Haastattelin tekstin muodossa useampaa eri henkilöä, jolla on omaa kokemusta huumeriippuvuudesta ja tällä kertaa valitsin juuri kokemusasiantuntijaksi valmistuneen 30-vuotiaan naisen (ikään ja sukupuoleen saatu julkaisulupa) tähän blogipostaukseen. Hänellä on myöskin vankilataustaa, josta hän halusi myöskin kertoa haastattelun päätteeksi.
Kirjoitin haastattelukysymykset yksitellen ja siihen haastateltavan omin sanoin suorat vastaukset, kaikkien kysymyksien ja vastausten lopuksi on hieman pohdintaa ja ajatuksia, joita mieleen nousi haastattelusta.
Haastateltava: 30-vuotias nainen, kokemusasiantuntija, huumeriippuvuus- ja vankilatausta.
Haastattelu:
- Milloin riippuvuus on alkanut? Minkä ikäinen olit, kun ensimmäisen kerran kokeilit huumeita? –> V: Kokeilin huumeita ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, aloitin kannabiksella. Päihderiippuvuus (alkoholi) alkoi 15-vuotiaana. Itse huumeriippuvuus alkoi vasta myöhemmällä iällä 19-vuotiaana.
- Oliko taustalla muiden päihteiden käyttöä ennen varsinaista huumekokeilua ja millaisessa tilanteessa kokeilit huumeita? –> V: Taustalla oli vakava alkoholiongelma, ennen huumeriippuvuutta. Kokeilin kannabista ystävien kanssa ja polttelin yksin kotona jo sieltä 15-vuotiaasta asti. Kokaiinia ja bentsoja koitin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Amfetamiinia, johon koukutuin heti, koitin 19-vuotiaana ja aloin käyttämään sitä heti päivittäin.
- Millä huumausaineella kaikkia alkoi ja mitä muita huumausaineita olet elämäsi aikana käyttänyt? –> V: Kaikki alkoi kannabiksella. Olen käyttänyt kokaiinia, rauhoittavia, subutexia, amfetamiinia, muuntohuumeita, lsd:tä ja ekstaasia.
- Oliko sinulla jokin tietty olo mitä hait huumeiden käytöllä? Esimerkiksi helpottaaksesi jotakin henkisesti raskasta asiaa tms.? –> V: Veljeni kuoli, kun olin 19-vuotias sen jälkeen aloin käyttämään huumeita päivittäin. Aloin käyttämään huumeita, koska en osannut käsitellä surua ja traumoja nuoruudesta (raiskaus).
- Mikä/mitkä huumausaineet olivat syynä riippuvuuteen? Eli mikä/mitkä koukuttivat sinut varsinaiseen huumeriippuvuuteen? –> V: Amfetamiini oli rakkauteni siihen koukutuin ekana, myöhemmin koukutuin muuntohuumeisiin (pv). IV-käytön aloitin vuoden sisällä huumeidenkäytön aloituksesta.
- Kuinka usein käytit huumeita? Millaisia oireita sinulle tuli, jos olit pidemmän aikaa ilman huumeita? –> V: Monta kertaa päivässä, ei ollut mitään taukoja paitsi yksi, kun olin katkolla. Olin n. 2 viikkoa käyttämättä. Se sujui yllättävän hyvin. Elämä tuntui raa’alta ja masennus tuntui ns. kovemmin kun oli selvinpäin.
- Tunnistitko itse riippuvuutesi vai lähestyivätkö sinun omat läheiset asian tiimoilta? –> V: Tunnistin todellakin oman riippuvuuteni enkä ikinä kieltänyt sitä. Toki äitini oli myös todella huolissaan ja hänen kehotuksesta meninkin ensimmäisen kerran katkolle vuonna 2013.
- Mistä sait apua, mitkä tahot olivat prosessissa mukana ja millaista apua sait? –> V: Lopetin huumeiden käytön vuonna 2017 toisen katko kerran jälkeen. Ennen katkoa lopetin itsekseni IV-käytön eli suonensisäisenkäytön. Olen jo käyttöaikana käynyt A-klinikalla, käyn siellä edelleen. Se on ollut suurin apuni ja tukeni. 10-vuotta siellä on ollut asiakkuus.
- Mikä oli vaikeinta koko riippuvuudessa ja siitä selviämisessä? Oliko joku erityinen tilanne, jonka muistat olevan henkisesti tai fyysisesti erityisen raskas? –> V: Vaikeinta koko sairaudessa on ollut alamaailman jättäminen ja kaikki kaverit ja sukulaiset, jotka huumemaailmaan jäi (isä ja sisko ovat narkomaaneja). Aluksi vaikeaa oli myös tunteiden käsittely ja niiden hyväksyminen. Pienet vastoinkäymiset tuntuivat selväpäisenä aluksi ylitsepääsemättömiltä. Itse fyysisen riippuvuuden kanssa ei hirveitä ongelmia ollut, aluksi tietty oli vieroitusoireita mutta niistäkin selvisi nukkumalla.
