“VÄKISIN riisumista, mielivaltaisia rangaistuksia ja tarpeetonta kiinnipitoa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen yllätystarkastus Muhoksella sijaitsevaan Pohjolakotiin paljasti useita laittomia ja lasta nöyryyttäviä käytäntöjä.” HS, 31.8.2018.
Lapsen oikeuksien sopimus takaa, että lasten suojelusta ja huolenpidosta vastaavat palvelut ja laitokset noudattavat viranomaisten, joilla on toimivalta, antamia sääntöjä, jotka koskevat erityisesti terveyttä, turvallisuutta, henkilökunnan määrää ja valvontaa. Rajoitustoimenpiteet ja niihin liittyvät säännökset ovat helposti ymmärrettäviä ja hyvin säädeltyjä. Niissä ei ole varaa soveltaa. Viime aikoina on noussut medioihin vääriä käytäntöjä liittyen rajoitustoimenpiteisiin ja niiden perusteluun, sekä kirjaamiseen. Tämä on erittäin huolestuttavaa.
Rajoitustoimenpiteet ovat käytännössä lasten ja nuorten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumista. Lain tarkoitus on turvata lasten ja nuorten kehitys, vaikka heillä olisi paljon hankalia tilanteita, sekä haastavaa käytöstä. On todella tärkeää, että haastavissa tilanteissa olevat lapset ja nuoret saavat myös apua. Lasten oikeudet sijaishuollossa rajoitustoimenpiteiden takia rikkoutuvat, mutta siksi niissä on tarkat säännökset.
Rajoitustoimenpiteitä lastensuojelussa voidaan toteuttaa vain, kiireellisesti sijoitettuun, huostaanotettuun tai hallinto-oikeuden sijoitus määräyksen, saaneeseen henkilöön. Sijaishuollossa, taas rajoitustoimenpiteitä saa käyttää vain laitoksissa. Yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää muuallakin, kuin laitoshoidossa. Muita rajoitustoimenpiteitä on mm. esineiden haltuunotto, eristäminen, kiinnipito, liikkumisvapauden rajoittaminen ja henkilötarkastukset.
Rajoitukset tehdään turvallisesti, yksilöllisesti, ikä, ihmisarvon kunnioitus ja uskonto huomioiden. Perustarpeet huomioidaan, eikä saa alistaa, kurittaa tai loukata. Rajoitus on lopetettava, kun siihen ei enää ole perusteita, eikä se saa vahingoittaa lasta/nuorta.
Joskus muissa sijaishuollon paikoissa, kuin laitoksissa, saatetaan tarvita rajoitustoimenpiteitä. Rajoitustoimenpiteet ovat laissa kielletty muualla, kuin laitoshuollossa, mutta todellisen tarpeen vaatiessa, voidaan niitä käyttää. Tulee kuitenkin, ilmoittaa vastuutyöntekijälle, tehdä kirjaukset ja muut tarvittavat asiat, kuten laitoksissa.
Mikäli toimenpiteitä pitää kriisin tullessa käyttää, on sen jälkeen pohdittava lapsen tai nuoren edun mukainen sijaishuoltopaikka. Ei ole lapsen tai nuoren edun mukaista, jos sijaishuoltopaikka ei pysty turvaaman lasta tai muita sijaishuoltopaikassa asuvia.
Kokemukseni perusteella, joissain laitoksissa, erityisesti päihdepuolella, laitosten työntekijöiden keinot loppuvat kesken, uuden lastensuojelulain myötä. Todella vaativan tason laitoshuolto paikoissa ei ole tarpeeksi keinoja, nuorista huolehtimiseen, joka olisi nuoren edun mukaista. Näissä laitoksissa lain myötä, heidän aikaisempien keinojen lopettamisen takia, nuorten hyvinvointi on laskenut.
Kaikki rajoitustoimenpiteet tulee perustella ja ne tulee kirjata. Ilman perusteiden täyttymistä, rajoitustoimenpidettä ei saa toteuttaa. Rajoitustoimenpiteistä kunnolla kirjaaminen, sekä valvominen on joskus vajanaista ja sitä pitäisi tehostaa entisestään.
Rajoituksia seurataan ja valvotaan, mm. Valvira valvoo laitoksia. Omavalvonta ja hyvä kohtelu suunnitelmat tehdään laitoksissa. Rajoitukset ja tilanteet tulee käydä ja arvioida nuoren, sekä huoltajan kanssa jälkikäteen. Rajoitustoimenpiteet perustuvat yksilöllisiin päätöksiin, ne eivät ole rangaistuskeinoja. Niitä saa käyttää vain, mitä lapsen tai muiden turvallisuus tai terveys vaatii.
