Erityisperheiden vanhemmat sote-palvelujen asiakkaista projektinjohtajiksi?

Ulla Särkikangas on tutkinut erityislapsiperheiden runsasta ja pitkäkestoista sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä erityislapsiperheissä. Perheillä voi olla vuosien aikana jopa kymmeniä palveluita käytössään. Palveluiden monipolvisuus, haku, hallinta ja pitkäkestoinen käyttö aiheuttaa perheiden arkeen toimintaa, joka vie resursseja arjen sujuvuudesta. Toisistaan erilliset palvelut edellyttävät perheiltä tiedon hakua, tiedon jakelua ja ajanhallintaa. Särkikangas vertaa vanhempien roolia jopa esimiehen tai projektinjohtajan rooliin.

Särkikangas nostaa yhteiskunnallisesti vaikuttavammaksi työnsä tulokseksi tehdä näkyväksi juuri tämän perheiden osaksi jäävän monimuotoisen toiminnan. Erityisperheet voivat olla valmiiksi liian kuormittuneita ollakseen aktiivisia tai he haluavat vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisia he ovat valmiita olemaan.

Palvelujärjestelmän kehityksen kohteena tulisi olla oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja oikeanmuotoisen tiedon tarjoaminen perheille. Sosiaalipalvelujärjestelmän sirpaleinen tieto tulisi pystyä kokoamaan keskitetymmin yhteen paikkaan, josta se on asiakkaalle helpommin löydettävissä. Särkikangas nostaa esille myös toistaiseksi vielä heikosti onnistuneen palvelujen digitalisaation.

Särkikankaan väitöstutkimuksen tulokset osoittavat myös, ettei kaikilla erityislapsiperheiden ympärillä työskentelevillä ammattilaisilla ole riittävästi osaamista ja tietoa toimia perheiden apuna. Ammattilaisilla ei ole riittävästi ymmärrystä perheiden arjesta tai oman sektorinsa ulkopuolisesta toiminnasta. Erityisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tuntemus ja yhteistyö voi olla hyvin keskeistä.

Väitöstutkimusta luettuani pohdin tulevan sote-uudistuksen vaikutusta erityisperheiden arkeen. Palveluiden integroitumisesta puhutaan paljon. Tällä lienee pyritään myös kustannustehokkuuteen, mutta asiakkaat tarvitsisivat sellaista integraatiota, joka edistää palveluihin hakeutumista sekä palveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta. Minua viisaammat ehkä osaisivat laskea, kuinka paljon vaikuttavuudella saavutetaan myös kustannushyötyä pidemmällä aikavälillä. Mutta onko ennaltaehkäisyyn ja pitkän aikavälin hyötyyn tahtoa, jos palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta pois?

Asiakasohjauksen merkitys korostuu erityislapsiperheiden arjessa. Itselläni huoli nousee niiden perheiden kohdalla, jotka tarvitsevat varhaista ja ennaltaehkäisevää tukea, jotta voimavarat eivät kulu loppuun. Palvelujärjestelmän tulisi kyetä ottamaan koppi näistä perheistä riittävän ajoissa.

Postauksessa viitattu:

Särkikangas, Ulla. 2020. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa : toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/314663

3 kommenttia artikkeliin ”Erityisperheiden vanhemmat sote-palvelujen asiakkaista projektinjohtajiksi?

  1. Laura Hanhikoski

    Heippa,

    ja kiitos artikkelistasi! Palvelujärjestelmän muutosvaiheessa on tärkeää katsoa kriittisesti järjestelmän muutoksen tarkoitusperiä. Erityisesti sitä, tehdäänkö se taloudellisten hyödykkeiden valossa ja hyvinvoinnin kustannuksella vai asiakaslähtöisesti, koko yhteiskunnan hyvinvointia ajatellen. Palvelujärjestelmämme pirstaleituneisuus on todettu jo monia vuosia, erilaisten asiakasryhmien kohdalla ja erityislapsiperheiden kanssa se ei ilmeisesti ole poikkeus. Erityisesti perheiden arjessa, joka on muutenkin haastavaa, olisi tärkeää että palveluita tarjotaan ja että ne ovat saatavilla niin, ettei se kuormita arkea yhtään enempää. Palvelujärjestelmän vastuun siirtymistä pois kunnilta täytyy pohtia myös asiakkaan näkökulmasta. Se, helpottaako vai vaikeuttaako palveluiden yhtenäistäminen ja vastuun siirtyminen maakuntiin palveluiden käyttäjien avunsaantia, on hankalaa sanoa. Toivottavasti lähtökohtana pidetään palveluiden monipuolistamista ja ammatillisen osaamisen vaivatonta jakamista työntekijöiden kesken. Kuten mainitsit, kuntien tahtotila ennaltaehkäisyn järjestämiseen tulee olla korkea ja sosiaalipalveluiden hyöty pitkällä aikavälillä katsottaessa pitää laittaa lyhyiden järjestelmäpaikkausten edelle.

    1. Anna Vilpas

      Kiitos kommentista Laura! Palvelujärjestelmän pirstaleisuus näkyy varmasti monien asiakasryhmien haasteena. Ennaltaehkäisy vaatii kokonaisvaltaisuutta eikä pelkkää paikkailua. Etenkin lasten kohdalla ennaltaehkäisyllä on tutkimustenkin mukaan taloudellista hyötyä, mutta taloushyöty ei voi olla ainoa kriteeri päätöksiä tehtäessä. Toivotaan, että sote-uudistuksessa otetaan tämä huomioon.

  2. Eveliina Ikonen

    Tärkeä aihe tämä. Plaveöujärjestelmän sekavuus on iso haaste. Meillä on monia palveluita eri tarkoituksiin, kunnan palveluita, ja kaikenlaisia mahtavia hankkeita. Näiden palveluiden yhteistyö on mielestäni todella tärkeää, kun juurikin yhdellä perheellä voi olla monia asiakkuuksia monissa er palveluissa. Yhteistyö juurikin koulun ja varhaiskasvatuksen kanssa on mielestäni eriarvoisen tärkeää, heitä tulisi myös kouluttaa aika ajoin mm. erityislasten tarpeista.

    Tuli mieleeni, että tällä hetkellä ollaan tekemässä perhekeskusmallia, jonka tarkoitus on juurikin vastata tähän perheen palveluiden saamiseen. Perhekeskuksessa on tarkoituksena koota kaikki perheille tarkoitetut palvelut yhteen ja samaan paikkaan, jotta perheiden ei tarvitsisi palloilla paikasta toiseen. Tulee toki varmistaa että kaikkien erilaisten perheiden tarpeisiin voidaan vastata. Mitä erityistarpeita esim. erityislapsen perheellä on?

    Pitkänäköisyys ja ennaltaehkäiseviin palveluihin panostaminen on tärkeää ja pitkällä aikavälillä tehokasta. Miksi näin ei tehdä, onko päättäjillä vain mielessä 4 vuoden aika välillä, saada mahdollisimman paljon muutosta, jotta hyötyvät siitä itse mahdollisimman paljon? Tämä tarkoittaa korjaaviin palveluihin panostamista.

    Plavelujärjestelmän todellakin tulisi ottaa koppia heikommassa asemassa olevista henkilöistä ja varmistaa myös, etteivät he kesken prosessin tipu palvelujärjestelmästä.

    https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/perhekeskus

Vastaa