan.

Perhe, Lapsi, Metsä, Onnellinen, Hauskaa, Rakkaus

Huolehdi perustarpeista. Lapselle tulee aina tarjota perusturva, johon kuuluu jakamaton huomio, huolenpito sekä huolehtiminen. Lapsen perustarpeisiin kuuluu taas ravinnon, levon, suojan ja rakkauden saaminen. Kun perustarpeet täyttyvät rakentuu lapselle tukeva kasvualusta. Lapsen perustarpeiden huolehtimisen lisäksi on vanhemmalla vastuu pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista ja omien perustarpeiden täyttymisestä.

Anna läheisyydelle aikaa. Yksi perustarve oli rakkauden saaminen, se luo lapselle perusluottamusta elämään. Lähellä oleminen, yhdessä tekeminen, koskettaminen, kehuminen, kannustus ja helliminen ovat arkisia, mutta lapselle tärkeitä hetkiä. Lapselle tulee näyttää, että hänestä pidetään. Kiintymyksen tunne herättää myös lapsessa kyvyn rakastaa.

Kasva lapsen kanssa. Lapsi ymmärtää päivä päivältä enemmän itsestään ja toisistaan. Kasvua edetään siis päivittäin lapsen askelin. Vanhemman tehtävänä on kasvun tukemiseksi auttaa lasta hänelle vaikeissa asioissa, iloita uusien taitojen oppimisesta ja osoittaa hyväksyntää. Myös aikuinen ymmärtää päivä päivältä enemmän vanhemmuudestaan sekä itsestään. Näin ollen on tärkeää, että vanhempi on valmis tarkastelemaan ja tarvittaessa muuttamaan toimintatapojaan lapsen kanssa.

Auta tunteiden käsittelemisessä. Kysy lapselta, miltä hänestä tuntuu. Kuuntele, keskustele ja lohduta. Vanhemman tulee auttaa lasta ymmärtämään, tunnistamaan, ilmaisemaan ja säätelemään omia tunteitaan, sillä pieni lapsi ei siihen itsenäisesti vielä pysty. Lapselle on tärkeää, että hänelle osoitetaan ymmärrystä ja hänen ajatuksistaan ollan kiinnostuneita. Vanhemman on tärkeä yrittää kestää vaikeitakin tunteita, omia ja lapsen.

Noudata yhtenäistä linjaa. Vanhemman tulee vetää perustellusti rajat ja pitää niistä kiinni. Selkeillä säännöillä ja rytmeillä osoitetaan välittämistä ja luodaan turvallisuuden tunnetta. Lapselle on hyvä kertoa syyn ja seurauksen vuorovaikutus. Vanhemman tulisi pyrkiä johdonmukaisuuteen ja luottaa omiin kykyihin. Rajat ja säännöllinen elämisen rytmi auttavat lasta kasvamaan ja kehittää vastuullisuuden tunnetta. Rajoja ja rakkautta!

Anna lapsen leikkiä. Lapsen työ on leikkiminen. Hiekkalaatikolla, metsässä ja urheilukentällä lapsi oppii paljon luovuudesta, elämän pelisäännöistä ja mahdollisuuksista. Leikin kautta lapsi harjoittelee eri rooleja ja niihin sisältyviä vastuita. Lasta tulisi aina kannustaa tutkimaan ympäröivää maailmaa ja mahdollisuuksien mukaan myös tarjota hänelle aina tilaisuus siihen.

Kuuntele. Lapsi viestii paljon jo ennen kuin hän oppii puhumaan. Vanhemman on tärkeä oppia tunnistamaan lapsen ajatusten ja tunteiden kulkua, jotta hän osaisi myös vastata niihin. Kiinnitä huomiota lapsen sanoman sisältöön ja tunteisiin. Jokainen lapsi on ainutkertainen yksilö, joten kasvatus ei onnistu yksinomaan oppaisiin tukeutumalla, vaan lasta kuuntelemalla.

Kaikki edellä mainitut vanhemmuuden avainkohdat muodostavat riittävän hyvän vanhemmuuden. Kasvattaminen ja vanhempana oleminen ei kuitenkaan ole tehtävälista, jota pyritään suorittamaan päivittäin, vaan se muodostuu kokonaisuudesta. Kun vanhempi tai kasvattajan tehtävässä toimiva pyrkii tuomaan näitä avainkohtia esille, on hän selviytynyt vanhemuudesta riittävän hyvin.

Jos edellä mainituista riittävän hyvän vanhemmuuden avainkohdista löytyi kohtia, joita vanhemmuudesta uupuu tai on haasteellisia, on hyvä muistaa perhetyön tuomat mahdollisuudet. Vanhempien voimavaroja voidaan aina vahvistaa ja kehittää yksilöllisten tarpeiden mukaan. Vanhempana kasvaminen ei välttämättä tarkoita kuitenkaan sitä, että saisi suoritettua enemmän tai paremmin asioita päivän aikana, vaan sitä, että osaa tarvittaessa pyytää itselleen apua, oppii virheistä ja on itselleen armollinen.

Ollaan kuulolla taas ensiviikolla!
– Helmi ♥

Yksi kommentti artikkeliin ”Riittävän hyvä vanhemmuus

  1. Markus Lehtinen

    Aina ajankohtainen artikkeli ja tuomiesi asioiden tärkeyttä ei voi kyllin korostaa. Vanhemmuuden ei tule tähdätä täydellisyyteen ja sen onnistumista ei voi ajatella pelinä. Vanhemmuus ja lasten kasvattaminen on yhdessä tekemistä ja mahdollisuuksien antamista, eikä suorittamista.

Vastaa