Turvapaikanhakijalla on pitkä ja jopa vaarallinen matka edessä kotimaasta Suomeen. Lähdölle kotimaasta on monia eri syitä. Voidaan paeta sotaa, väkivaltaa, vainoja tai köyhyyttä. Nämä ihmiset lähtevät vaaralliseen matkaan etsimään parempaa elämää ja tulevaisuutta. Eikä kaikki matkaan lähtevät pääse koskaan perille.
Suuriosa pakolaisista pakenee kotimaansa sisällä ja hekin, jotka jättävät kotimaan menevät useimmiten naapurimaihin. Suomeen paenneita pakolaisia tuleekin vain hyvin pieni määrä, 0,04 % maailman pakolaisista. Suomeen pakolainen voi tulla joko kiintiöjärjestelmän kautta tai turvapaikanhakijana. (Pakolaisapu)
Turvapaikanhakijoiden määrästä riippuen Suomi ottaa vastaan 850–1050 kiintiöpakolaista vuodessa. Kiintiöjärjestelmän kautta pakolaiset saapuvat suoraa pakolaisleireiltä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR esittää pakolaisia uudelleensijoitettavaksi valtioihin, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia, kuten Suomi. Usein näihin ihmisiin kuuluu haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä kuten väkivallan uhreja, lapsia ja vammaisia. (Pakolaisapu) Kiintiöpakolaiset eivät mene vastaanottokeskuksiin vaan heille katsotaan suoraan vuokra-asunto jostakin Suomen kunnasta. Kunta voi itse päättää ottavatko he kiintiöpakolaisia vastaan, mutta pakolainen ei pääse itse vaikuttamaan siihen mihin kuntaan hän muuttaa. Suomeen saavuttua lentokentällä heitä on vastassa kunnan työntekijöitä sekä SPR. Suomeen saapumisesta alkaakin kotoutumisprosessi. (Kiintiöpakolaisen matka Suomeen ja kotikuntaan, 2020.)
Turvapaikkaa taas pystyy hakemaan vain Suomen valtion alueelta. Kun turvapaikanhakija saapuu Suomeen, on hänen ilmoitettava rajaviranomaiselle tai poliisille haluavansa hakea turvapaikkaa. Tämän jälkeen viranomainen kirjaa turvapaikanhakijan perustietoja, allekirjoituksen, valokuvan ja sormenjäljet. Siitä henkilö ohjataankin vastaanottokeskukseen. (Maahanmuuttovirasto, 2021)
Seuraava tarina on julkaisusta poikkeustilan sukupolvet, irakilaispakolaisuus Suomessa (2016). Tarinaa heidän perheensä matkasta Suomeen kertoo Shangalissa syntynyt perheenisä.
”En ole varma, missä maassa nousimme veneestä, mutta sen on täytynyt olla Italia tai Ranska. Perille saavuttiin kolmelta yöllä. Maa ei voinut olla Kreikka, koska sinne pääsee Izmirasta (Turkista) hyvin nopeasti. Vietimme yön kaupunkialueen ulkopuolella aina kymmeneen saakka aamulla. Sitten saavuimme 35 ihmisen ryhmässä pieneen kaupunkiin. Joukossa oli afgaaniperhe, jezidiperhe ja kristitty perhe. Meidän lisäksemme ainoastaan afgaaneilla oli lapsia mukanaan. Muut olivat joko pariskuntia tai nuoria miehiä. Heti perille saavuttuamme salakuljettaja soitti lukuisia puheluita. Matkaajat jaettiin ryhmiin, ja he lähtivät kohteisiinsa. Meidät sekä afgaaniperhe vietiin kerrostaloasuntoon, muut menivät tahoilleen. Kapteeni oli puhunut tukkia ja myös Syyrian arabiaa. Olimme maksaneet matkamme Suomeen saakka. Salakuljettajilla oli verkosto etelästä pohjoiseen, ja he pystyivät kuljettamaan asiakkaansa, minne tahansa. He toimittivat paikalle rekkoja. En muistanut, mitä rekan kyljessä luki. Olin ainoastaan kiitollinen kuljettajalle, joka oli ystävällinen ja kunnioitettava mies. Pysyttelimme rekassa kolme päivää. Kaikista hankalinta oli kolmevuotiaalla tyttärelläni. Vanhemmat lapset kestivät matkan paremmin. Matkan aikana virtsattiin pulloon, ja kolme kertaa auto pysäytettiin. Meille ei koskaan kerrottu missä olimme. Sitten saavuimme Ruotsiin. Nousimme laivaan ja meitä käskettiin pitää lapset hiljaisina. Yön vietimme laivassa ja aamulla olimme Suomessa.” (Poikkeustilan sukupolvet, irakilaispakolaisuus Suomessa, 52)
Mediasta löytyykin paljon erilaisia kertomuksia turvapaikanhakijoiden matkoista Suomeen ja muihin Euroopan maihin. Nämä tarinat ovat usein toinen toistaan sydäntä särkevämpiä ja onkin itselle vaikea edes kuvitella niitä kokemuksia, joita nämä ihmiset matkallaan kohtaavat. Itselleni herää kysymyksiä siitä millaisia mielenterveyspalveluita heille tarjotaan Suomeen tultua, sillä on vaikea kuvitella, että vaikealta matkalta selviäisi ilman mielenterveydellisiä haasteita. Näissä ihmisten kertomuksissa käy kuitenkin usein ilmi toivo paremmasta elämästä turvallisessa, mutta uudessa paikassa. Vaikkakin eivät pakolaisen ja turvapaikanhakijan haasteet lopu Suomeen tuloon on ainakin osa niistä jo takana päin.
Lähteet:
Kiintiöpakolaisen matka Suomeen ja kotikuntaan. Pakolaisapu. 18.3.2020.
https://pakolaisapu.fi/wp-content/uploads/2020/03/Pakolaisen-matka-Suomeen-ja-kotikuntaan.pdf
Maahanmuuttovirasto. Turvapaikkaa voi hakea vain Suomessa. Viitattu 24.9.2021
https://migri.fi/turvapaikka-suomesta
Pakolaisapu. Pakolaisuus Suomessa. Viitattu 24.9.2021.
https://pakolaisapu.fi/pakolaisuus-suomessa/
Poikkeustilan sukupolvet, irakilaispakolaisuus Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriö. 31/2016.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75391/TEMjul_31_2016_web.pdf
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!