Perhementori tuo tukea arjen keskelle

Kun ensimmäisen kerran näin tämän videon istuin HelsinkiMission toimistolla perhementori koulutuksessa. Tässä on tiivistettynä mielestäni enemmän mitä sanoin pystyy kuvaamaan. Usein ajattelemme, että ikäihmiset ovat yksinäisiä ja perheen äidillä on sosiaalista elämää, mutta emme välttämättä huomaa, että asia voikin olla toisinpäin. Myöskin lasten kanssa touhuavat vanhemmat voivat olla yksinäisiä. Lapsiperhearki voi tuntua välillä räpiköinniltä kiireen ja suorittamisen keskellä. Kädet eivät riitä kaikkeen, eikä tunnit riitä päivässä. Elämän parasta aikaa, mutta silti tuntuu, että jotakin puuttuu. Kaipaisi jotakin tukea arjen keskelle tai ihan vaan jutella mieltä painavista asioista. Huolien kanssa ei kannata jäädä yksin sinnittelemään. Asioista puhuminen toisen tasavertaisen aikuisen kanssa voi keventää taakka ja saada uusia näkökulmia ja voimavaroja.

Asuuko sinunkin naapurissasi yksinäinen ihminen? (Video: Lahden diakonissalaitos)

Mikä on perhementori? Mentori on HelsinkiMission koulutettu vapaaehtoinen. Hän on luotettava, tasapainoinen ja myötätuntoinen aikuinen, joka haluaa tukea sinua ja perhettäsi. Mentori voi toimia keskustelu- tai ulkoiluseurana. Hän voi myös auttaa arkiaskareiden sujumisessa sekä vanhemmuuden ja lasten kasvatuskysymysten pohdinnoissa. Mentori toimii rinnallasi tavallisen ihmisen taidoin. Koulutettu vapaaehtoinen sitoutuu vuoden mittaiseen mentorisuhteeseen, jossa tapaamisia on noin kaksi kertaa kuukaudessa. Perhementoritoimintaa toteutetaan pääkaupunkiseudulla yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien lapsiperhepalveluiden kanssa.

Kävin itse perhementori koulutuksen alkuvuodesta. Perhementori koulutuksessa käytiin läpi järjestön toimintaa, vapaaehtoistyön ja perhementoritoiminnan perus periaatteita. Kävimme läpi minkälaisista syistä vanhemmat hakevat perhementoria, kuka voi saada mentorin ja kuka voi ryhtyä mentoriksi. Lisäksi koulutuksessa käsiteltiin yksinäisyyttä yleisesti ja lapsiperheiden näkökulmasta ja teimme case ryhmätyöskentelyä. Koulutuksessa pääsi tapaamaan muita tulevia mentoreita ja kuulemaan aikaisempien mentoreiden ajatuksia mentorina toimimisesta. Koulutuksen jälkeen jäin odottelemaan sopivan mentoroitavan löytymistä.

Viime kuussa kuitenkin kaikki muuttui, kaikki tapaamiset peruuntuivat ja ihmiskontakteja tuli välttää. Sosiaalialalla useassa paikassa jouduttiin ottamaan suuri digiloikka ja miettimään käytännön toteutuksia uusiksi. Olen seuraillut tilannetta ja huomannut, että järjestöjen kentällä tämä korona tilanne on synnyttänyt paljon uusia palveluita. Jäin odottelemaan, että kuinka tämän oman mentoroinnin suhteen käy. Itselleni tuli huoli siitä, että mitä nyt käy yksinäisyyttä kokevien perheellisten, kun he jäävät kotiin lasten kanssa vailla aikuisia sosiaalisia suhteita ja ei tapaa muita vanhempia edes siellä hiekkalaatikon reunalla. HelsinkiMissiolla ollaan onneksi huomioitu kaiken ikäisten ihmisten yksinäisyyttä ja otettu koppi tästäkin tilanteesta.

Helsinki Mission perhementoritoimintaa jatkuu nykyisestä tilanteesta huolimatta. Viime viikolla sain puhelun perhementoritoiminnan koordinaattorilta Kaisa Tuuterilta. Kaisa kyseli fiiliksiä perhementorisuhteen aloittamisesta etänä. Olin jo valmistautunut siihen, että ilman muuta tartun tilaisuuteen kokeilla mentorisuhteen aloittamista ja toteuttamista etänä. Ehdottomasti haluan tehdä jotakin tämän yleisen tilanteen eteen, mutta koska olen päättänyt pitää omat lapseni pois päiväkodista ja olemme kotona, niin omat mahdollisuuteni muiden auttamiseen ovat rajalliset. Jos voin jotenkin auttaa jotakin samassa tilanteessa olevaa ja vähentää ahdistusta tai lievittää yksinäisyyttä tässä tilanteessa, niin haluan auttaa. Sitten kun ihmisten kohtaaminen on taas turvallista, niin voimme siirtyä etätapaamisista yhteisen tekemisen pariin.

