Muistoja mielessä

Varhaiskasvatuksen tehtävä lasten kasvun ja kehityksen tukemisessa koostuu jos jonkinmoisista oppimisen ja laaja-alaisen osaamisen alueista. Näiden osa-alueiden toteutumista varhaiskasvatuksen ammattilaiset suunnittelevat, totetuttavat ja arvioivat parhaansa mukaan, jotta niistä koostuisi laadukas ja elämässä eteen päin kantava kokonaisuus. Mutta oletko koskaan miettinyt, minkälaisia muistoja lapselle jää hänen päiväkotiajaltaan?

Eräässä lapsiryhmäni vanhempainaamussa pohdimme lapsuusmuistojen merkitystä. Me leikkelimme kartongista sydämiä, ja pyysin vanhempia kirjoittamaan sydämiin sellaisia lapsuusmuistojaan, jotka he kokivat tärkeiksi ja rakkaiksi. Kiinnitimme sydämet yhdessä suurelle kartongille, jonka jälkeen vanhemmat saivat tehtäväkseen pohtia, minkälaisia lapsuus- ja päiväkotimuistoja he toivoivat omille lapsilleen. Ajatukset kirjoitettiin jälleen sydämiin ja kiinnnitettiin toiseen kartonkiin seinälle.

Sekä vanhempien muistot että toiveet olivat yllättävän samanlaisia kaikkien vanhempien kesken kulttuuritaustasta riippumatta. Isovanhempien kanssa vietetty aika, perheen yhteiset retket ja mummon tekemä ruoka elivat edelleen muistoissa. Omien lasten toivottiin saavan muistoja hyvistä kaverisuhteista, kivoista leikeistä ja lähiluonnosta. “Luonto voimavarana” oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla ja koristeltu perhosin, kukkasin ja havupuiden kuvin. Mielestäni aamu oli yksi antoisimmista järjestämistäni vanhempain tapaamisista, sillä se antoi käytännönläheisen ajatuksen siitä, millaisten asioiden ympärille laaja-alainen osaaminen tulisi ryhmässäni suunnitella.

Positiivisia muistoja luomassa

Se, millaiseksi lapsi kokee päiväkotiarjen, on mielestäni tärkeintä kaikesta. Moni lapsi viettää päiväkodissa niin ison osan lapsuudestaan, että posiitivisten kokemusten synnyttäminen arjen keskellä on erityisen tärkeää. Ihmisen evoluutio on rakentanut aivomme ikävä kyllä niin, että muistamme negatiiviset kokemukset paremmin kuin positiiviset. Näin ollen varhaiskasvatuksen henkilökunnan vastuulla on huolehtia, että päiväkodissa jokaisella lapsella on hyvä ja turvallista olla, ketään ei syrjitä tai kiusata, ja että jokainen pääsee leikkiin mukaan. Yhdessä tekeminen ja yhteiset elämykset, hassuttelu, ihastelu, halaaminen, syliin ottaminen, kehuminen ja lapsen tärkeäksi osoittaminen omana itsenään ovat keinoja, joilla saamme positiivisia muistoja aikaan. Luulen, että niitä hetkiä, jotka huoltajat lapsuudessan kokivat tärkeiksi, ympäröi välittämisen ja rakkauden ilmapiiri, ja ne jäivät elämään lihapullien ja onkiretkien muodossa.

Aina emme voi etukäteen tietää, kuinka tärkeäksi jokin tekemisemme, suhtautumisemme tai sanomisemme muodostuu jollekin kohtaamallemme ihmiselle. Usein merkityksemme jää myöskin pelkästään sen ihmisen tietoisuuteen, jolle kohtaamisemme on ollut voimaannuttava kokemus. Joskus kuitenkin palaute löytää tiensä luoksemme yllättävällä tavalla vuosienkin jälkeen. Eräs hyvä muisto, jonka luomisessa olen kollegani kanssa ollut mukana, on ikuistettu seinämaalauksen muodossa Länsimäessä sijaitsevaan alikulkutunneliin. Majakka -niminen maalaus kuvaa erään pakistanilaisen naisen tarinaa lapsuudestaan, saapumisestaan Suomeen ja ajasta, jolloin kohtasimme hänen kanssaan avoimen päiväkodin toiminnanohjaajana toimiessani. Uskon, että kun teemme työtä sydämellä ja pysähdymme kohtaamaan asiakkaan, oli hän lapsi tai aikuinen, meillä on hyvä pohja tehdä työtä ja vaikuttaa myönteisesti ihmisen elämään. Joskus jopa yksi kaunis sana tai pieni, kannustava lause ja katse voivat jättää ihmisen mieleen voimaannuttavan muiston.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän sanat kertovat mielestäni pysäyttävällä tavalla lasten parissa työtä tekevien ihmisten merkityksestä. Hän toteaa, että kaltoinkohdellun lapsen hyvää kehitystä suojaa, jos hänellä on edes yksi luotettava, hänen kokemuksestaan kiinnostunut aikuinen. Hänen mukaansa tämä turvallista kiintymyssuhdetta tarjoava aikuinen ei aina ole lapsen vanhempi, vaan se voi olla esimerkiksi lapsen hoitaja päiväkodista, lastensuojelun työntekijä tai joku muu lapsen elämään kuuluva tärkeä henkilö. Niinpä mielestäni meidän tulee tiedostaa työmme merkitys ja jokapäiväinen sanojemme, tekojemme ja suhtautumisemme vaikutus lapsen elämään. Me voimme luoda hyviä muistoja.

Yhteisiä elämyksiä luomassa

Tänä keväänä järjestämäni vanhempainaamu liittyy Pasovan projektiin. Lähtökohtana on huoli lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä ja yhtenä tavoitteena perheitten innostaminen yhteisiin lukuhetkiin. Tarkoituksenani oli järjestää elämyksellinen vanhempainaamu, jossa lapsi yhdessä huoltajan kanssa pääsisi retkelle satujen maailmaan, ja josta jäisi sekä lapselle että hänen vanhemmalleen lämmintunnelmainen, hyvä muisto. Yhteisen elämyksellisen kokemuksen lisäksi huoltajat saisivat tutkimuksiin perustuvaa tietoa satujen lukemisen kannattavuudesta. Vanhempainaamu on nyt onnistuneesti ohi, ja palaute sekä lapsilta että vanhemmilta monipuolisesti positiivista ja keskustelua herättävää. Tästä aamuelämyksestä ja projektistani yleisesti kerron lisää seuraavassa blogikirjoituksessani.

Jos sinulla on ajatuksia muistojen merkityksestä, olisi antoisaa lukea niistä. Toivon, että kirjoitukseni inspiroi lukijaa pohtimaan omia muistojaan, ja kaivamaan esiin hyviä, voimavaroja antavia muistoja, ja tiedostamaan sen, että usein negatiiviset kokemukset peittävät alleen positiiviset. Mielelläni myös kuulisin, jos sinulla on kokemuksia positiivisten muistojen voimaannuttavasta pohdiskelusta.

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!