Mielen voimaa

Hei! 

Olemme neljä sosionomiopiskelijaa ja kirjoitamme syksyllä 2020 blogia otsikolla ”Mielen voimaa” osana opintojaksoamme. Halusimme rankan korona-vuoden takia kiinnittää huomiomme ihmisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. 

Ihmisen hyvinvointi koostuu kolmesta eri osa-alueesta; fyysisestä, psyykkisestä sekä sosiaalisesta. Nämä osa-alueet kulkevat kuitenkin usein käsi kädessä, joten vaikka keskitymmekin lähinnä henkiseen hyvinvointiin, aiheissamme saattaa näytellä sivuosaa myös muut osa-alueet. 

Se, mikä tuottaa hyvää mieltä ja edesauttaa yhden hyvinvointia, ei välttämättä toimi samoin toisen kohdalla. Jokainen ihminen on yksilö ja erilaisuus on rikkaus! Odotuksemme ja toiveemme on, että saamme tuotettua erilaisia kirjoituksia jokaisen kirjoittajan yksilöllisistä lähtökohdista ja toivomme, että jokainen lukija löytää joukosta kirjoituksia, joihin voi samaistua tai jotka herättävät ajatuksia. 

”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.”—Viktor Frankl

Tervetuloa mukaan matkalle Mielen voimaan! 

Kirjoittajat

MarkusL:

Moikka 😊 

Olen Markus Lehtinen, 35-vuotias alkujaan lahtelainen sosionomiopiskelija, joka rakastaa haasteita ja kokea uusia asioita. Haluan monipuolisesti kehittyä sosiaalialalla sekä kokea uusia mahdollisuuksia. Olen idearikas, strateginen ja ongelmanratkaisusta nauttiva tyyppi, joka suhtautuu elämään intohimolla ja reippaalla otteella. Harrastan lukemista, pelaamista sekä alle vuoden ikäisen havannankoira Mokan kanssa temmeltämistä. 

Tällä hetkellä elämme maailmassa, jonka korona on mullistanut. Vaikka on paljon huolta, pelkoa ja epävarmuutta, on myös toisaalta toivoa, uudelleen luomista sekä mukautumista vallitsevaan tilanteeseen. Uskon että koronan myötä maailma nähdään uudessa valossa, sekä kyseenalaistetaan monia asioita, joita ennen koronaa pidettiin normeina. Työkulttuuri, opiskelu ja ylipäätään sosiaalisuus on kokenut valtavan digiloikan ja henkilökohtaisesti näen sen olevan alkua. Kaikki uusien asioiden opettelu kuitenkin vaatii käsittelyä sekä itsetutkiskelua. Postauksissani tulen pohtimaan keinoja henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä miten käsitellä tätä alati muuttuvaa tilannetta. 

leppjen:

Tervehdys 😊 

Olen Jenni, 23- vuotias nuori nainen Helsingistä, tosin nykyisin asustelen Vantaalla opiskelija-asunnossa. Sosionomin työ olisi minulle unelmien täyttymys. Olen aikaisemmin opiskellut ylioppilastutkinnon lisäksi lähihoitajaksi ja olen pitänyt siinä ammatissa työskentelystä eri ikäisten asiakkaiden kanssa. Minusta tuntuu hyvältä jatkumolta tässä sosionomi – opiskeluissa opiskella lisää ja syventää sosiaalialan osaamistani. Haluan kehittyä ja oppia lisää sosionomi –opiskeluissa, koen mielekkääksi auttaa ihmisiä heidän haastavissa elämänvaiheissaan omalla ammattitaidollani ja osaamisellani nyt ja tulevaisuudessa. Luovuus on mielestäni yksi minun vahvuuksistani ja erilaiset luovat ja liikunnan mahdollistamat menetelmät kiinnostava minua tulevassa sosionomin työssä, jotka mielestäni edistävät myös oikein käytettynä ihmisten hyvinvointia. 

Vapaa-ajalla ystävät, liikunta sekä luonnossa liikkuminen ovat minun keinojani saavuttaa henkinen hyvinvointi ja sisäinen rauha. Vapaa-ajalla hoivailen leopardigekkoa. Korona-aikana tulee käytettyä entistä enemmän digitaalisia välineitä ja ne ovat oiva apukeino myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä tällaisessa poikkeustilanteessa. Tärkeää on, että erilaisilla keinoin saadaan lisättyä ihmisten osallistumista, osallisuutta ja hyvinvointia sekä sosiaalisia mahdollisuuksia, myös korona-aikana. Tätä pohdin myös tulevissa postauksissani. Digi-loikka on nyt välttämätön, mutta miten saamme sellaisen mahdollistettua kaikille, tasaveroisesti? Kun kaikilla ei ole siihen tarvittavia välineitä, eikä osaamistakaan? Tätä pohdin lisää tulevissa postauksissani. 

Kuva: Pixabay

saapuvei:

Moi! 

Olen Sara, 20-vuotias energinen ja hymyilevä toisen vuoden sosionomiopiskelija Riihimäeltä. Elämääni rikastuttavat hyvä ystäväni ja hänen koiranpentunsa, joiden kanssa asustelen. Rakastan keskittyä elämässä positiivisiin asioihin ja löytää tilanteesta kuin tilanteesta jotakin hyvää. Tykkään olla aina menossa ja tehdä paljon asioita. Koira, hyvä televisio-ohjelma ja lämmin huopa pitävät pään kasassa ja jaksamisen yllä. 

Sosiaalialalla sydäntäni lähimpänä ovat lapset ja nuoret ja olenkin erittäin kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan sekä haasteista. Ihailen lapsissa heidän vilpittömyyttään ja sitä, kuinka he hyväksyvät kaikki omina itsenään sekä tutkivat innoissaan maailmaa. Jokaisen meistä tulisikin olla ympärillä olevista asioista ja ihmisestä yhtä kiinnostuneita kuin pieni lapsi! Nuorista on mahtavaa löytää herkkä puoli kovemmankin kuoren alta sekä luoda luottamuksellinen ja hyväksyvä suhde häneen. Tulenkin postauksissani keskittymään lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä sen parantamiseen. 

JTV:

Hei kaikille! 

Nimeni on Jenni, olen 33-vuotias viimeisen vuoden sosionomiopiskelija ja asustelen Vantaalla. Teen parhaillaan opinnäytetyötäni ja viimeistelen opintosuorituksia. Kouluhommien ohessa tykkään viettää aikaa kotisohvalla katsellen telkkaria tai täyttäen ristisanatehtäviä. Olen myös intohimoinen kirjojen ystävä ja suoritankin myös Helmetin lukuhaastetta 2020. 

Koronan myötä arki on mennyt täysin uusiksi ja eristäytymisestä on tullut lähes normi. Koulutehtävät ja työskentely tapahtuu etänä, mikä tarkoittaa neljän seinän sisällä oleilua ja ihmiskontaktien menettämistä. Perhettä ja ystäviä tulee nähtyä harvoin, toisia ei ollenkaan, joten vaihtoehtoisista tavoista pitää yhteyttä läheisiin on tullut elintärkeää. Tämä vuosi on saanut minut ajattelemaan entistä enemmän ja monipuolisemmin sitä, kuinka tärkeää on pitää omasta henkisestä hyvinvoinnista huolta ja mistä löytää voimaa pärjätä näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Usein muista huolta pitäessä unohtuu se tärkein: sinä itse! 

Jätä kommentti

Vastaa