Stressi kuuluu jokaisen ihmisen elämään ajoittain. Se voi kannustaa ihmistä pyrkimään parhaimpaansa, auttaa keskittymään ja lisätä tarkkaavaisuutta sekä suorituskykyä. Vaikka stressi voi siis toimia hyvinkin positiivisena voimavarana, siitä puhutaan yleensä kuitenkin lähinnä negatiivisessa mielessä. Pieni paine auttaa ihmistä suoriutumaan paremmin, mutta liiallinen paine aiheuttaa ongelmia elimistön palautumisessa ja voi johtaa uupumukseen. Jokaisen olisikin hyvä oppia tunnistamaan itsestään merkkejä, joita oma keho ja mieli antaa siitä, että positiivinen stressi on vaarassa muuttua negatiiviseksi, liiallista kuormitusta aiheuttavaksi stressiksi.
Aloin miettimään, mitkä asiat aiheuttavat minulle opiskelijana stressiä ja mitä tavoitteita voisin asettaa itselleni, jotta saisin noita stressin aiheuttajia lievemmiksi tai poistettua kokonaan. Tavoitteet oli suhteellisen helppo keksiä, mutta konkreettiset teot niiden toteuttamiseksi olivat haasteellisempia. Tunnen itseni, ja pelkään, että saan aikaan hienon suunnitelman, joka päätyy lopulta romukoppaan koska en yksinkertaisesti noudata sitä. On hyvä muistaa, että menetelmät, jotka toimivat yhdellä, eivät välttämättä toimi toisella. Toivonkin, että löytäisin itselleni sopivat keinot ja saisin niiden avulla opiskeluuni enemmän ryhtiä. Uskon, että stressitasoni laskisi, kun oppisin suunnittelemaan ja ennen kaikkea toteuttamaan opintoaikatauluani paremmin.
Olen tietoinen, että pitkitän opiskelun aloittamista ja keksin aina ”tärkeämpää” tekemistä. Tästä johtuu, että tehtävät jäävät viime tippaan, jolloin ei enää ole muuta vaihtoehtoa ja ne on pakko saada tehdyksi. Jos yritän aloittaa tehtävien tekoa ajoissa, huomaan pian tekeväni samalla montaa asiaa; yhtäkkiä pyykinpesukone on pyörimässä, täytän astianpesukonetta ja maksan laskuja. Kun ei ole aikarajaa polttelemassa, huomaan keskittymiseni herpaantuvan ja hoitavani muita asioita sen sijaan, että paneutuisin koulutehtävään.
Keskustelin ystäväni kanssa, mitä kaikkea opiskeluun kuuluu, mikä kaikki oikeastaan lasketaan opiskeluksi. Lista oli pitkä ja sai minut tajuamaan, kuinka vähän arvoa olenkaan antanut tekemälleni työlle. Kun puhutaan ajankäytöstä, olin ajatellut opiskeluksi lähinnä kontaktitunnit, tentteihin lukemisen ja raporttien laatimisen. En ole osannut antaa arvoa kaikelle sille taustatyölle, mikä opiskeluun kuuluu. Junassa kotimatkalla pohdin tunneilla kuultua ja siellä käytyjä keskusteluja, etsin netistä ja kirjastoista tarvittavaa lähdemateriaalia koulutehtäviä varten, viestittelen whatsappissa koskien ryhmätehtäviä jne. jne.
Mihin aikani oikein kuluu?
Päätin seurata viikon ajan, mihin aikani todellisuudessa kuluu. Pelkäsin, että aikani kuluisi kaikkeen turhaan, mutta päätin tehdä tehtävän täysin rehellisesti, jotta siitä olisi minulle eniten hyötyä. Tiedän myös, että olen pahimman laatuinen TV:n orja ja pelkäsin nähdä, kuinka suuri osa ajastani todellisuudessa kuluukin sitä tuijottaessa.
