Erityinen tarvitsee tukea

ADHD, kuulovamma, downin sydrooma, autismi, diabetes, epilepsia, reuma… Erityislapsi ei ole tarkka termi, vaan päinvastoin hyvin kirjava. Sitä käytetään yleisesti esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Erityislapsella viitataan lapseen, jolla on tarvetta erityiseen tukeen. Valtaosa näistä tuista on suunnattu alle 16-vuotialle. Erityislapsilla kasvun, kehityksen ja oppimisen edellytykset ovat saattaneet heikentyä esimerkiksi vamman, sairauden tai toimintavajauden takia.

Yksi suuri ryhmä, joka tarvitsee tukea, ovat lapset, joilla on kielen kehityksellisiä haasteita. Lisäksi erityislapsilla yleisiä ovat sosioemotionaalisen tuen tarve, kehityksellinen viivästyminen ja tarkkaavaisuuden häiriöt. Myös eri vammaryhmät, maahanmuuttajalapset ja lastensuojelun tukitoimia tarvitsevat lapset nousevat esiin. Joten myös lapsen kasvuolot tai vanhempien vaikeudet voivat johtaa siihen, että lapsi tarvitsee erityisiä tukitoimia.

Erityislapsitermiä voi katsoa myös lain näkökulmasta. Tällöin kaikki alaikäiset, jotka saavat vammaispalvelulain, kehitysvammalain tai omaishoidon tuesta säädetyn lain mukaisia palveluita, ovat erityislapsia. Heihin kuuluvat esimerkiksi pitkäaikaissairaat, kehitysvammaiset ja vammaiset. Yksi tekijä, joka erityislapsia yhdistää, on se, että he eivät selviä arjen kaikista toiminnoista täysin itsenäisesti, vaan vaativat toisen henkilön läsnäoloa tai apua.

Kuva: Pexels
Vanhempi saa ensitietoa

Erityislapsen vanhemmalle annetaan tietoa heti heidän kuullessaan ensi kerran lapsensa sairaudesta tai vammaisuudesta.  Ensitieto sisältää lääketieteellisen tiedon lisäksi tietoa kuntoutuksesta ja erilaisista yhteiskunnan tarjoamista tukimuodoista sekä järjestöiden palveluista. Vanhemmat eivät aina ole heti vastaanottavaisia tiedolle, koska voivat olla shokissa. He ovat juuri saaneet tietää mahdollisesta diagnoosista ja sen myötä kohdanneet mahdollisen kriisin. Sen takia tarjottava tieto on oltava selkeää ja sellaista, että siihen voi palata myöhemmin.

Toisaalta jollekulle pitkänkin epätietoisuuden päättävä diagnoosi tai sen varmistuminen voi olla helpotus. Joka tapauksessa uusi tilanne herättää jokaisen mielessä liudan kysymyksiä, joita tulee myöhemmin lisää ja kysymykset tarkentuvat, kun lapsi kasvaa ja kehittyy. Lisäksi tavallinen arki on edelleen hoidettava: ansiotyö, mahdolliset sisarukset, kaikki perusarjen sujumiseksi tehtävät toimet jne.

Vertaistukea on saatavilla etenkin eri järjestöjen kautta. Järjestöjä on yli diagnoosirajojen sekä diagnoosikohtaisia. Lisäksi nykyään internetistä ja sosiaalista mediasta kuten Facebookista löytyy useita ryhmiä. Sosiaalisen median merkitys on kasvanut nykyisin. Sitä kautta saa niin vertaistukea kuin vankkaa käytännön tietoa.

Erityislasten perheille ensitietoa on saatavilla esimerkiksi: https://www.erityisperheet.fi/

Jätä kommentti

Vastaa