Kuvitellaanpa tilannetta, että olet ollut vankilassa suorittamassa pidempää tuomiota. Ennen tuomiota sinulle on syntynyt lapsi, mutta tuomion aikana tuo vauva onkin jo muuttunut koululaiseksi. Vankeusaikana olet kyllä ollut tekemisissä jonkin verran perheesi kanssa, mutta tapaamismäärät ja ajat ovat kuitenkin olleet hyvin rajallisia, jolloin suhteesi lapseen on jäänyt melko etäiseksi. Tuomion aikana olet kuitenkin jatkuvasti ajatellut perhettäsi ja päättänyt senkin takia, että rikollinen elämä saa nyt jäädä taakse.
Saat tuomion suoritettua ja palaat ensimmäisenä päivänä kotiin. Vastaan tulee lapsesi, joka ihmettelee toiselle vanhemmalle ”kuka tuo oikein on?” tai ”jääkö tuo nyt asumaan meille?”. Tietyllä tavalla aika luonnollisia kommentteja tuolta lapselta, mutta satuttavat varmasti sinua. Pahimmillaan henkinen kolaus on niin kova, että toteat helpommaksi jättää perheen jälleen taakse ja palata tuttuihin rikollisiin piireihin.
Vangeista puhuttaessa heidän perheensä jäävät usein sivuosaan. Perheellä on kuitenkin valtaisa merkitys siihen, miten vangin kuntoutuminen tuomion aikana ja elämä tuomion jälkeen lähtee sujumaan. Ensi- ja turvakotien liitto toteutti vuosina 2017 – 2019 kampanjan nimeltä Vanhempi vankilan portilla, joka tarkoituksena oli nimenomaisesti ottaa huomioon perhetyö ja vankien lapset. Hankkeen tietojen mukaan, jopa 62% vangeista on lapsia, joten siinäkin suhteessa tämä asia ei ole millään tavalla vähäpätöinen.
Vanhempana kohti vapautta
Hankkeen asiantuntijoidenkin mukaan myös vanhemmuus tulisi huomioida yhtenä kokonaisuutena laadittaessa vangille vapautumissuunnitelmaa eli suunnitelmaa kohti rikoksetonta elämää. Suunnittelu on ilmeisen tärkeää vanhemman, mutta varmasti myös lapsen kannalta. Lapset ovat sopeutuvaisia elämäntilanteiden muutokselle, mutta voi vaan kuvitella mitä kaikkea pienen ihmisen päässä liikkuu, kun yhtäkkiä hänen arkielämäänsä muuttaa täysin hänelle tuntematon henkilö. Henkilö, jonka hän jollain tavalla on tiennyt, mutta johon hän ei ole aiemmin päässyt tutustumaan.
Vanhemmuus on taito, joka vaatii harjoittelua. Jos olet lapsen elämästä suuren osa ollut poissa hänen arjestaan ja näin ollen poissa oppimasta tuota vanhemmuuden taitoa, ei tilanne ole myöskään yksinkertainen vapautuvan vanhemman osalta. Kuinka kerätä kasaan kaikki nuo ohi menneet opit samalla kun elämässäsi on muitakin asioita, jotka kaipaavat varmasti muutosta.
Tukea saa kun sitä osaa hakea
Tähän, niin kuin moneen muuhunkin asiaan pätee se, että apua on kyllä saatavilla mutta sitä tulee itse osata pyytää. Välttämättä muutenkin suuren elämän muutoksen edessä oleva vapautuva vanki ei kuitenkaan tätä apua osaa edes hakea. Tieto saatavilla olevista palveluista tulisikin yhä vahvemmin integroida osaksi koko vapautumisen suunnitteluprosessia ja sitouttaa siihen mukaan myös vangin oma perhe. Hoitamalla tämän asian kunnolla voimme taklata monia tulevaisuuden ongelmia sekä vapautujan että hänen jälkikasvunsa osalta.
Lähteet:
Ensi- ja turvakotien liitto Ry 2019. Vangin lapset kannattaa huomioida. https://ensijaturvakotienliitto.fi/vangin-lapset-kannattaa-huomioida/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Linda,
Hienosti kuvasit tuon hetken, kuinka vanki ajattelee päivittäin lastaan/perhettään. Kokee varmasti jääneen monesta asiasta pois. Tuokin tuntui iholla, kuinka loukkaavalta voi pienen ihmisen sanat satuttaa.
Jäin vain pohtimaan, että millaisia tilastoja mahtaa löytyä niistä vangeista, joita ei oma lapsi kiinnosta, eikä muutenkaan ole kiinnostusta olla parempi kansalainen? Tai ne vapautuneet vangit, joilla on vakava päihderiippuvuus ja rikollinen elämäntyyli? Tulisiko ajatella lapsen etua ja onko silloin välttämättä biologisen esimerkiksi tässä tapauksessa isän oltava lapsen elämässä, jos hänen seura ei ole turvallista. Vangin ex-tyttöystävä on saattanut löytää hyvän kumppanin, josta lapsi saa terveen aikuisen mallin.
Toki kannatan tukemaan vankeja ylläpitämään perhesuhdetta jos se on hyväksi lapselle ja vangille. Tässäkin huomioiden ensisijaisesti lapsen edun ja tarpeet.
Moikka!
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että lapsen etu edellä pitää aina mennä! Onneksi meillä on kuitenkin useita mahdollisuuksia järjestää asioita niin, että molemmat voittaa. Eihän nimittäin lapsen kanssa tekemisissä oleminen välttämättä tarkoita huoltajuussuhdetta, vaan tällaisessa tilanteessa voidaan ainakin pyrkiä järjestämään joku muu tapaamisjärjestely. Lapsellekin on kuitenkin pidemmän päälle varmasti eduksi se, että hän ainakin tietää mahdollisuudesta pitää yhteyttä tähän toiseen vanhempaansa, jolloin valinta on hänen käsissään loppujen lopuksi.
Mäkin itseasiassa tutkin vielä asiaa lisää ja huomasin, että tapaamisiin voi tietysti järjestää virallisen lastenvalvojan tai jopa kaksi lastenvalvojaa jos on suuri uhka tulla kidnapatuksi tai väkivallan uhka on ilmeinen. Lapsen elämässä on rikkaus jos siihen mahtuu monta aikuista, jokaisen rooli voi ollakin hieman erilainen.