Näin me sen ajattelimme…

Olemme ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita. Blogimme teemana on pakolaisuus ja siihen liittyvät ilmiöt, ajatukset, mielipiteet ja kohtalot.

Mielenkiintomme kohteena ovat tosielämään vahvasti kytkeytyvät näkemykset ja kokemukset, emmekä halunneet lähteä rajaamaan aihepiiriä liian tiukasti. Pidämme silmät ja mielen avoinna ja reagoimme ajankohtaisiin sekä itsellemme uusiin oivalluksiin.

Toivottavasti saamme blogillamme heräteltyä keskustelua lukijoiden omia pohdintoja pakolaisuudesta.

Eihän jätetä ketään yksin!

Blogia aloittaessamme päädyimme ottamaan yksinäisyyden aiheeksemme. Blogimatkamme varrella olemme tuoneet esille yksinäisyyttä laajasti eri näkökulmista. Halusimme herätellä kaikkia pohtimaan, miten yksinäisyyteen voidaan puuttua ja miten sitä pyritään vähentämään. Tuoda esille näkökulmia, mitä jokainen meistä voisi tehdä asian eteen.

Lue lisää Eihän jätetä ketään yksin!

LUONNON VOIMA

On tullut aika päättää blogimme. Siitä tuli kovin erilainen mitä aluksi ajattelimme, matkamme Lohjan Seudun Mielenterveysseuran Hyvän Mielen -kahvilassa jäi kovin lyhyeksi, ja tämän kevään valtasikin koronakriisi.

Toivomme, että kriisistä ja sen aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta kevät ja kesä näyttävät meille kaikille myös hyvät puolensa. Ulkoillaan paljon, nautitaan auringonpaisteesta ja pidetään huoli jaksamisestamme.

Annetaan mielen levätä luonnon helmassa.

Ihanaa kesän odotusta!

  • Johanna ja Sanna
https://www.mielenterveysseurat.fi/lohja/2018/09/21/vuokko-sorvalin-runo-minun-mieleni/

Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

Vauvan ja lapsen kanssa kotona oleminen on parhaimmillaan ihanaa, mutta se voi olla myös erittäin yksinäistä aikaa. Sosiaaliselle ja aktiiviseen elämään tottuneelle voi olla järkytys huomata, kuinka elämäntilanteen muuttuminen voi tuoda mukanaan yksinäisyyttä. Vauva itkee paljon ja valvottaa tai vaikka se olisikin hyvin mukautuvainen ja tyytyväinen tapaus. Kaverit jatkavat edelleen siiderinhuuruista elämää ja itse putoaa porukan ulkopuolelle, kun enää ei tuosta vaan pääsekään lähtemään kummin kaiman mökille viikonlopuksi. Saatat olla kaveriporukkasi ensimmäinen lapsen saanut. Isyysloman jälkeen mies palaa töihin ja äiti jää vauvan kanssa ihan yksin kotiin. Kotiin tultuaan isä haluaa vähän rentoutua ja pelata tietokoneella tai käydä ulkona kavereiden kanssa. Parhaimmillaan tähän liittyy vielä muutto uudelle paikkakunnalle, pois omien verkostojen läheltä. Ai mistäkö tiedän? Omasta kokemuksesta. Siihen on syynsä, miksi olen nuorempien lasten kohdalla lähtenyt mahdollisimman pian töihin, enkä ole jäänyt elämään kotiäitinä. Vasta nuorimman kohdalla löysin perhekahvilat ja muut kotona olevat äidit. Olen usein pohtinut, olisiko jotain ollut toisin, jos olisin löytänyt jo tuolloin, esikoiseni kanssa yli 13 vuotta sitten, perhekahvilat ja saanut sitä kautta vertaistukea ja jopa uusia ystäviä.

Lue lisää Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

”Tule vaan, muttet saa jäädä tänne asumaan”

Ihana Johanna Kurkela laulaa yksinäisyydestä kauniisti, mutta kun sanoja jää kuuntelemaan ja lukemaan ajatuksella, huomaa tekstin eri vivahteet ja merkitykset.

Lue lisää ”Tule vaan, muttet saa jäädä tänne asumaan”