Miten puhua koronapandemiasta lapselle?

Lasten kanssa eläessä – niin työelämässä kuin vaikka kotonakin – joutuu tilanteisiin, joissa joutuu selittämään hankalasti ymmärrettäviä, monimutkaisia ja pelottaviakin asioita. Mistä vauvat tulevat? Kuoleeko äiti joskus? Miten joulupukki ehtii kaikkien maailman lapsien luokse? Miksi toi mies näyttää oudolta? Lapset ehtivät usein itse ihmettelemään elämää ympärillä, mutta aikuinen joutuu myös kertomaan lapselle monista ikävistä asioista. Se, miten nämä asiat ilmaistaan on lapselle merkityksellistä. Tässä postauksessa jaan neljä vinkkiä, jotka tulisi ottaa huomioon, kun puhuu koronasta lapsen kanssa. Vinkkejä voi hyödyntää niin vanhempi, kuin myös lasten ja perheiden kanssa työskentelevät.

Talentian lokakuussa ilmestynyt Kasvu -lehti käsitteli artikkelissa ”Koronahippaa ja kuolleita legohahmoja” koronakriisin herättämiä tunteita lapsissa. Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset varhaiskasvatuksen tutkijat selvittivät lasten kykyä ja tarvetta puhua koronaviruspandemiasta. (Artikkelin nettijulkaisuun pääset tästä) Alla olevat neljä vinkkiä perustuvat tutkimuksen tuloksiin.

1. Kerro mikä koronavirus on ja miten se leviää.

Artikkelissa mainitaan, kuinka lapset puhuvat paljon keskenään koronasta ja ovat kiinnostuneita siitä, miten se vaikuttaa heidän terveyteensä. Olisi hyvä aloittaa siis perusteista ja kertoa, kuinka virukset yleensä leviävät ja mitä niistä aiheutuu. Tämän jälkeen olisi hyvä myös kerrata se, miten leviämistä voidaan estää. Arjen esimerkit auttavat lasta hahmottamaan tilanteita, joissa on riski viruksen leviämiseen.

2. Kysy, mitä pelkoja lapsella on koronaviruksesta.

Lapsilla on usein huoli läheisten terveydestä ja mahdollisesta kuolemasta. Näiden pelkojen puheeksi ottaminen voi nostattaa esille myös lapsen ajatuksiin muodostuneita virheellisiä mielikuvia. Tutkimuksessa nostettiin esille esimerkki, jossa lapsi kertoi: ”Mummini sanoi, että on kiinalaisten vika, että on koronaa, joten minä vihaan kaikkia kiinalaisia”. Aikuisen on tärkeä siis itse myös miettiä, miten koronasta puhuu, sillä lapsi ei ymmärrä aikuisen kontekstia asialle.

3. Puhukaa siitä, mitä lapsi kaipaa muuttuneiden rutiinien keskellä.

Korona toi mukanaan uusia rajoituksia, mikä lapselle on mahdollisesti tarkoittanut leikkikavereiden jäämistä, HopLop reissujen peruuntumista ja käyttäytymisen muuttumista. Aikuinen voi olla kokoajan huomauttamassa siitä, mitä ei saa tehdä. Lapsen rutiini tavanomaisesta on rikkoutunut, joten on tärkeää löytää erilaisia asioita arkeen, joista lapsi nauttii. Lapsi voi kaivata isoja lego leikkejä olohuoneen lattialle, tai omaa uimahallia puhallettavalla altaalla kylpyhuoneeseen. On tärkeää luoda uutta pysyvyyttä muuttuvaan arkeen.

4. Käytä apunasi leikkiä, huumoria ja luovuutta.

Lapset käsittelevät asioita leikeissään. Tutkimuksessa nousi esille, kuinka lapset leikkivät esimerkiksi koronahippaa tai legoleikeissä kaikki hahmot makasivat jonossa lattialla, koska he olivat kaikki kuolleet koronavirukseen. Lapsen on helppo ymmärtää asioita, kun niiden ympärille luodaan kontekstia – eli leikkien. Lapsen kanssa yhdessä voisi vaikka piirtää koronaviruksen, miettiä miltä se näyttää. Päiväkotiryhmän kanssa voisi vaikka lorutella tai keksiä yhteisen laulun liikkeineen, missä kerrataan hygienia ohjeita hassulla tavalla. Kun asioita käsitellään lapselle sopivalla tavalla, on todennäköistä, että se vähentäisi myös lapsen huolia ja pelkoja.

