Matkalla Rottapuistoon

Rottia on käytetty eläintestauksessa yli vuosisadan ja olosuhteet ovat olleet karmeita. Päihdeaddiktion testauksessa on käytetty laboratoriorottia jo monen monituista vuotta. Rotat saavat kaksi vesipulloa, joista toisessa vettä ja toisessa vettä, jossa heroiinia. Useimmiten kokeet loppuvat siihen, että rotta kuolee yliannostukseen hyvin nopeasti juotuaan itsensä täyteen huumeaineita. Huumeiden käyttö aiheuttaa siis vakavaa riippuvuutta, joka johtaa yliannostukseen ja kuolemaan. Kertooko tämä testi tosin addiktion todellisuudesta mitään?

Tätä kysymystä lähti miettimään eräs Bruce K. Alexander, joka johti ”Rat Park” testausta 1970-luvulla. Rotat olivat aiemmin mainituissa testeissä eläneet elämänsä pienissä häkeissä, ei yhtään sosiaalista kanssakäymistä, ei virikkeitä, ei elämää. Ainut mitä rotilla oli, oli letku, jonka kautta sai huumeita elimistöön. He olivat loukussa, joka tarjosi mahdollisuuden lievittää tuskaa, jota he myös käyttivät. Mitä jos rotilla olisi ollut vaihtoehtoja ja mahdollisuus olla… rottia?

Kuva: Pxfuel

Alexander rakensi ryhmänsä kanssa rottapuiston, joka oli 200 kertaa normaalia häkkiä suurempi, jossa oli paljon virikkeitä, ruokaa tarjolla, paljon sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollisuus paritteluun. Tarjolla oli myös puhdasta vettä, sekä makeutettua vettä, jossa oli morfiinia lisättynä. Vieressä oli toki myös ’normaalit’ laboratoriorotat pienissä yksittäisissä häkeissään, jossa heillä oli mahdollisuus saada morfiinivettä myös.

Tutkimuksessa havaittiin, että rottapuiston rotat käyttivät huomattavasti vähemmän morfiinivettä, kuin mitä häkeissä olevat lajitoverinsa, jopa kymmeniä kertoja vähemmän. Rotat, jotka olivat viettäneet alkuelämänsä yksittäisissä häkeissä, pääsivät myös eroon morfiiniriippuvaisuudesta heidän siirryttyänsä rottapuiston asukkaiksi. Sosiaalinen kanssakäyminen ja ympäristön vaikutus, sekä elämisen arvoinen elämä osana yhteisöä, näyttäisi siis tutkimuksen johdosta auttavan riippuvuuden ehkäisyyn sekä auttamaan riippuvuudesta irti pääsemiseen.

Kaunis tarina, hieno tutkimus, mutta ei ilman kritiikkiä. Useat osat Alexanderin tutkimusta olivat hiukan hämärän peitossa, osa tutkimusdataa katosi matkan varrella ja sitä ei julkaistu aikansa suurimmissa tiedejulkaisuissa – sekä tutkimuksen jäljentämiset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Sitten tietysti myös se tosiasia, että ihmiset eivät ole rottia.

Kuva: Pixabay

Ihmisetkin tosin voivat tuntea olonsa aivan kuin olisivat loukussa. Pienessä häkissä, josta ei ole ulospääsyä. Addiktit usein tuntevat olonsa ahdistuneiksi ja epätoivoisiksi, jonka takia käyttävät tai osallistuvat addiktoivaan käyttäytymiseen, kuten peliriippuvuus – sillä täytetään tyhjiötä, joka on sisällä ja luodaan pakokeino. Se tuo sisältöä elämään ja antaa identiteetin, sekä usein sosiaalisen ryhmän kanssakäyttäjistä. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa vahvasti käyttäjään, käytettävään määrään ja sitä ei voida sivuuttaa suurena osana addiktiota.

Terveellinen sosiaalinen kanssakäyminen ja sosiaalisten voimavarojen vahvistaminen pystyy auttamaan sekä lieventämään, ellei poistamaan addiktiota. Toisessakin tutkimuksessa rotat valitsivat mieluummin sosiaalisen kanssakäymisen huumeiden sijasta, näin päästen irti aiemmista fyysisistä addiktioista. Voi olla, että ihmisetkin, jos heillä olisi mahdollisuus osallistua yhteisölliseen ja osallisuutta tukevaan toimintaan, pystyisivät valitsemaan toisin.

