Perjantaina 20. marraskuuta vietetään Lasten oikeuksien päivää. Tämä tarkoittaa, että ensi viikolla on lasten oikeuksien viikko, johon otan nyt itse pienen varaslähdön. Tämän tärkeän asian takia halusin nostaa jalustalle lapsen ei toivotun perinnön vanhemmiltaan, tarkalleen ottaen huono-osaisuuden perimisen ja sen, kuinka lapsilla on oikeus kieltäytyä tästä perinnöstä. Tätä blogi postausta varten kuuntelin Yle Areenassa Juho-Pekka Rantalan Mikä maksaa? -podcastin jakson Kun huono-osaisuus periytyy (julkaistu 3.9.2020). Jaksossa vieraina on tutkija Niko Eskelinen ja yksi minun lempi tutkijoistani professori Juho Saari. Juho Saari on tunnettu Suomen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja osallisuuden tutkija, joka on julkaissut monta eri teosta vuosien tutkimustyön tuloksina. Tämä podcast jakso keskittyi Eskelisen ja Saaren uusimpaan aikaisemmin tänä vuonna julkaistuun teokseen Raskas perintö: ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Seuraavaksi nostankin esiin tästä jaksosta ilmi tulleita ylisukupolvellisen huono-osaisuuden perimisen monimuotoisuutta, sekä päihteiden osallisuutta tässä ilmiössä.
Teokseen tehtyyn tutkimukseen osallistui eri 36 sukujatkumoa, jossa huono-osaisuus on/oli siirtynyt sukupolvelta toiselle. Juho Saari sanoi, että keskimääräisesti meidän elämänlaatumme ja elintapamme ovat parantuneet viimeisen sadan vuoden aikana, mutta kuitenkin löytyy joukko, joka ei pääse osalliseksi tähän kasvuun ja löydökset kertovat, että pieni osuus tästä ryhmästä on ylisukupolvista huono-osaisuutta. Numeroin ajateltuna, tämä kuulemma käsittää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä joukko ihmisiä kokee statusahdistusta, varallisuuden puutosta ja vaikeutta sopeutua erilaisiin elämäntilanteisiin sekä vaikeutta nähdä elämää pitkälle tulevaisuuteen. Näihin kokemuksiin vaikuttaa pitkittynyt köyhyys sekä rikkinäinen elämä lapsuudessa, joka vähentää lapsen koettua turvallisuuden tunnetta, jolloin lapsi kuormittuu henkisesti liikaa jo nuoressa iässä. Monissa näissä perheissä tutkimuksen mukaan esiintyy paljon päihde ja mielenterveysongelmia sekä väkivaltaa, jotka usein tuntuvatkin kulkevan käsi kädessä.
Juho Saari nosti alkoholin esiin yleisenä stressin lievitys keinona, ja koska huono-osaiset kokevat stressiä normaalia enemmän elämänsä suhteen, saattaa alkoholin käyttö olla runsaampaa. Kun alkoholin käyttö puolestaan on liiallista, vaikuttaa se usein myös töihin, arkeen, koulutukseen, taloudelliseen tilanteeseen ja perheeseen. Tämä elämän hallinnan puutos luo pohjan lapselle edellä mainitsemaani rikkinäisen elämän kokemiseen ja turvattomuuden tunteeseen. Vanhempien päihteidenkäyttö varhaislapsuudessa oli tutkitusti iso riskitekijä huono-osaisuuden perimiselle. Tarkennettuna lastensuojelun asiakkuuteen johtava päihteidenkäyttö. Juho Saari nimenomaan painotti, että alkoholin rooli ylisukupolvellisessa huono-osaisuudessa on iso ja siihen pitäisi kiinnittää huomiota.
