Minulle koti tarkoittaa lämpöä ja hyväksyntää huokuvaa paikkaa, jossa voi olla täysin oma itsensä. Se edustaa pysyvyyttä, turvaa ja rauhaa: koti on pörröinen pesäkolo, jossa levähtää ja tuntea olevansa kuin lempeässä halauksessa myös silloin, kun maailman myrskyt pauhaavat ulkopuolella. Koti on paikka, jossa valitsen itse olla ja jonka rauha turvataan lailla. Se on paikka, jossa voin kokea itseni vapaaksi. Siellä voi itkeä, nauraa, tanssia ja laulaa – toteuttaa tai olla toteuttamatta itseään juuri silloin ja sillä tavalla, kun itsestä tuntuu. Samalla koti merkitsee myös tapaa rakentaa ja ylläpitää identiteettiä: sieltä löytyvät minulle tärkeät esineet ja ihmiset.
Turvallinen koti on ihmisen perusoikeus ja hyvinvointimme pohjan perustuspalikka. Silti ARA:n selvityksen mukaan Suomessa on tälläkin hetkellä noin 4600 henkilöä vailla paikkaa, jota kutsua kodiksi. Yli 60 prosenttia Suomen asunnottomuutta kokevista löytyvät pääkaupunkiseudulta. Siellä päivystää myös etsivää asunnottomuustyötä tekevä Yökiitäjien tiimi, jonka havainnot vahvistavat maamme todellisten asunnottomuuslukujen olevan vielä virallisiakin tilastoja korkeammat.
”Kun on koditon, on myös suojaton.” Näin asunnottoman arkea kuvasivat Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellut Krista (24) ja Mithun (34) – nuori pariskunta, jonka toimittaja oli löytänyt punkkaamasta yötänsä julkisesta käymälästä. Artikkeli maalasi raadollista kuvaa kodittoman parin arjesta. Tilapäismajoitusten sukupuolijakoihin liittyvien käytäntöjen takia he kertoivat voivansa nukkua yhdessä ainoastaan yöpymällä julkisissa käymälöissä. Asunnottomana he ovat vailla kodin mahdollistamaa omaa rauhaa, itsemääräämisoikeutta ja perusturvaa. Vailla kotia he ovat toisten armoilla: viranomaisten, yhteiskunnan ja satunnaisten tuttavien. Kaiken muun lisäksi he kantavat päivin öin mukanaan häpeäleimaa tilanteestaan.
Itsekunnioitus kukkimaan oman katon alla
Sanonta ”home is where your heart is” viittaa siihen, että koti voi tarkoittaa yhtälailla mielentilaa kuin fyysistä paikkaa. Epäilemättä myös HS:n artikkelin Krista ja Mithun löytävät toistensa läheisyydestä palasia kodin tunnusta. Samalla kuitenkin uskon, että meistä valtaosalle vasta fyysinen katto pään päällä mahdollistaa perusedellytykset syvemmälle kodin tunteen kehittymiselle. Maslow´n tarvehierarkia tukee ajatustani: perustarpeen, kuten suojautumisen erilaisilta vaaroilta, tulee olla ainakin jossakin määrin tyydytettynä, jotta korkeammat hyvään elämään vaadittavat tarpeet, kuten itsearvostus ja itsensä toteuttaminen voisivat tyydyttyä.
Maassamme sovellettava Asunto ensin -periaate tukeekin hienolla tavalla asunnottomien polun rakentamista kohti kodin tuntua. Sen keskeinen periaate on hankkia asunnottomalle pysyvät seinät ympärilleen jo ennen muita tukitoimia. Asuntoa ei siis tarvitse ”ansaita” esimerkiksi osoittamalla todisteita etukäteisestä raitistumisesta: ihmisen muita haasteita ja yhteiskuntaan integroitumista lähdetään ratkomaan vasta, kun kohtuuhintainen perusturva on kirjaimellisesti rakennettu hänen päänsä päälle.
Koti merkitsee paljon enemmän kuin pelkkää asuntoa. Käsitteenä ”kodittomuus” kertookin mielestäni paljon kattavammin oman turvapaikan puuttumiseen liittyvästä subjektiivisesta pahoinvoinnista kuin käsite ”asunnottomuus”. Kodittomuus ei tarkoita ainoastaan katon puuttumista pään päältä, vaan liittyy syvempään ahdinkoon ja juurettomuuden kokemukseen. Onneksi Asunto ensin –malliin liittyvät tukitoimet vastaavat ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla tähän hyvinvointivaltiomme huutavaan epäkohtaan. Lisätyötä asunnottomuuden kitkemiseksi kuitenkin kaivataan, eikä talkoiden tulisi loppua, ennen kuin meistä jokaiselta löytyisi paikka, jota ylpeydellä ja lämmöllä kutsua kodiksi. Liian usein sitä omassa arjessaan unohtaa, että se ei ole meistä kaikille itsestäänselvyys.
Teksti & kuva: Elmeri
Lähteet:
https://asuntoensin.fi/tietoa/
https://ysaatio.fi/asunnottomuus-suomessa
Artikkeli: Jonna ja Nikke nukkuvat käymälöissä. Helsingin Sanomat. 29.1.2021
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kun kirjoittaa Google-hakuun “mitä tarkoittaa koti?”, saa lukeakseen eri määritelmiä sanasta, mitä se merkitsee ja missäkin yhteydessä. Ensimmäisenä hakusivuna itselleni aukeaa Wikisanakirjan määritelmä kodista. “Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.” Voi vaan todeta, että kyllä. Sinä kirjoittajana avasit kirjoituksessasi kodin merkitystä itsellesi ja voisin melkein laittaa pääni pantiksi, että näin me kaikki muutkin kärjistetysti ajattelemme kodista.