Seurattuani ajankäyttöäni viikon ajan, voin sanoa, etteivät tulokset olleet hyviä, mutta eivät ne onneksi olleet kuitenkaan niin pahoja kuin olin etukäteen pelännyt. TV:n edessä kului aikaa, mutta ei niin paljon kuin olin pelännyt. Suurin yllätys oli huomata, kuinka paljon aikaa kului kännykän parissa. Olen melko teknologiavastainen enkä ymmärrä kuinka jotkut ihmiset ovat riippuvaisia kännyköistään, joten oli yllättävää huomata, kuinka paljon vietän aikaa sen parissa. Asia selveni kuitenkin, kun purin sitä osiin; ennen luin lehteä – nyt teen sen puhelimella, ennen pelasin pasianssia – nyt teen sen puhelimella, ennen lähdin kaupungille kiertelemään kaupoissa – nyt selaan kauppojen tarjontaa puhelimella.
Tarkastellessani ajankäyttöäni ajattelin kuitenkin: “Ovatko nämä asioita, joihin haluan mieluiten käyttää aikaani?”. Tämän pohtiminen sai hälytyskellot soimaan päässäni. Minulle tärkeimpiä asioita ovat perhe, ystävät ja opiskelu, mutta sitä ei uskoisi, kun katsoo ajankäyttöäni. Onneksi tämä herätys tuli, jotta voin ottaa minulle tärkeät asiat huomioon suunnitellessani jatkossa ajankäyttöäni.
Ajankäyttö vaihtelee paljonkin riippuen päivästä. Jos miettii, mitä kaikkea haluaisi ideaalitilanteessa tehdä päivän aikana, tunnit loppuvat nopeasti kesken. Siksi onkin tärkeää suunnitella ajankäyttöä hieman pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi tehdä suunnitelma seuraavan viikon tai kuukauden ajaksi. Silloin voi yhtenä päivänä käyttää enemmän aikaa esimerkiksi liikuntaharrastukseen, toisena läheisten tapaamiseen ja kolmantena päivänä keskittyä kouluhommiin.
Vaikka stressi usein ajatellaan negatiivisena asiana, on hyvä muistaa, että on olemassa myös hyvää stressiä. Hyvä stressi on sitä, mikä potkii meitä persuuksille ja saa meidät saamaan asioita aikaan. Henkilökohtaisesti en usko, että saisin koskaan koulutehtäviä hoidettua ilman tiettyä kiireen tuntua. Ihmisillä on erilaisia keinoja lievittää stressiä, toinen juttelee ystävän kanssa, toinen hikoilee salilla. En ole itse kovin liikunnallinen ja koen usein huonoa omatuntoa kuntoni takia. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei kaiken urheilun tarvitse olla kilpaurheilua. Yhtäkkiä isäni kanssa tekemät 10 kilometrin lenkit lähinnä hyvästä säästä ja kauniista maisemista nauttien eivät tunnukaan niin turhilta!
-JTV-
Lähteet:
Stressi kuuluu elämään. Suomen mielenterveys ry. Viitattu 9.10.2020. https://mieli.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/stressi-kuuluu-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n
Iina Lempinen. Tunnista aikavarkaat ja muuta ne uusiksi toimintatavoiksi. Viitattu 9.10. 2020. https://valmiina.fi/tunnista-aikavarkaat-ja-muuta-ne-uusiksi-toimintatavoiksi/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Todella hyvä kirjoitus aiheesta. Tuo ajankäytön seuraaminen viikon aikana kuulostaa mielenkiintoiselle ja taidampa ottaa sen itsekkin kokeiluun 🙂 Kirjoitit opiskeluun kuluvasta ajasta ja siitä kuinka siihen laskee helposti vain konkreettisen tekemisen kuten tentteihin lukemisen ja raporttien kirjoittamisen. Kiinnitin samaan asiaan itse huomiota kun voivottelin yhden tehtäväni hidasta edistymistä. Ymmärsin, että vaikka en istuisikaan koneen äärellä tehtävää tehden, niin prosessoin tehtävää kuitenkin melkeimpä kokoajan mielessäni. Kun taas seuraavan kerran palaan koneen ääreen niin kirjoittaminen sujuu yleensä paljon sutjakammin kuin edellisellä kerralla.