- Onko sinulla jotain puolesta tai vastaan mielipiteitä Suomen tavoista ja menetelmistä hoitaa huumeriippuvaisia? Olisitko kaivannut jotain tiettyä apua lisäksi siihen, mitä jo sait? –> V: Suomessa pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisevään huumetyöhön. Nuoria pitäisi enemmän valistaa ja heidän päihdeongelmiinsa pitäisi enemmän päästä puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa. Jälkikäteen itseä EHKÄ olisi voinut auttaa, jos joku olisi oikeasti puuttunut siihen mun touhuun, mutta äiti oli juuri menettänyt lapsensa ja isä oli/on narkomaani. Ei mulla ollut ketään ketä mun perään olisi katsonut.
- Miten sinun läheiset ottivat asian? Oliko sinun vaikea keskustella asiasta muiden kanssa? –> V: Katkaisin välini äitiini veljeni kuoltua ja huumeiden päivittäiskäytön alussa koska en halunnut hänen näkeväni minua sekaisin, en halunnut satuttaa häntä enempää. Lapsuudenystäväni yrittivät auttaa minua aluksi, mutta tuloksetta.
- Minkälaista elämäsi on ollut riippuvuuden jälkeen? Oletko mahdollisesti retkahtanut uudestaan jossakin vaiheessa ja miten niistä olet selvinnyt? –> V: Lopetin tosiaan huumeiden käytön vuonna 2017 ja se on ollut elämäni paras päätös. En ole retkahtanut tällä välillä. Olen oppinut käsittelemään tunteitani ja olen käsitellyt traumojani ja menetyksiäni. Se on ollut avain raittiuteen. Olen aloittanut lähihoitajaopinnot ja tulevaisuuden haaveena olisi päästä tekemään päihdetyötä. Valmistuin juuri kokemusasiantuntijaksi ja toivon että voin auttaa tulevaisuudessa muita samojen ongelmien kanssa painivia ihmisiä, varsinkin nuoret ovat lähellä sydäntä.
Haastateltavan oma lyhyt kertomus vankilataustastaan:
Sain päälle 4 vuoden tuomion törkeästä huumausainerikoksesta vuonna 2014, kyse oli muuntohuumeista. Istuin ensikertalaisena tuomiosta puolet. Vankilan “kuntoutuksessa” olisi myös paljon parantamisen varaa. Kävin siellä muutaman päihdekurssin, irti rikollisesta elämästä -kurssin ja suuttumisenhallinnan kurssin. Olivat yhtä tyhjän kanssa.
Omaa pohdintaa:
Mielestäni oli erittäin hienoa päästä haastattelemaan tällaisista asioista kokenutta ja on mielenkiintoista kuulla, miten siitä kaikesta on selvinnyt. Yksi monista mahdollisista syistä, jonka takia hän on ajautunut tällaisille teille on todennäköisesti myös nuoruudessa rankkoja kokemuksia ja traumoja, jotka tottakai ajaa omaa mielenterveyttä alaspäin. Haastateltavalla on paljon kokemusta erilaisista huumeista ja niiden erilaisista käyttötavoista monen vuoden takaa, mutta silti on kuitenkin päässyt täysin kuiville kaikesta huolimatta, joka on todella arvostettavaa ja on varmasti ollutkin kovin raskas kokemus.
Hän mainitsi haastattelussa, että tunnisti itse oman riippuvuutensa, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Monille huumeriippuvuudesta kärsivälle voi olla vaikea sitä tunnistaa tai myöntää itselleen ja läheisilleen, joten tässä haastateltavan tapauksessa se on yksi tärkeä avain hänen parantumiselleen.
Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Suomessa pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisevään huumetyöhön ja olisi hyvä, ettei huumeriippuvuutta pidettäisi niin isona tabuna, vaan nimenomaan valistettaisiin nuoria siitä. Erilaisia keinoja siihen varmasti löytyisi ja varmasti on olemassa jo järjestöjä, jotka puhuvat ja valistavat näistä asioista muita, joka on todella hienoa!
Vankilatuomiosta oli myös mielenkiintoista kuulla tämän tapauksen yhteydessä, kuitenkin varmasti on monia muitakin, jotka ovat huumausaineista joutuneet tuomituiksi ja samaan aikaan kärsii huumeriippuvuudesta.
Ihan mielettömän paljon tsemppiä haastateltavalle elämänsä jatkoa varten, on todella arvostettavaa pystyä jakamaan näinkin rankkoja kokemuksia täysin tuntemattomalle!
-Mia
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!