Kaisa Tuuteri saa usein yhteydenottoja väsyneiltä pienten lasten vanhemmilta, jotka kaipaavat kuuntelijaa. Arjen pyörityksessä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu. Kaikilla on omat kiireensä, muita ei haluta kuormittaa ja usein myös suurin osa lähipiiristä elää ruuhkavuosia. Kohtaamiset vähenevät ja yksinäisyys hiipii arkeen. Lapsen synnyttyä usein huomio kiinnittyy lapseen ja sen hyvinvointiin. Meistä kukaan ei kuitenkaan jaksa huolehtia aina vain muista. Perhementoritoimintamme vapaaehtoisilla mentoreilla on onneksi aikaa pysähtyä kysymään myös vanhemman kuulumisia. On valtavan suuri merkitys, että elämässä on joku, joka kuuntelee, on aidosti kiinnostunut ja tulee tapaamaan uudestaan. Joku, joka kohtaa kiireettömästi, eikä työnpuolesta tai velvollisuudesta, vaan omasta vapaasta tahdosta. Vanhempien hyvä olo heijastuu koko perheen hyvinvointiin. Vapaaehtoisuuden ytimessä on halu auttaa ja kohta toinen ihminen omana itsenään, sitä ei tarvitse suorittaa. Mentorisuhteita on yhtä monenlaisia, kuin toiveitakin. Joskus mentori on keskustelukumppani ja olkapää, toisinaan koko perheen kovasti odottama kyläilijä. Aika on tärkein lahja, jonka vapaaehtoinen voi antaa.

Monet pienten lasten vanhemmat kokevat yksinäisyyttä ja kaipaavat henkistä tukea, vertaisuutta ja arjen jakamista. Mitä ajatuksia perhementoritoiminta herätti? Voisitko sinä tarjota aikaasi pari kertaa kuukaudessa ja tukea perhementorina vanhempaa?

Lähteet:

https://www.helsinkimissio.fi/vapaaehtoisty%C3%B6/lapsiperheen-tueksi

https://www.helsinkimissio.fi/perhetyo/aiti-ja-isamentoritoiminta

3 kommenttia artikkeliin ”Perhementori tuo tukea arjen keskelle

  1. Heippa Mari!
    Puhuit asiaa tärkeästä asiasta: yksinäisyydestä. Yksinäisyys on ollut tapetilla jo ennen koronacasea, mutta nyt sen kokeminen todella koskettaa kaikkia ikäryhmiä, vauvasta vaariin. Kuvasit yksinäisyyttä ajatuksia herättävästi. Emme useinkaan ajattele, että perheen sisälläkin voi kokea yksinäisyyttä, saatika parisuhteessa.

    Nostan hattua mentorina toimisellesi! Oivaltavan tekstisi perusteella olet juuri oikea henkilö jakamaan ajatuksia, niitä tarvitsevien kanssa.
    Kiitos!
    – Heli

    1. Mari T

      Hei Heli!
      Kiitoksia, tämä lapsiperheiden/vanhempien kokema yksinäisyys jää usein huomioimatta. Usein huomio keskittyy lapsiin, niin vanhempien, kuin ympärillä olevien osalta ja vanhempi ajautuu rooliin, jossa ei välttämättä muista huolehtia itsestään. Yksityinen ja itsenäinen elämänytyyli on myös vaikuttanut siihen, että apukäsiä ja isovanhempia ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Hektinen pikkulapsiarki voi lisätä yksinäisyyden kokemista myös parisuhteen osalta, kun aikaa ja huomiota kumppanille ei väsymyksen keskellä ole. Haluan itse toimia parhaani mukaan perheiden tukena ja minulle tuntui luontaiselta vaihtoehdolta ryhtyä perhementoriksi.

  2. Heippa Mari!
    Puhuit asiaa tärkeästä asiasta: yksinäisyydestä. Yksinäisyys on ollut tapetilla jo ennen koronacasea, mutta nyt sen kokeminen todella koskettaa kaikkia ikäryhmiä, vauvasta vaariin. Kuvasit yksinäisyyttä ajatuksia herättävästi. Emme useinkaan ajattele, että perheen sisälläkin voi kokea yksinäisyyttä, saatika parisuhteessa.
    Nostan hattua mentorina toimisellesi! Oivaltavan tekstisi perusteella olet juuri oikea henkilö jakamaan ajatuksia, niitä tarvitsevien kanssa.
    Kiitos!
    – Martta

Vastaa