Kun aikuinen huomioi nämä keskustellessaan lapselle koronasta, on sanoma lapselle ymmärrettävä. Artikkelissa esitetyn tutkimuksen mukaan lapsien tarpeissa ja kyvyissä puhua koronapandemiasta nousi esille neljä teemaa: terveys, pelot, muuttuneet rutiinit ja leikki, luovuus ja huumori. Toisin sanoen nämä ovat ne aihealueet, joita lapsi kaipaa käytävän läpi yhdessä ja on lapsen kyvyn mukaisia ymmärtää. Koskaan ei ole liian myöhäistä keskustella koronapandemiasta ja muuttaa lapsen mielikuvaa siitä. Avoin pohdiskelu yhdessä on aina tervettä. Lapsi kaipaa näitä tietoja, joten voit nyt myöhemminkin kertoa niistä ja täyttää lapsen mielikuvaa koronaviruksesta.

Children don’t say, ” I had a hard day. Can we talk?” They say, “Will you play with me?”

– Lawrence Cohen

Nähdään taas ensiviikolla!

– Helmi ♥

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

4 ajatusta aiheesta “Miten puhua koronapandemiasta lapselle?”

  1. Todella hyviä vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen ja korona viruksesta kertomiseen! Toisaalta kaikki lapset ovat yksilöllisiä, joten on huomattava, että jotkut lapset pystyvät käsittelemään koronaan liittyviä asioita paremmin kuin toiset. Lapsen henkilökohtainen kehitystaso ja ikä vaikuttaa suuresti siihen, kuinka hän käsittelee asioita ja esimerkiksi koronaan liittyviä asioita, jotka saattavat pelottavat osaa aikuisistakin.
    On erityisen tärkeää kuunnella lapsen peloista ja selittää hänelle asioita korona viruksesta, mutta joissakin tapauksessa voi pahimmillaan liatsoa turhaa pelkoa ja ahdistuneisuutta. Lisääkö tieto tuskaa niin sanotusti?
    Tottakai asiaan liittyy monia eri aspekteja muun muassa se millä lailla asiat lapselle kertoo. Jos esimerkiksi lapsen läheinen menehtyykin koronaan, kuinka käsitellä asiaa mahdollisimman kevyesti ja niin ettei se lisää ahdistuneisuutta tai pelokkuutta.
    Et ottanut esille minkä ikäisistä lapsista puhutaan, mutta oletan että puhut päiväkoti-ikäisistä lapsista?
    eräänlaisten leikin varjolla on myös hyvä opettaa lasta sekä selittää hänelle erilaisia tilanteita, mutta niinhän sinä jo postauksessa mainitsitkin.

    1. Kyllä, ehdottomasti, kaikki lapset kuitenkin aina lopulta ovat yksilöllisiä. Hyviä pointteja! Ja kohderyhmä on nimenomaan päiväkoti-ikäiset lapset, vaikkakin luulen, että myös 1-2. luokkalaisille lähestymistapa voisi vielä toimia. Kiitos näkökulmista!

  2. On tosiaan tärkeää, että lapsille kerrotaan epidemiasta eikä sitä vaan sivuuteta. Omien lasten kohdalla olen selvästi päässyt helpolla, sillä esimerkiksi käsien pesu on meillä ollut normaalikäytäntö perussairauden takia. Nykyäänkin lapset huolehtivat joka aamu päiväkotiin mentäessä, että äidillä on maski mukana 🙂

    Tässäkin tosiaan huomaa sen, miten eri tavoin lapset reagoivat tilanteeseen. Tärkeää on antaa lapselle tilaa käsitellä asiaa, mutta samalla myös tukea ja neuvoa ongelmien ilmetessä.

Kommentoi