Monikulttuurisuuden hyväksyminen – mahdollista vai utopiaa?
Blogimme lähti liikkeelle ajatuksesta, joka noudattaisi kaavaa:
Blogimme lähti liikkeelle ajatuksesta, joka noudattaisi kaavaa:
Tässä tekstissä pureudun kulttuurieroihin. Mitä ne edes ovat? Ovatko ne positiivisia asioita, vai kuuluuko niihin negatiivinen vivahde? Koen, että kulttuurieroista voi puhua sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. Positiivisesti asiaa katsoessa kulttuurieroihin sisältyy ehkä pieni kaiho; voi olisimpa minäkin yhtä sosiaalinen ja ekstrovertti kuin nuo amerikkalaiset, voi kumpa meilläkin olisi tapana nauttia illallista myöhään läheisten seurassa …
Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli nivota kirjoittajien työelämäprojektit ajankohtaisiin pohdintoihin ja keskusteluun valitsemastamme aiheesta. Oma projektini kuitenkin peruuntui jo alkuvaiheessa sekä koronasta johtuvista että siitä riippumattomista syistä. Olen siis koettanut nyhjäistä tyhjästä aiheita, jotka nyt ainakin jotenkin liittyvät kulttuurikasvatukseen ja osallisuuteen.
Osallisuus on kaikkialla. Sitä on eriasteista – omiin asioihin puuttumista ja yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista. Usein osallisuudesta ja vaikuttamisesta puhuttaessa keskusteluun tulee osaksi väistämättömästi riittämättömyys ja osallisuuden puute. Tunteita siitä, että minulla ei ole mahdollisuuksia olla osallinen ja vaikuttaa. Toisaalta myös paineita siitä, että jokainen tulisi saada osalliseksi. Eiväthän ne edes halua osallistua!
Kahlasin viime blogitekstissäni mainitsemani Dived:n (kieli- ja kulttuuritietoisen opettajuuden ja opettajankoulutuksen kehittämishanke) nettisivuja, ja löysin sieltä kiinnostavia linkkejä kieli- ja kulttuuritietoisille sivustoille. Taisin muuten myös kehottaa ihmisiä menemään ulos toisiinsa tutustumaan. Syön sanani, pysykää sisällä!
Kulttuurinen osaaminen ja siihen liittyvät taidot lähtevät lapsuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelmassa puhutaan kulttuurisesta osaamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että varhaiskasvatuksessa tulisi kasvattaa lasten vuorovaikutus-, tunne- ja ilmaisutaitoja. Lapsia tulisi kannustaa toisten huomioimiseen ja opettaa heitä hyväksymään ja ymmärtämään toisten erilaiset näkökulmat huolimatta omista arvoista ja asenteista. Lasten tietämystä erilaisista kulttuureista tulisi lisätä.
Paras kulttuurikasvatus on sitä, että kasvaa oppien erilaisista kulttuureista. Mitä sitten ovat erilaiset kulttuurit? Tarkoittaako kulttuuri aina jonkin maan kulttuuria?
Mitä on kulttuurikasvatus? Entä kasvatuskulttuuri? Miten nämä kaksi asiaa liittyvät osallisuuteen?