Keskusteluilmapiirin muuttaminen

Mietin edellistä blogia kirjoittaessani, miten ihmiset katsovat asunnottomia alentavasti koronakriisin aikana murehtien asunnottomien suurentunutta riskiä levittää virusta. Unohdetaan asunnottoman näkökulma asiaan. Keskustelukulttuuria ja ihmisten ajatusmaailmaa tulisikin muuttaa niin, että ihmiset osaisivat ajatella, että meillä muilla on velvollisuus auttaa hädässä olevia. Asiaa auttaisi mielestäni se, että keskustelukulttuuri ja sen sävy muuttuisi.

Asunnottomuuteen liittyviä otsikoita koronan aikana:

Kirkko ja kaupunki: ”Pysykää kotona! -Mutta entä jos kotia ei ole, huomauttavat poikkeustilassa pärjäämisestä huolestuneet diakonissatyöntekijät” https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/espoon-diakoniatyontekijat-nakevat-miten-koville-asunnottomat-mielenterveyskuntoutujat-ja-monet-muut-joutuvat-koronan-vuoksi#fe1fedf8

HS: ”Koronaviruksen pelätään ajavan asunnottomat entistä kestämättömämpään tilanteeseen, Helsinki lupaa apua” https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006442491.html

UUSIMAA: ”Korona-aika on erityisen karua asunnottomille – Ihmiset ovat väsyneitä, nälkäisiä ja likaisia” https://www.ksml.fi/kotimaa/Korona-aika-on-erityisen-karua-asunnottomille-%E2%80%93-Ihmiset-ovat-v%C3%A4syneit%C3%A4-n%C3%A4lk%C3%A4isi%C3%A4-ja-likaisia/1537959

Edellä esitetyt esimerkki- uutisotsikot kiteyttävät sen, mitä asunnottomuudesta tällä hetkellä kirjoitetaan. Asunnottomuudesta kannetaan nyt huolta usean uutistoimiston ja tietenkin järjestöjen voimalla. Vaikka kriisi on tuonut asunnottomat suurempaan ahdinkoon, koen tällä hetkellä nousevalla ja lisääntyneellä uutisoinnilla olevan myös hyviä puolia. Uutisointi ja asunnottomuuden esille tuominen kasvattaa ihmisten tietoisuutta asunnottomuudesta. Tällä hetkellä kasvanut ihmisten auttamishalu ja lähemmäksi toisiamme kasvaminen saattaa olla asunnottomuus -tilanteeseen myös helpottava piirre. Ihmiset osaavat vaikuttaa vain niihin asioihin, mistä he ovat tietoisia ja uutisointi tätä tietoisuutta lisää. 

Ihmisten mielipiteiden muuttaminen on tunnetusti vaikeaa. (https://tutka.pro/hyvinvointi/kognitiivisesta-dissonanssista-on-kaksi-tieta-ulos/) Asunnottomuus tuntuu olevan useammalle ihmiselle kaukainen ajatus. Ei minulle niin voi käydä. Asunnottomaksi voi jäädä kuka tahansa Maija Meikäläinen olosuhteiden muuttuessa ja elämänhallinnan kadotessa. Miksi silti asunnottomat eivät ole ensisijaisena auttamisen kohteena?

Moni tuntuu ajattelevan asunnottomuuden olevan henkilön omaa syytä eikä päihteiden käyttöä katsota hyvällä. Ymmärrän toki senkin näkökulman, että varoja tulisi sijoittaa sellaiseen paikkaan, missä rahoilleen saa eniten vastinetta. Toisaalta katukuvassa näkyvät asunnottomat saavat ihmiset voimaan pahoin, joko henkilön ahdingon nähdessään tai arvostelevan katseen saattelemana. Uskon vahvasti siihen, että myös nyrpistelijöiden mielipiteen muuttaminen on mahdollista oikeanlaisin keinoin. Mielipiteiden muuttaminen johtaa nähdäkseni erilaiseen keskustelukulttuuriin ja sitä kautta julkisuus toisi mahdollisuuden saada lisää esimerkiksi lahjoituksia. Lahjoituksien kautta mahdollistuu avun ja palveluiden saaminen.

Mielipiteen muuttaminen on mahdollista

Eräs esimerkki asunnottoman elämästä, on Pullopostia Kurvista- näyttely, joka oli auki Helsingin kaupunginmuseossa vuoden vaihteessa. Näyttelyssä oli esillä 60- ja 70-luvulla vaikuttaneesta Knut Harjun piirtämiä kuvia ja kirjoittamia tekstejä. Itselleni näyttely oli silmiä avaava ja näyttelyn järjestäminen on malliesimerkki siitä, kuinka asian esille tuominen herättää kiinnostuksen auttaa ja halun vaikuttaa asioihin. Itselleni näin kävi. Kovasti toivon, että asunnoton saisi jollain minun toimellani ääntään kuuluviin ja koen itse pystyväni vaikuttaa asunnottomien asioihin pienilläkin teoilla.

Uutinen Helsingin kilteimmästä kadunmiehestä vuodelta 2017 toi minulle hymyn korville. Lehtijutussa kerrotaan Ullanlinnassa aikaansa viettäneestä miehestä, jonka kaikki alueella, niin ihmiset kuin eläimet, tunsivat. Miehen kuollessa, ihmiset läheltä ja kaukaa toivat muistoa kunnioittaen kukkia, kynttilöitä ja alkoholia paikalle, jossa herra yleensä vietti aikaa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005280425.html?fbclid=IwAR32iACJAoQJajGbWyfQSFqzwTMVyOvbqwxumBRhjPivAHnM-QSDGOJzAVs Tämä kertoo siitä, että asunnoton päihteiden käyttäjä voi olla tärkeä osa elämäämme siivottomasta ulkokuoresta huolimatta.

Näyttely ja tämä uutinen kadunmiehestä on vain yksi näkökulma asunnottomuutta lähestyessä. Historiankin valossa, ihmiset tapaavat välittää, ymmärtää ja arvostaa ihmistä vasta tämän kuollessa. On hienoa, että kadun miehet ja naiset saavat näkyvyyttä ja toivonkin tällaisen uutisoinnin lisäävän asunnottoman ihmisarvoa. Uutisointi, asian näkyväksi tekeminen, keskustelu, puuttuminen ja arvostus ovat keinoja puuttua asunnottomuuteen ihmisen vielä elossa ollessa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Keskusteluilmapiirin muuttaminen

  1. Janne hänninen

    Kiitos hienosta aiheesta! Olen itse ollut harjoittelussa asuntoensin periaatteella toimivissa järjestöissä ja he aktiivisesti pyrkivät korjaamaan ennakkoluuloja. Esimerkiksi asuntolojen lähellä olevat asukkaat otetaan mukaan ideointiin ja kehittämiseen ja heidän huolia ja toiveita kunnioitetaan. On silti käsittämätöntä, että Suomessa on ylipäätään vielä asunnottomia.

Vastaa