”Ei olisi ikinä uskonut.”
”En ole ikinä nähnyt sitä kännissä.”
”Työnsä se on aina hoitanut.”
Kuullostaako tutulta?
Kun läheisen tai tuttavan alkoholiriippuvuus tulee päivänvaloon, kuulee usein toistettavan näitä lauseita. Näihin lauseisiin kätkeytyykin juuri se, mikä suomalaisen alkoholismin tunnistamisessa on haasteena. Ajatellaan, että alkoholin kanssa ongelma on sillä, joka örveltää aiheuttaen muille käytöksellään häiriötä, tai ei pääse humalatilaltaan ja krapulaltaan edes töihin.
Usein mielikuva alkoholistista yhdistyykin tällaisiin ääritapauksiin. Huono-osaiseen, resuisissa vaatteissa hoipertelevasti kadulla kulkevaan henkilöön. Viinapullo pilkottaa taskusta ja huulessa roikkuu sätkä. Tai sitten mieleen tulee keski-ikäinen, yksinäinen, möhömahainen mies kaljatölkkien ympäröimänä sotkuisessa asunnossa, television sinisen valon loimottaessa. Työpaikka on mennyt alta kummaltakin stereotyypiltä. Kuitenkin tämän päivän alkoholismilla on toisenlaisiakin muotoja.
Helsingin sanomien artikkelissa lanseerattiin käsite ”luksustissuttelu”. Luksustissuttelija ei vedä ”sitä kirkasta viinaa” päänsä nollatakseen, vaan nauttii hienoja viinejä ja panimo-oluita. Luksustissuttelija saa työnsä hoidettua, eikä hoipertele kännissä ympäri kyliä ja naapurustoa. Pari erikoisolutta iltaa kohden tai lasi-pari viiniä töiden nollaamisen ei ole niin paha. Vai onko?
Alkoholin kohtuukäyttämisen rajaa voi olla yksilölle haastavaa hahmottaa. Hahmottamiseen vaikuttaa esimerkiksi lähipiirin käsitys sopivasta alkoholin käytöstä. Opiskelijuuteen kuuluu känni pari kertaa viikossa – siis normaalia. Työporukan kanssa mennään joka päivä töiden jälkeen yhdelle – siis normaalia. Meillä kotona on aina ollut ruoan kanssa viiniä – siis normaalia.
Käsitys omasta alkoholikulutuksen määrästä voi olla harhainen, jos omaa juomista ei tietoisesti seuraa tai alkoholiannoksia laske. Viinipänikästä voi laskea lasiin täytettä helposti jo ennen kuin lasi on kunnolla tyhjentynyt, eikä viikonlopun jäljiltä oikein ole varmuutta paljonko joi. Ottivathan muutkin sitä viiniä, varmaan. Kun yhdet muuttuvat kahdeksi, lasi viiniä pulloksi ja pullo viinitonkaksi, voi alkoholinsietokyvyn kasvaessa olla vaikeaa nähdä omaa alkoholinkulutusta ongelmaksi. Kun ei juo itseään humalaan, onko silloin alkoholisti, alkoholista riippuvainen?
Suomalaisessa yhteiskunnassa työtä arvostetaan korkealle. Mielikuvat alkoholisteista yhä liittyvät alentuneeseen työkykyyn, työttömyyteen ja huono-osaisuuteen. Siksi sekä alkoholistin läheisten että alkoholistin itsensä voi olla vaikeaa nähdä ongelma, jos niin sanotut ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Koira lenkitetään ja töissä käydään, lapset harrastavat. Ja koska alkoholismiin on aiemmin liittynyt vahva häpeän leima, voi asiaa olla vaikea kohdata. Läheisten on vaikea ottaa toisen alkoholinkäyttö puheeksi, ja riippuvaisen itsensä vaikea myöntää itselleenkään asian todellinen tila. Jos mieleen hiipiikin epäilys, huuhtoutuu se jo seuraavan juhlapyhän aikana kuohuviinin mukana pois tietoisuudesta. Kaikki muutkin juo. Siis normaalia.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Olipa hyvin kirjoitettu, että eipä meistä suomalaisista usein huomaa jospa illat menevät tissutelun puolelle, kun tosiaan työnsä hoitaa kiitettävästi. Toi mieleeni vahvasti vanha työparini, kenestä en olisi ikinä uskonut että olikin alkoholiin menevä. Töissä mainitsi aina kuinka terveellisesti söi ja liikkui, kunnes eräänä aamuna oli sitten humalassa tullut töihin…
Todella hyvä kirjoitus! Itse olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että runsas alkoholinkäyttö vedetään usein vitsiksi, eikä siinä nähdä mitään pahaa jos monta kertaa viikossa käy ”muutamilla”. Kuulee esimerkiksi töissä porukan keskustelevan viikonlopusta ja nauravan että taas meni pari vinkkupulloa. Tähän varmasti liittyy tämä häpeänleima alkoholismia kohtaa, mieluummin kerrotaan huumorin kautta että tuli taas juotua ja paljon.
Voin myös samaistua tuohon, että opiskelijuuteen kuuluu känni ja se on normaalia juhlia monta kertaa viikossa. Itse kun aloitin yliopiston Englannissa, heille oli jokavuotinen perinne että ensimmäinen kuukausi melkeimpä joka päivä on jossain baarissa jotakin menoa ja juomat halvalla. Koulu jopa kannusti opiskelijoita menemään näihin tapahtumiin jakelemalla ilmaislippuja. Ikään kuin alkoholi ja opiskelu kulkisi käsikädessä. Kun tällainen toistuu siitä tulee normaalia ja se saattaa jatkua myös työelämässä.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! Olen samaa mieltä myös, siitä kuinka liiallinen alkoholinkäyttö vedetään usein vitsiksi ja sillä yritetään piilottaa omaa alkoholiongelmaa. Usein parempana vaihtoehtona nähdään se, että käydään useasti viikon aikana muutamilla töiden jälkeen kuin kunnollinen humalaan juominen pari kertaa kuukaudessa. Voi kuitenkin olla että muutamilla tissutteluilla juodaan enemmän alkoholia kuin, jos juodaan “kerralla kunnolla”.
Jos ihminen voi käydä töissä, hänellä on koti ja perhe, ajatellaan, että hän ei voi olla alkoholisti. Helposti ajatellaan vaan toisen juovan enemmän, mutta ei nähdä sitä ongelmana. Suomen kulttuurissa alkoholi liitetään moniin tapahtumiin ja juhliin. Opiskelijoilla on bileet useamman kerran viikossa , juhlat juhlitaan ja seuraavan aamun luennoilla mennään yhdessä krapulaisina ja mietitään, ettei juoda enää ikinä, paitsi sitten seuraavissa bileissä ylihuomenna. Vappu, pääsiäinen, uusivuosi on näihin kaikkiin juhliin liitetty jotkut juhlat ja alkoholin nauttiminen. Jos täysi-ikäinen ihminen kieltäytyy alkoholista herättää se enemmän katseita, kuin alkoholin nauttiminen.