Kun lapsi reagoi hiusten pesuun huutamalla, kiukuttelee vaatteiden pukemisessa, valikoi tarkkaan syömänsä ruuan eikä liioin tykkää silittelystä, aina ei ole kyse vain huonosta päivästä tai hankalasta vaiheesta lapsen iässä. Tällaisissa tapauksissa vanhemmat harvoin suoraan osaavat yhdistellä asioita ja ymmärtää mistä tilanteessa voi myös olla kysymys. Aikaisemmin lapsi leimattiin usein hankalaksi tapaukseksi, mutta onneksi viime vuosina aistiyliherkkyyttä on alettu ymmärtää paljon paremmin.
Aistiyliherkkyydet ilmenevät lapsilla kuin aikuisillakin ylireagointina esimerkiksi tuntoaistimuksiin, erilaisille äänille ja valoille tai liikkeille. Herkkyyksiä voi olla useita ja ne vaihtelevat yksilöllisesti. Lasten yliherkkyyksiin erikoistuneen toimintaterapeutti Merja Tompurin mukaan yliherkkyyksien ilmeneminen voi vaihdella tilanteesta, vireystilasta tai päivästä riippuen. Esimerkiksi herkän tuntoaistin omaava lapsi saattaa yllättävän kosketuksen seurauksena löydä toista itse sitä ollenkaan tiedostomattaan. Mm. tällaisten tapahtumien seurauksena lapsi voi alkaa karttaa muita lapsia, koska tiedostaa yllättävien kosketusten olevan mahdollisia. Pahimmillaan tämä taas vaikeuttaa vuorovaikutuksen kehitystä sekä sosiaalisia kontakteja. Tompurin mukaan ennen aistiyliherkkyyksistä kärsivän lapsen kohdalla saatettiin ajatella, että lapsi on vaan kuriton, huonosti käyttäytyvä tai kärsii mielenterveysongelmista. Nykyään kuitenkin päiväkodeissa sekä kouluissa tiedetään aiheesta paljon enemmän. Tompurin mukaan aistiyliherkkyydet liittyvät usein autismiin tai ADHD tyyppisiin sairauksiin, mutta sitä ilmenee myös yksistään. Yliherkkyyttä voidaan onneksi hoitaa esimerkiksi toimintaterapian avulla.
Vanhempien kokemuksia
Aivoliiton sivuilta löytyy aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen artikkeli erään perheen kokemuksista aistiherkän tytön vanhempina. Perheen tytöllä on todettu myös puheen tuottoon painottuva kielellinen erityisvaikeus. Jo ennen diagnoosien saamista perheen äiti oli huomannut monien asioiden haasteellisuuden tyttönsä kanssa toimiessaan. Hän kertoo hiusten pesun aiheuttaneen itkua ja huutoa jo tytön ollessa alle 3- vuotias. Vaatteiden pukeminen sekä kovat äänet aiheuttivat myös ahdistusta. Päiväkoti- ikäisenä epämiellyttävät ärsykkeet laukaisivat tytössä raivareita, jonka seurauksena hän heitteli tavaroita ja karjui. Päiväkotiin meno oli ollut välillä haasteellista, koska jo ovella tyttö oli joutunut paniikkiin ja halunnut itkien pois. Eskarivuosi oli tuplattu ja näin kerätty lisää valmiuksia koulun aloitukseen. Esikoulun opettaja oli toiminut mielestäni loistavasti osatessaan suhtautua tytön haasteisiin oikealla tavalla. Hän oli ennakoinut haasteellisia tilanteita ja näin osannut kiinnittänyt tytön huomion toisiin asioihin tilanteissa, joissa haasteita yleensä ilmeni. Tämän seurauksena tytön sulkeutuva käytös väheni ja jäi lopulta pois kokonaan. Perhe oli tässä vaiheessa päässyt myös toimintaterapeutin arvioon ja olivat saaneet sieltä selityksen tytön käyttäytymiselle. Tytöllä todettiin aistikäsittelyn haasteita, jotka ilmenivät aistiyliherkkyytenä. Perheen mielestä tärkeintä diagnoosin saamisessa oli saada selitys tytön käytökselle, vinkkejä toimintatapoihin sekä kontaktin, jonne he voivat ottaa yhteyttä vaikeissa tilanteissa.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos teksistäsi !
Kun on kyseessä aistiyliherkkyys se voi varmasti jäädä monelta huomaamatta ja laittaa sen piikkiin, että lapsi on väsynyt tai se on ” tämä ikä”, kuten aiemmin sanoit. On hienoa, että opimme valtavasti lisää lapsista ja sitä kautta pystymme ymmärtämään pienen ihmisen käyttäytymistä ja ajatuksia paremmin.
Erityisesti pidin tekstissäsi siitä kuinka otit esiin Turusen perheen tarinan. Sitä artikkelia oli todella opettavaista lukea.
Kiitos Lotta kommentista. Mielestäni on todella tärkeää, että tällaisista diagnooseista puhutaan ja tietoa niistä nostetaan julkisesti esille. Moni vanhempi, joka elää tietämättää esimerkiksi juuri aistiyliherkän lapsen kanssa voi saada tietoisuuden lisääntyessä toivottavasti helpommin apua ja neuvoja tilanteeseen.