Muutama päivä sitten juttelin ystäväni kanssa puhelimessa vallitsevasta tilanteesta (yllätys). Ystäväni totesi, että nyt on hyvä hetki pysähtyä ja käydä läpi asioita, jotka ovat jo pitkään hautuneet pääkopassa, ja joita on vain pystynyt aikaisemmin välttelemään. Nyt, kun kaikki paikat ovat kiinni ja täytyy pysytellä kotona, niin on melkeinpä pakko käydä läpi asioita, joita on pitkään vältellyt.
Olin oikeastaan samaa mieltä hänen kanssaan tästä ajatuksesta. Olen itse asiassa itsenikin kohdalla huomannut, että nyt ei vain yksinkertaisesti ole minkäänlaisia tekosyitä vältellä oikeastaan mitään asioita, joita pitäisi tehdä. Puhelun jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan ajatusta. Sitten minulle heräsi kysymys, mutta entä syrjäytyneet nuoret? Tai ne, ketkä asuvat yksin, eikä heillä muutenkaan ole oikein henkilöitä, kenelle jutella omista huolistaan. Heidän on muutenkin vaikea olla ja nyt, kun kaikki paikat ovat suljettu, ei pääse esimerkiksi nuorisotalollekaan juttelemaan vaikkapa nuorisotyöntekijöiden kanssa. Aloin pohtimaan tätä ajatusta enemmän ja tuli melko haikea olo siitä, että joutuvatko he oikeasti olemaan tällä hetkellä asioidensa kanssa yksin, neljän seinän sisällä.
Sitten törmäsin Vakka-Suomen Sanomien uutiseen, jossa kerrotaan, että kunnat ovat alkaneet käyttämään digitaalisia kanavia hyväksi nuorisotyössä, etenkin nyt korona-aikana.
Monet kunnat, kuten Uusikaupunki, ovat nuorisotyössään ottaneet käyttöönsä Discord -nimisen sovelluksen, missä he voivat tavata toisiaan. He ovat kutsuneet tätä käytäntöä etänuokkariksi. Sovelluksessa voi keskustella joko kirjoittamalla tai puhumalla ja yhdellä puhekanavalla voi olla yhtäaikaan jopa 50 nuorta – Huippua!
Varmasti myös monet muut kunnat ovat ottaneet jonkinlaisia etätapaamisia käyttöön, jotta nuoret eivät jäisi yksin etenkin tällaisina aikoina. On hienoa, että omia ajatuksia ja huolia pääsee jakamaan myös etänä. Näin on toiminut myös etsivä nuorisotyö. Uutisessa mainitaan myös digitaaliste kanavien hyvä puoli, nimittäin nuorisotyöntekijät ovat tavoittaneet nyt myös nuoria, jotka eivät ole ikinä käyneet nuorisotalolla. Monen nuoren kynnys hakea apua siis laskee, koska monen nuoren on helpompi ottaa yhteys digitaalisten kanavien kautta.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että tällainen etätapaaminen ei tule koskaan korvaamaan fyysistä tapaamista, kun kaikki ovat fyysisesti läsnä, mutta tällainen käytäntö on todellakin parempi kuin ei mitään. Ja niin kuin artikkelissakin mainittiin, joillekin nuorille kyseinen tapaaminen on jopa helpompaa.
Lähteet:
https://www.vakka.fi/a/ns002423384
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei!
Olet valinnut tärkeän aiheen kirjoitukseesi, siitä kiitos! On hienoa huomata että myös nuoret itse ovat huolissaan ikätovereistaan ja miettivät yksinjääneiden kohtaloa näinä vaikeina aikoina. Oli mukava lukea, että etäyhteyksiä on ymmärretty hyödyntää kaikilla mahdollisilla alueilla. Ja vaikka, kuten mainitsit, se ei korvaa fyysistä läsnäoloa, on se ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Olen myös iloinen että olet saanut sellaisen kuvan, että digiyhteydet ovat madaltaneet monien nuorten kynnystä ottaa yhteyttä sillä olen huomionnut itse saman asian. Parhaimmillaan kaikille löytyisi kanava joka sopii juuri heille parhaiten.