Viime viikolla Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Helsingissä ilmenevästä nuorisorikollisuudesta. Sensaationhakuinen klikkiotsikko, sekä artikkeli itsessään loivat kuvaa väkivaltaisista nuorista, joiden ongelmakäytöksen syynä on heidän maahanmuuttajataustansa. Tämä synnytti odotetusti laajaa ja kärkästä keskustelua.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun mediassa kirjoitetaan vakavasta ja monisyisestä ongelmasta yksinkertaistaen ja kokonaisia ihmisryhmiä leimaten. Yksinkertaiset skandaalit kun valitettavasti keräävät helposti lukijoita. Artikkelia varten oli toki haastateltu sekä poliisia, että jalkautuvan nuorisotyön tekijöitä, mutta tekstin pohjana olivat pitkälti yksilöiden mutu-tuntumat, sekä yksittäisten tapausten yleistäminen.
Samana päivänä Hesarin artikkelin kanssa poliisi julkaisi oman tiedotteensa, jossa he totesivat huolestuttavasti oirehtivien nuorten määrän olevan hieman kasvussa ja osan nuorista olevan maahanmuuttajataustaisia. Vaikka alaikäisten tammi-syyskuussa tekemien väkivaltarikosten määrä oli kokonaisuudessaan pienempi kuin vastaavaan aikaan vuonna 2019, oli poliisin havaintojen mukaan huumausaineisiin liittyvä väkivalta lisääntynyt. Vakavissa väkivaltarikoksissa yhteiseksi nimittäjäksi mainitaan maahanmuuttotaustan sijaan huono-osaisuus sekä syrjäytyneisyys.
Mediassa fiilispohjaiset kommentit saavat usein faktoja enemmän tilaa tai niitä käsitellään saman arvoisina argumentteina. Esimerkiksi Yle Vegan Slaget efter tolv- ohjelmaan aiheesta keskustelemaan oli pyydetty pitkän linjan nuorisotutkija ja Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo, sekä Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kansanedustajat Peter Östman ja Lulu Ranne. Lopputuloksena oli keskustelu, jossa monikulttuurisuutta ja rasisminvastaista toimintaa tutkineen Honkasalon kommentit olivat samanarvoisia kuin Ranteen faktana esittämä väite siitä, miten Afrikasta ja Lähi-Idästä kotoisin olevien ihmisten on “lähtökohtaisesti mahdotonta integroitua Suomeen”.
Honkasalo kirjoitti myös Facebook-sivuilleen analyysia nuorisorikollisuuteen liittyen. Hänen mukaansa on ongelmallista, että keskusteluissa etnistetään sosiaalipoliittisia ongelmia ja leimataan kokonaisia ihmisryhmiä tietynlaisen käytöksen perusteella. Yksinkertaistaminen ja stereotypioiden ruokkiminen vaikuttavat nuorten elämään negatiivisesti ja ovat omiaan lisäämään arkipäivän rasismia. Taivastelun sijaan Honkasalo peräänkuuluttaa faktapohjaista ja eettistä keskustelua. Vain siten voidaan aidosti puuttua yhteiskunnan ongelmakohtiin. Nuorisorikollisuus on vakava, eriarvoisuudesta ja pahoinvoinnista kumpuava ongelma, jonka korjaaminen vaatii ennaltaehkäisevää ja moniammatillista työskentelyä. Yhteiskunnan syrjäyttävät rakenteet ja rasismi on hänen mukaansa tunnistettava ja pyrittävä poistamaan.
On myös tärkeää huomioida, mistä me puhumme, kun puhumme maahanmuuttajataustaisista ihmisistä. Terminä se on erittäin epämääräinen ja mielikuvia herättävä. Monenteenko sukupolveen asti “maahanmuuttajataustaisuus” ulottuu? Perustuuko määritelmä ihmisen kielitaitoon, molempien tai toisen vanhemman alkuperään, kulttuuriin, jossa ihminen elää tai on elänyt, syntymäpaikkaan tai kasvuympäristöön vai sittenkin ihon, silmien ja hiusten väriin? Onko vaaleapiirteinen, toisesta EU-maasta Suomeen muuttanut ihminen yhtä lailla maahanmuuttaja kuin vaikkapa Lähi-Idästä saapunut henkilö?
Elämme vuotta, jolloin Black Lives Matter-liike on saanut valtavaa huomiota. Nyt käytävä keskustelu tuo hyvin näkyväksi sen, miten myös Suomessa on edelleen tarvetta antirasistiselle työlle. Yhteiskuntamme ja tapamme keskustella asioista toiseuttaa tiettyjä ihmisryhmiä, mikä on vain omiaan lisäämään eriarvoisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja syrjäytymistä.
Negatiivisten ilmiöiden kuittaaminen maahanmuutosta johtuvaksi ei auta korjaamaan yksilöiden tai yhteiskunnan ongelmia. Se pikemminkin ruokkii pelkoa, vihaa sekä rasismia.
Ohessa vielä linkit Helsingin kaupungin turvallisuustutkimukseen, joka osoittaa, että asukkaiden turvallisuuden tunne on ollut jatkuvassa nousussa tutkimusten aloitusvuodesta 2003 alkaen, samalla, kun Helsingissä asuvien ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut:
https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/turvallisuustutkimus-helsinkilaisten-turvallisuuden-tunne-kohentunut
https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/nykytilanne ,
sekä tilastokeskuksen tilastoon, josta näkyy mm. nuorisoväkivallan puolittuneen vuodesta 2001, vuoteen 2016 (https://findikaattori.fi/fi/table/96)
Mikäli maahanmuuttajataustaisten ja rodullistettujen ihmisten ajatukset ja kokemukset elämästä nyky-Suomessa kiinnostavat, voit seurata esimerkiksi seuraavia Instagram-tilejä:
Kulttuurisensitiivisen nuorisotyön asiantuntija Sophia Wekesa @sophiawekesa
Diversiteettikonsultti ja aktivisti Fatima Verwijnen @fatimointi
Vihreiden nuorten puheenjohtaja Brigita Krasniqi @brigitakrasniqi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh @sheikhthesystem
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hienosti kirjotettu teksti ja mahtavaa, että uskallat ottaa reippaasti kantaa tähän tärkeään aiheeseen. Itseäni on vihastuttanut jo pitkään median tyyli tuoda esiin “maahamuuttaja” tai “romani” tausta esimerkiksi rikollisuuteen liittyvissä artikkeleissa.. Miksi pitää aina mainita nämä “taustat” kun kyseessä usein on suomen kansalainen. Tässäkin nuorisojengi- tapauksessa kyse on ehdottomasti suomalaisen yhteiskunnan ongelmista.
IG-tilit ehdottomasti seurantaan! -Yzma
Olen samaa mieltä, liian usein edelleen painotetaan rikostentekijöiden mahdollista syntytaustaa silloinkin kun sillä ei ole mitään merkitystä.
On totta että tietyntyyppisessä rikollisuudessa esimerkiksi maahanmuuttajia on suhteellisesti enemmän, kuin syntyperäisiä suomalaisia, mutta sen epämääräinen toteaminen eri uutisoinneissa ei auta pohtimaan ilmiön perimmäistä syytä, vaan antaa “maahanmuuttokriittisille” lisää lyömäaseita vähemmistöjä vastaan.
Aihe on monisyinen ja nivoutunut niin moneen eri teemaan, ettei yksi blogiteksti valitettavasti riitä koko asian purkamiseksi 🙂