Lähteitä:
https://www.hs.fi/paivanlehti/31082018/art-2000005809925.html
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitukset-sijaishuollossa
https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-palvelut/lastensuojelu
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta! Rajoitustoimenpiteistä on puhuttu paljon mediassa ja niiden eettisyydestä käydään jatkuvaa keskustelua. Niin kuin mainitisit tekstissäsi, rajoitustoimenpiteiden käyttämisen tarkat ehdot on määritelty laissa. Siitä huolimatta kuulemme jatkuvasti ikäviä tarinoita niiden käytöstä. Monilta menee ohi se, että rajoitustoimenpiteet eivät ole rangaistuksia vaan niiden käytön tulee perustua lain mukaisille edellytyksille. Toivotaan, että tulevaisuudessa nämä rajoitustoimenpiteet ovat ammattilaisten hallussa ja ovat hyödyllysiä enemmän kuin haitallisia.
Kiitos kun otit esille tärkeän aiheen. Huolestuttavaa luettavaa työntekijöiden osalta tehdä mielivaltaisia päätöksiä. Onko johdossa jotain vikaa, käskevätkö alaisten toimia näin. Onko koulutuksen puutetta? Sijaisuuksien takana on työntekijöitä joilta puuttuu pätevyys, eikä välttämättä tiedä miten tulisi toimia oikein. Lisäkouluttaminen on aina tärkeää ja vanhoille työntekijöille kertaus työaikana luentomuotoisina ja yhteisinä keskusteluina olisi varmasti tarpeellista säännöllisesti.
En ole vielä tarpeeksi perillä uudistetusta lastensuojelulaista miten se on käytännössä vaikuttanut. Kirjoitat, että uudistuksen myötä keinot ovat loppuneet kesken ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Mitä oli ne keinot, jotka auttoivat? Tästä olisi kiintoisaa jatkaa keskustelua. Eikös niihin puututtu lisäämällä lasten ja nuorten oikeuksia, mutta samaan aikaan vaativassa hoidossa se ei ole palvellut. Tämä olisi hyvin kiintoisaa saada tarkempaa faktatietoa työntekijöiltä, joilla on kokemusta tästä.
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe! Olen seurannut uutisointia viime aikoina liittyen lastensuojelunuoriin, ja erityisesti laitoksissa asuviin. Enemmän negatiivissävytteisiä valitettavasti, joissa aiheena on ollut mm. nuorten hatkaamiset, väkivalta ja työntekijöiden sekä omaisten uupumus tilanteisiin, joissa mitään ei voida uuden lastensuojelulain nojalla tehdä.
Aihe kiinnostaa minua erityisesti siksi, että useat samat ongelmat tulivat vastaan ollessani syksyllä harjoittelussa kuntouttavan sijaishuollon yksikössä. Lastensuojelu työympäristönä ei ollut minulle ennestään tuttua, mutta suurena yllätyksenä minulle tuli se, kuinka vähäiset ovat ohjaajien keinot rajoittaa nuoria tilanteissa, joissa se olisi saattanut todella olla tarpeen. Lisääntynyt päihteiden käyttö, toistuvat yölliset hatkaamiset ja puhelimeen vastaamatta jättämiset, eikä mitään voida tehdä. Useat ohjaajat kyseisessä yksikössä olivat myös todella uupuneita, ja erityisesti yövuoroon tullessaan jo etukäteen saattoivat stressata sitä, kuinka monen perään saa tällä kertaa soitella. Heille kuitenkin nuorten turvallisuus on tärkeintä, ja kun he eivät voi muuta tehdä, kuin tavoitella hatkannutta nuorta/ tehdä virka-apupyynnön, oli se monille myös todella turhauttavaa. Heidän ainoa työvälineensä estää nuoria lähtemästä on keskustelu. Omaiset usein saattoivat myös kohdistaa ärtymyksensä ohjaajiin, että miten näin on taas päässyt käymään ja miksi ette saa asialle tehtyä mitään. Niinpä, siinähän kaiken muun huolen lisäksi kuuntelet vielä syytöksiä viikko toisensa jälkeen.
Ymmärrettävää kuitenkin on, ettei sijaishuollon yksiköt ole rangaistuslaitoksia. Eikä oikeastaan kukaan tiennyt mitä he tekisivät toisin, jos saisivat. Nuorta ei voi fyysisesti pidätellä lähtemästä, eikä se olisikaan oikein, eikä heidän yksityisyyttään voi loukata esimerkiksi huoneen tutkimisella ilman virallisia päätöksiä, vaikka siihenkin olisi saattanut olla aihetta. Minultakin kysyttiin, mitä tekisin hatkaavien nuorten kanssa, jos laki ei minun toimintaani rajoittaisi, enkä oikeasti tiennyt mitä vastata. Tuntuu, että vaikka mitä tekisi, nuoret keksivät keinonsa. Sanoisin että melko vaikea on estää nuoria tekemästä yhtään mitään, ja rajoituspäätösten saamiseksikin syyt tuli olla todella painavat. Ettei edes se riitä perusteeksi huoneen tutkimiseen, kun epäiltiin nuoren myyvän päihteitä? En tiedä millainen tilanne on nyt, mutta muutaman nuoren kohdalla lopulta (onneksi, heidän oman turvallisuutensa vuoksi) päädyttiin ainakin harkitsemaan sijoituspaikkaa suljetummasta laitoksesta.