Juho Saari kritisoi yhteiskuntamme kyvyttömyyttä tarttua kiinni näihin monimuotoisiin ongelmiin. Sosiaali- ja terveystoimintamme ovat liian pirstaleisia ja yhteistyö tahojen väliltä puuttuu. Pohdintaa käytiinkin sen osalta, että mikä on ihmisen kyky hyödyntää palveluita ja tulonsiirtoja? Tämä oli jaksossa esiin nostettu tärkeä kysymys, kun yritetään katkaista huono-osaisuutta. Miten kiinnittyminen palveluun tapahtuu, niin että sillä on myönteinen vaikutus ihmisen elämään pitkällä aika tähtäimellä? Juho Saari painotti lastensuojelun jälkihuollon tärkeää roolia ylisukupolvellisen huono-osaisuuden estämisen kannalta. Jälkihuoltoa kritisoidaan siitä, että se ei toimi ja suuri osa tutkimusten mukaan ei kuulemma pääse myönteiseen elämään kiinni jälkihuollon kautta. Tämän takia he jäävät jälkihuollon jälkeen yksin, sillä jälkihuolto on viimeinen kerta, kun nuori saa systemaattista tukea elämän muutoksen suhteen.
Moni tutkimuksen mukaan unohtaa oman historiansa vaikutuksen ja syyttää omia valintojaan huono-osaisuudestaan. Oma huonommuuden ja kyvyttömyyden tunne varmasti lisää koettua stressiä ja voi johtaa masennukseen ja mielenterveyshäiriöihin, joka puolestaan päihteiden käyttöön stressin lievityksen välineenä, moninaisiin ongelmiin, ja lopulta perittyyn huono-osaisuuteen. Tärkeää olisikin saada lapset ja nuoret ymmärtämään, että he eivät ole vastuussa vanhempien teoistaan. Lievittää heidän henkistä kuormaansa tukemalla niin heitä itseään kuin heidän läheisiään. Kuten Juho Saari sanoi, kukaan ei tavoittele huono-osaisuutta, eikä sen perimistä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kirjoituksestasi, tämä on tärkeä ja ajankohtainen aihe. On ihan ymmärrettävää, että helposti ajatellaan, että esimerkiksi “no vanhempani ovat huono-osaisia, joten en minäkään pärjää elämässä”. Toki kaikkiin elämän mutkiin ei itse pysty vaikuttamaan. Itse pystyy kuitenkin vaikuttamaan asioihin edes jotenkin, mutta lähtökohdista riippuen siihen saatetaan tarvita kuitenkin ulkopuolista tukea.
Mainitsemasi podcast-jakso menee ihan varmasti kuunteluun!
Kiitos Taru kommentista! Ja kiva kuulla, että podijakso menee kuunteluun, se oli kyllä sen väärtti! Itse lainasin tuon kirjan Laurean kirjastosta, että jos enemmän aihe kiinnostaa niin eikun kans lainaamaan 🙂
Ja niinpä, se on ymmärrettävää että näin ajatellaan, mutta olisi hyvä jos pystyttäisiin antamaan psykoedukaatiota ihmisille tästä aiheesta, jolloin nämä käsitykset voisivat hieman muuttua. Ja juuri tuo mainitsemasi tuki on tosi tärkeä. Unelmilla elämässä on myös suuri eteenpäin vievä voima!
Todella tärkeä aihe ja kehittämisen arvoinen kohde sosiaalialalla. Osallistuin itse SOS-lapsikylän järjestämään “ketä kiinnostaa”- seminaariin jossa oli aiheena juuri toimiva jälkihuolto. Seminaarissa tuli ilmi että kaikki lastensuojelun asiakkaana olleet lapset ja nuoret eivät joko a) olleet tietoisia omista oikeuksistaan tai b) koko jälkihuolto oli niin huonosti ilmaistu sosiaaliohjaajan toimesta että nuori on kieltäytynyt palvelusta. Eräs tärkeä asia juuri huono-osaisuuden estämiseen nousi myös esille. Ennaltaehkäisevä työ. Moni jälkihuollon piirissä oleva nuori on joko saanut lapsen tai tulemassa vanhemmaksi nuorena, juuri itsenäistä elämää aloittavana. Seminaarissa huomioitiin tämä seikka ja heitettiin ilmoille ajatusta myös näiden vauvojen “jälkihuollosta”, eli myös tuleva sukupolvi otetaan huomioon jo jälkihuollossa jotta kierre lastensuojelun ja sosiaalipalveluiden asiakkaaksi ei pääsisi alkamaankaan. Mitä aikaisemmin pääsemme katkaisemaan huono-osaisuuden synnyn, sitä vähemmän asiakkaita tulee. Tukemalla, kuuntelemalla, puuttumalla varhain ja herkästi. En itse ole mitenkään uskovainen ihminen mutta raamatussa puhutaan kostosta kolmanteen tai neljänteen polveen isien synneistä. Tämä omalla tavallaan pätee huono-osaisuuteenkin. Oli kyseessä äidin tai isän tekemät “synnit”.
