Pohdimme yhdessä ryhmämme kesken, mistä nuorten syrjäytyminen johtuu sekä miten voisimme auttaa, jotta nuori ei tuntisi oloaan syrjäytyneeksi.
Nuorten syrjäytymisen johtuu yleensä yhteiskunnallisista tekijöistä tai lähipiirin ongelmista. Nuorten huono koulu menestys, huomataan yleensä koulutukseen hakeutumisessa, ja näin ollen saatetaan jäädä kokonaan ilman toisen asteen koulutusta. Mikä puolestaan, heikentää työllistymistä. THL:n mukaan nuoret, joilla ei ole koulutusta tai työpaikkaa, usein kärsivät mielenterveydellisistä, sekä elämänhallinta on hukassa. Syrjäytymisen riskistä voidaan puhua silloin, jos nuori on syystä tai toisesta jäänyt ilman koulutusta.
Lapsuuden kotiolot vaikuttavat nuoren tulevaisuuteen. Lähtökohtaisesti, niiden nuorten vanhemmat, jotka ovat korkeammin koulutettuja sekä hyvä palkkaisessa työssä ovat niitä nuoria, jotka tulevat menestymään elämässään huono-osaisia paremmin. Puolestaan niiden nuorten, joiden vanhemmat, eivät ole korkeasti koulutettuja sekä elävät toimeentulotuen turvin, ovat syrjäytymisriskissä. THL:n mukaan, ylisukupolvisuudesta kärsivät nuoret voivat kuitenkin katkaista syrjäytymisriskin kierteen, hankkimalla apua ennen, kun se on liian myöhäistä.
ME-säätiön toimitusjohtajan mukaan, vuonna 2019 syrjäytyneitä nuoria oli 60 100. Luku on pienentynyt huomattavasti vuodesta 2018, koska taloustilanteemme sekä nuorten työllisyys on kasvanut. Myönteistä kehitystä on siis tapahtunut! Syrjäytymisongelmaan on puututtu entistä enemmän, sekä ongelmiin on löydetty myönteisiä parannuskeinoja.
Nuorten syrjäytymistä voidaan ennalta ehkäistä erilaisten palveluiden kautta. Otimme selvää mitä nettipalveluita on olemassa, ja päädyimme muutamaan hyväksi havaittuun sekä positiivista palautetta saaneisiin netissä toimiviin auttamispalveluihin, kuten tajua mut! sekä suunta-palvelu.
Tajua mut! toimintamalli lanseerattiin muutamassa kunnassa pilotti hankkeena. Pilotti hanke sai positiivista palautetta, ja se otettiin pysyvään käyttöön hankkeen loputtua. Tajua mut! toimii moniammatillisen yhteistyön voimin.
Suunta-palvelu on matalan kynnyksen nettipalvelu, jossa nuori voi kysyä neuvoa ja saada tukea työn sekä koulutuksen valinnassa. Suunta-palvelun tärkeimpinä tehtävinä on auttaa löytämään ne palvelut sekä avun, joka kuuluu nuorelle.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Mielenkiintoinen blogi, sekä aihe josta jokaisella aikuisella on poikkeuksetta omakohtaista kokemusta.
Rajanveto syrjäytymiseen – tai menestykseen – alkaa tosiaan jo nuoruudessa ja se etenee, ikävä kyllä, salakavalasti kunnes kokee olevansa jo menetetyssä pisteessä. Liian vanha, kouluttamaton, työtön tai matalapalkka-ammatissa, jne. Todellisuus lävähtää kuin se märkä rätti päin kasvoja. Vähemmästäkin masentuu ja ajatukset valtaa epätoivo. Kierre elinikäiselle syrjäytymiselle on valmis. Kaikilla ei ole sitä kanttia läpsiä itseään naamalle ja yrittää sinnikkäästi, kun alun kultainen hetki tuntuu jo kauan sitten menetetyltä.
Syrjäytyminen, sen lisääntyminen sekä vaikutukset on havaittu usealla eri taholla ja niiden ehkäisyyn halutaan panostaa. Esimerkkinä tähän lyhyesti koulutus, jonka mm. nykyinen, mutta myös edeltävät, hallitukset ovat katsoneet olevan kriittinen osa ongelmaa. Nuorten kohdalla lääkkeeksi tarjotaan toisen aisteen koulutuksen pakollisuutta, so. ammattikoulua tai lukiota. Aikuisille hoetaan elinikäisen oppimisen mantraa.
Ajattelisin, että koulutukseen panostamisessa on realistinen ja toimiva idea takana. Koulutus lisää sosiaalisia mahdollisuuksia, laventaa potentiaalia työmarkkinoilla, ehkäisee taloudellista syrjäytymistä, etc.
Lopuksi: jo pelkkä ajatus 16-vuotiaasta peruskoulun päättäneestä, joka nakataan kylmiltään maailmaan suojaisan lapsuuden ja laitosmaisen peruskoulun jälkeen tuntuu kovalta. Kuinka moni 16-vuotias työllistyy, tai edes viitsii työllistyä peruskoulun jälkeen? Ajatus oppivelvollisuuden pitkittämisestä tuntuu perustellulta. Se on myös portti kovempiin aineisiin, tarkoittaen mahdollisuutta korkeakouluopintoihin 🙂
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi.
Olen samaa meiltä kanssasi tuosta oppivelvollisuuden pidentämisestä. Jos miettii, että oppivelvollisuus olisi 18 ikävuoteen asti, voisi nuorilta löytyä erillainen motivaatio koulunkäynnin suhteen, mielenkiinto jatkokouluttautumiseen sekä siihen, että arvosanojen eteen tehdään töitä. Mutta tämä vaatisi, myös opettajilta sekä kasvattajilta tietynlaisen tsempin, jotta koulunkäynti kiinnostaisi ja löydetään ne tarvittavat avaimet opiskeluun.
Muistan itsekkin hyvin, kun olin 16 vuotias, ei koulu kiinnostanut ja se näkyikin arvosanoissa, joka vaikuttaa pidemmän päälle jatkokouluttautumiseen.
Todella mielenkiintoinen aihe.
Syrjäytyminen alkaa tosiaan usein jo nuoruudessa ja jatkuu aikuisikään asti. Kuten Samu edellä totesi, kaikki eivät jaksa ponnistella vastaan, kun maailma murentuu ympärillä, tai ainakin siltä tuntuu. Nuoria olisikin hyvä kannustaa opiskelun pariin ja hakemaan heille itselleen soveltuva ja motivoiva tapa edetä opinnoissa ja työmarkkinoilla. Näin voitaisiin ehkäpä katkaista syrjäytymiskierre ennenkuin se lähtee vyörymään hallitsematta.
Kiitos kommentistasi, olen kanssasi samaa mieltä.