Itselleni työni kautta asunnottomuus ja siitä johtuva problematiikka on osa arkeani. Olen onnekkaassa asemassa, että saan tosin tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka ovat saaneet juuri Asunto ensin-periaatteen kautta asunnon itselleen. Huono-osaisuus ja syrjäytyneisyys ja pitkäaikaisasunnottomuus ja sen näkyminen hyvinvointivaltiossamme on teema, josta voisin puhua päivät läpeeni. Yleistämättä, asiakkailleni asunnon saaminen on yhtä kuin katto pään päälle. Oma katto, joka mahdollistaa pienin askelin ottamaan vastuuta myös muista ongelmista. On ne sitten terveydellisiä, sosiaalisia ja/tai taloudellisia ongelmia. Tämä on juuri se, mistä mainitsit eli Asunto ensin-periaatteen hienous ja mahdollisuus.
Kuten itsekin totesin kirjoituksesi lopussa, että asunnottomuuden ympärillä talkoot eivät ole vielä ohi, vaan siihen on annettava lisää paukkuja. Itse koen, että asunnottomuuteen johtaviin syihin pitäisi pureutua hanakammin. Resurssien lisääminen ennaltaehkäisevään työhön olisi lisättävä. Sanna Marinin hallitusohjelmassa yksi tavoitteista on hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Siinä sarkaa, enempää sitä avaamatta.
Hieno, avaava ja kattava postaus, josta voisin keskustella pidempääkin, kuten aiemmin mainitsinkin.
Kodin ja sen tuoman turvan merkitystä tulee harvoin pohdittua silloin kun se on itsestäänselvyys. Tuot esille kirjoituksessai Maslow´n teorian tarvehierarkiasta, että perustarpeet täytyy tyydyttää ennen korkeampien tarpeiden tyydyttämisen mahdolliseksi tulemista. Yhdeksi Maslow´n teorian perustarpeeksi mainitset suojautumisen erilaisilta vaaroilta, toisin sanoen turvallisuuden kokemuksen.
Kirjoituksesi vahvistaa ja kirkastaa omaa ajatteluani. Jos ihminen kokee jatkuvaa turvattomuutta, eli elimistö on stressitilassa, on hyvin vaikea myöskään lähteä muuttamaan elämänsä toimimattomia osa-alueita. Silloin kaiken toiminnallisen kapasiteetin vie perustarpeiden täyttämiseen pyrkiminen, elämässä selviytyminen. Tuntuukin kohtuuttomalta ja mahdottomalta ajatellakaan että ihmisellä riittäisi resursseja esimerkiksi työpaikan hankkimiseen tai ihmissuhteiden ylläpitämiseen – elämänlaatua parantavien tekijöiden vaalimiseen – jos joutuu nukkumaan öitään yleisissä käymälöissä tai muissa vaihtuvissa tiloissa.
Siksi pidänkin todella tärkeänä mainitsemaasi Asunto ensin -periaatetta. Että asuntoa ei tarvitse ansaita etukäteen tehtävillä elämänätapamuutoksilla tai -parannuksilla, vaan ensin tulee katto pään päälle. Turva, joka antaa mahdollisuuden ja olosuhteet paremman elämän rakentamiselle.
Olen samaa mieltä, että talkoot eivät ole vielä ohi, ja kuten olla olevassa kommentissakin todetaan, tulisi asunnottomuuten johtaviin syihin pureutua hanakammin. Samalla kun totean tämän, tiedostan myös, että asia on hyvin kompleksinen, ja yhtä tiettyä suunnankääntävää muutoskohdetta on vaikea osoittaa. Iloitsen kuitenkin asunnottomien hyväksi jo tehtävästä työstä.
Olipas mainio teksti, kiitos tästä. Kuulosti siltä, että olisit todella syventynyt ajattelemaan aihetta ja että se herätti tunteita. Itselle ainakin herätti. Koti on maailman tärkein paikka ja kuvailusi siitä oli täydellisesti sanoitettu, ainakin niin, kuin itse sen koen. Kotini saa minut lähes päivittäin pysähtymään, katselemaan ympärilleni ja huokaisemaan rakkaudesta. Ajatus kodittomuudesta on yksinkertaisesti hirvittävä.
Sisäinen rauha ja harmonia tarvitsee alleen turvallisuuden tunteen, jotta mieli voi vapautua ajattelemaan yhtään mitään. Oma koti on ihmiselle perus- ja ykköstarve, enkä voi (tai halua) käsittää, miten joillain ei ole kattoa pään päällä, kun samaan aikaan valtavia rakennuksia lojuu tyhjillään. Ikävä kyllä, minkään asian korjaaminen ei voi olla yksinkertaista, vaikka kuinka välttämätöntä ja tärkeää se olisikin. Mutta onneksi työtä tälläkin hetkellä tehdään runsaasti tämän ongelman eteen.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteiskunnassa ja politiikassa on vikana se, että asioita katsotaan, analysoidaan ja tutkitaan liian tarkkaan ja näin tullaan sokeaksi sille, kuinka yksinkertaisia ratkaisut oikeastaan olisivat. Kun asioita ruvetaan tarkastelemaan oikein suurennuslasilla, löydetään pelkästään ongelmia ja estäviä tekijöitä.