Kiitos arvokkaasta kommentista! Tuo seminaari kuulostaa mielenkiintoiselta, harmi että se on jäänyt minulta väliin! Mutta kiitos kun jaoit siellä nostettuja pointteja, mielenkiintoisia nämä! Super harmillista että nuoret kokee, että heille ei ole ilmaistu heidän oikeuksiaan kunnolla, tai että jälkihuolto on ns down gradettu heille…tuntuu että tällainen olisi eettisesti kyseenalaista toimintaa ammattilaisen puolelta. Ja tuo vauovojen jälkihuolto idea kuulostaa kyllä kehittämisen arvoiselta jutulta! Heti alkoi aivot raksuttamaan ideoita! Kiitos tästä inspiraatiosta 🙂
Kiitos Summer, en voi olla kommentoimatta kirjoitukseesi. En ehtinyt vielä kuuntelemaan podcastia, mutta teen sen varmasti viikonloppuna.
Olen samaa mieltä Tarun ja Annan kanssa, että kirjoitat tärkeästä aiheesta, mutta lähestyn tätä hieman eri suunnalta.
Tutustuin läheisesti reilut 20 vuotta sitten perheeseen, johon kuului viisi aikuistunutta lasta. Vanhempien päihteidenkäytön seurauksena sisarukset oli sijoitettu lapsena/nuorena kodin ulkopuolelle. En käy koko tarinaa läpi, vaan haluan korostaa tässä ennen kaikkea sosiaalialan ammattilaisen roolia.
Kolme näistä sisaruksista oli sijoitusvuosiensa aikana läheisesti tekemisissä saman sosiaalityöntekijän kanssa. Tänä päivänä he kaikki ovat oman elämänsä rakentaneita, toimeentulevia, tervejärkisiä yhteiskunnan jäseniä. Ne kaksi sisarusta, jotka eivät olleet tekemisissä tämän sosiaalityöntekijän kanssa, ovat valitettavasti kuolleet oman käden kautta.
En väitä, että näiden kolmen sisaruksen elämässä pärjääminen olisi yksinomaan tästä kyseistä työntekijästä johtuvaa, mutta suuri merkitys hänellä on ollut. Yksi sisaruksista on sanonut hänestä näin: ”Ei siihen kaivannut mitään ihmeellistä, se oli semmoista normaalia läsnäoloa, kuuntelemista ja kiinnostumista mun asioista.”. Ja se kiinnostus jatkuu edelleen kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin, kuten myös näiden sisarusten arvostus häntä kohtaan.
En kehota ketään kantamaan asiakkaitaan mukanaan loputtomasti, mutta toivon kommenttini muistuttavan, kuinka tärkeää on aito läsnäolo niin työntekijänä kuin aikuisena ylipäätäänkin. Lapsen tai nuoren kohtaaminen niin, että hän tietää olevansa arvostettu.
Moi Jysky, kiitos ihanasta kommentista! Todella tärkeä tarina kuulla, ja kaunis sellainen ainakin kahden sisaruksen osalta. Olen kyllä sinun kanssa erittäin samaa mieltä siitä, että aito läsnäolo on avain. Ihmiset kyllä aistivat, jos asenteesi heitä kohtaan on epäaito. Ja olen siitäkin sinun kanssasi samaa mieltä, että kenenkään ei tulisi kantaa asiakastaan loputtomasti. Toivottavasti saamme lisää kertomasi kahden sisaruksen kaltaisia selviytymis tarinoita tähän maailmaan! <3