Mielenterveyden haasteet mielletään usein yksilön omaksi ongelmaksi. Ne kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen.
Mielenterveysongelmat aiheuttavat yhteiskunnassa monenlaista harmia inhimillisestä kärsimyksestä työkyvyn heikkenemiseen ja kustannusten kasvusta epätasa-arvoon. Näihin ongelmiin puuttuminen on elintärkeää, kun halutaan rakentaa parempaa elämää kaikille.
Ongelmat eivät myöskään jakaudu tasaisesti, vaan ilmenevät eri ihmisryhmissä eri tavoin. Esimerkiksi masennus on yleisempää naisilla (8%) kuin miehillä (6%). Toisaalta miehet tekevät enemmän itsemurhia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisempiä kuin valtaväestöllä.
Työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden suurin ryhmä on vuodesta 2000 alkaen ollut mielenterveyden häiriöt.
Mielenterveysongelmat maksavat rahaa. Esimerkiksi masennuksen arvioidut kokonaiskulut voivat olla jopa kaksi miljardia euroa. Työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden suurin ryhmä on vuodesta 2000 alkaen ollut mielenterveyden häiriöt.
Miksi mielenterveysongelmat lisääntyvät? Osa kasvun syistä laitetaan suorituskeskeisen yhteiskunnan piikkiin. On myös esitetty, että kyse on ennemminkin diagnoosien eikä sairastavuuden lisääntymisestä. Osa on sitä mieltä, että ihmiset eivät kestä vastoinkäymisiä yhtä hyvin kuin ennen vanhaan, mikä osoittaa, että mielenterveysongelmiin liittyy yhä paljon stigmaa ja ennakkoluuloja.
Olen sitä mieltä, että lisääntymisessä on kysymys molemmista. Olen varma, että diagnosointi on lisääntynyt, samoin se, että mielenterveysongelmista puhutaan aiempaa avoimemmin. Kuitenkin maailma ja yhteiskunta muuttuvat nopeammin kuin koskaan aiemmin, yhteiskunnallinen tiedostaminen lisääntyy ja vaatimukset yksilöä kohtaan kovenevat. Muuttuva maailma tuo mukanaan myös uusia haasteita, esimerkiksi ilmastoahdistuksen.
Mielenterveyden edistämisen ei pidä olla pelkästään yksilön vastuulla.
Näen, että mielenterveyden edistämisen ei pidä olla pelkästään yksilön omalla vastuulla, vaan myös yhteiskunnalla ja sen rakenteilla ja palveluilla on velvollisuus parantaa ja inhimillistää toimintaansa. Mielenterveyteen liittyvien haasteiden nousu merkittäväksi keskustelunaiheeksi parin viime vuosikymmenen aikana on mielestäni hyvä asia. Mitä enemmän keskustelua herää, sitä enemmän on mahdollisuuksia luoda muutospainetta palvelujärjestelmää, asenteita ja yhteiskunnallisia rakenteita kohtaan. On aika pitää paljon melua, mutta ei tyhjästä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Olen myös samaa mieltä siitä, että mielenterveysongelmien määrän kasvuun liittyy vahvasti se, että niitä diagnosoidaan enemmän, ihmiset hakevat enemmän apua ongelmiinsa sekä mielenterveysongelmista puhutaan enemmän. Ne eivät ole enää tabu, josta ei saisi “valittaa”. One kuullut aikoinaan kuinka jotkut vanhemman sukupolven ihmiset kummastelevat sitä kuika “heikkoja” ja “haavoittuvaisempia” nykyajan ihmiset ovat ja kuinka paljon masentuneempia ja ahdistuneempia uudemmat sukupolvet ovat. Me kaikki olemme kuulleet niitä virkkeitä, jotka alkavat laiseille “ei minun nuoruudessani” tai ” silloin kun minä olin nuori niin ei valitettu turhasta, vaan hiihdettiin mutisematta 8 kilometria kouluun joka aamu”.
Uskon, että vanhempien sukupolvien ihmiset omasivat todella paljon mielenterveysongelmia sekä ongelmallista päihteiden käyttöä. Ajatellaan vaikka sotien aikaisia tapahtumia tai sen aikaisia sotilaita, jotka sodan jälkeen kärsi kaikenlaisista postraumaattisista häiriöistä, ahdistuneisuudesta tai masentuneisuudesta, joita koitettiin lievittää esimerkiksi juomalla alkoholia tai jopa aiheuttamalla itselleen itsemurhia.
Asioista puhutaan nykypäivänä avoimemmin ja omaan pahaan oloon haetaan pienemmällä kynnyksellä apua. Toisaalta nykyäänkin kuntien mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät vastaa väestön tarvitsemaa apua tai tukea, mutta toivottavasti niitäkin koitetaan kokoajan parantaa sekä kehittää.