Jätän teidät nyt miettimään asioita ja annan katsottavaksi TED-puheen, jonka on tehnyt Johann Hari. Johann käy läpi addiktiota, sen syntymekanismia ja tietysti kertoo myös rottapuiston tarinasta. Hän myös kertoo paremmin, kuin mitä itse koskaan osaisin, kuinka tärkeää yhteisöllisyys ja osallisuus on ihmisen elämässä. Pahoittelut, että en pystynyt upottamaan videota osaksi postausta, joten alla linkki siihen.

https://www.youtube.com/watch?v=PY9DcIMGxMs

Kiitos lukemisesta!

-Hannu

4 kommenttia artikkeliin ”Matkalla Rottapuistoon

  1. Helmi Rekonen

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! En ole itse aiemmin perehtynyt addiktion maailmaan ja siihen vaikuttaviin mekanismeihin. Mielenkiintoista on erityisesti se, kuinka rotat voivat ilmentää vertaissuhteiden ja osallisuuden merkitystä, vaikka niiden luulisi olevan ihmisiä vähemmän vuorovaikutukseen hakeutuvia.

    Ajatuksia herättävä oli myös näkökulmasi siihen, kuinka sosiaalinen kanssakäyminen voisi parhaimmillaan poistaa addiktion. Uskon samoin, että jos ihmisellä on jotakin mielekkäämpää kuin addiktio, jonka kautta hän kokee kuuluvansa ja olevansa eheä, niin voisi luulla, että se loppupeleissä voittaisi addiktion. En kuitenkaan ole perehtynyt addiktioiden maailmaan, mutta postauksesi sai minut ainakin kiinnostumaan siitä!

  2. Sini Heino

    Mielenkiintoinen postaus ja herätti kyllä ajattelemaan, mitä kaikkea voisi käyttää apuna addiktion parantamiseksi. On mielenkiintoista, että rotat pääsivät eroon riippuvuudestaan päästyään Rottapuistoon. Tämä huomio nostaa esille sosiaalisten suhteiden merkityksen elämässä, vaikkakin huomio tehtiin rotilla.

    Jos elämässä on muuta sisältöä ja merkityksellisyyttä, niin uskon, että ihmiset eivät ole taipuvaisia riippuvuuteen tai voivat toipua siitä, jos heillä joku riippuvuus on. Riippuvuuksia on kuitenkin monenlaisia ja niiden voimakkuus vaihtelee. Vahvasta riippuvuudesta toipuminen voi vaatia jotain muutakin apuja kuin vain sosiaalisen verkoston tuen.

  3. Antti Eho

    Kiitos blogipostauksestasi. Suosittelen tutustumaan Dr.Gabor Maten kirjallisuuteen ja työhön addiktien parissa, jota hän on tehnyt uutterasti ja ansiokkaasti Kanadassa, Vancouverissa. Erityisesti kirjassaan In the Realm of Hungry Ghosts, hän pureutuu traumoihin ja niiden vaikutukseen myöhemmässä elämässä – erityisesti addiktion syntymekanismeissa. “We should not be asking – why the addiction, but why the pain”.

  4. Mina Arffman

    Todella inspiroiva kirjoitus! Lähipiirissä päihteiden käyttöä seuranneena voin todeta, että riippuvuuden taustalla on yleensä vakavia ongelmia, yleensä henkisiä, mutta harmitavan usein myös silkkaa fyysistä kipua. Kukaan ei ole huvikseen addikti. THL:n sivuilla on mainio tietopaketti siitä, kuinka päihteillä pyritään säätelemään tunteita: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/riippuvuudet/paihteilla-saadellaan-kestamatto/

    Rotat ovat ihmisten lailla sosiaalisia, älykkäitä ja vuorovaikutukseen pyrkiviä olentoja, joten uskon, että rottapuistolla on tieteellistä arvoa sosiaalisen käytöksen, riippuvuuksien ja yhteisöllisyyden vaikutuksen tutkimuksessa.

Vastaa