Vankeus ja ADHD – mikä on niiden välinen yhteys?

Attention Deficit Hyperactivity Disorder, tunnetummin ADHD, on neurobiologinen oireyhtymä, joka tarkoittaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä. ADHD voi näkyä esimerkiksi vaikeuksina koulussa erityisesti lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan oppimisvaikeuksina, impulsiivisuutena, sekä päihdeongelmina. Monet näistä piirteistä voidaan liittää myös vankeusrangaistusta suorittavan elämänjanaan.

Kuva: Pixabay

On tutkittu, että jopa kolmasosa nuorisovangesta kärsii ADHD:sta. Aikuisvankienkin joukossa esiintyvyys on joka neljäs.

Vaikka riski joutua tuomituksi ADHD:n omaavilla on moninkertainen muuhun väestöön suhteutettuna, todetaan se monella kuitenkin vasta aikuisena, mahdollisesti monen vankeusrangaistuksen jälkeen.

Diagnoosin saaminen on yleensä helpotus. Se antaa nimen, sekä selityksen omille haasteille ja tekee niistä näkyviä. Toisaalta, jos diagnoosin saa vasta aikuisena, se voi aiheuttaa katkeruutta siitä, miten asiat olisivat voineet mennä toisin, jos diagnoosin olisi saanut aiemmin.

Ongelmana on se, että diagnoosia voi olla vaikea saada. Monella rikostaustan omaavalla on myös päihdeongelmia, jotka vaikeuttavat ADHD diagnoosin saamista. Terveydenhuolto haluaa usein hoitaa ensisijaisesti päihdeongelmaa. Myös lääkitys  voi olla ongelmallinen, sillä monet ADHD lääkkeet ovat amfetamiinijohdannaisia.

Vankeusrangaistusta suorittavien ADHD -tutkimukset tehdään Suomessa Turun vankipsykiatrisessa sairaalassa. Jonot ovat kuitenkin pahimmillaan kuukausien mittaiset. Näin ollen diagnoosia ei välttämättä ehdi saada ennen vankilasta vapautumista. Ilman diagnoosia ei täsmäkuntoutusta voida järjestää. Toinen haaste on se, että tulosten luotettavuuden takia, on oltava taustalla päihteetön jakso ennen tutkimuksiin hakeutumista. Tämän lisäksi aktiivista kuntoutusta järjestetään vangeille hyvin vähän.

ADHD-ihmisellä on sisällään Ferrarin moottori, mutta polkupyörän jarrut.

Sanna Kara

Näin kuvailee Sanna Kara Ylen.fi artikkelissa. Kuntouksessa opetellaankin omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, sekä impulsiivisuuden hallintaa.

Vaikka ADHD on Suomessa yksi diagnosoiduin neurologinen poikkeavuus, on vankien ADHD -kuntouksesta verrattain vähän tutkimustietoa. Vankiloilla ei ole tarpeeksi resursseja, eikä ammattihenkilöillä ole tarpeellista osaamista ja tietoa neurokirjon haasteista, pystyäkseen tarjoamaan valtakunnallisesti kestäviä ja laadukkaita kuntoutusohjelmia.

Koska ADHD:n ja vankeusrangaistuksen yhteys on mielestäni ilmeinen, on häkellyttävää, miten vähän siihen on tarjottu resursseja. Täsmäkuntoutuksella voisi olla suuri merkitys uusintarikoksen ehkäisyssä.

Kuva: Pexels

Lähteet:

https://www.kaypahoito.fi/nix00924

https://yle.fi/uutiset/3-11233189

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2738006/Vankien+adhdhoito+kiven+alla

https://www.krits.fi/apua-ja-tukea/oppiminen-ja-opiskelu/miten-paasee-adhd-tutkimuksiin/

4 kommenttia artikkeliin ”Vankeus ja ADHD – mikä on niiden välinen yhteys?

  1. Tuomas Heinämäki

    Mielenkiintoinen kirjoitus. En olekaan kuullut aikaisemmin, että monilla vankeusrangaistusta suorittavilla saattaa olla ADHD diagnoosi taustalla. Toisaalta, kun alkaa miettimiään tarkemmin niin ymmärtäähän näiden asioiden yhteyden. Ihmisellä, jolla on tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriöitä saattaa hyvinkin joutua helpommin vaikeuksiin elämässä ja jopa saada käytöksellään vankeusrangaistuksen. Sikäli harmillista, kun miettii tällaisen ihmisen taustoja, jolla saattaa olla ollut jo nuoresta asti käytös- ja sopeutumisongelmia esim. koulussa ja muutenkin elämässä. Eikä tällainen nuori useinkaan ole saanut välttämättä apua ongelmiinsa tarpeeksi aikaisin vaan ennemminkin monia syytöksiä siitä ettei osaa käyttäytyä hyvin. Helpostihan tällaisista taustoista saattaa alkaa kierre kohti rikoksia ja vankeutta. Herää myös ajatuksia ADHD:n ja amfetamiinjohdannaisen lääkityksen yhteensopivuudesta, mutta varmasti tätä on tutkittu enkä viitsi ottaa vahvemmin tähän asiaan kantaa.

    1. Ines Tjäder

      Kiitos kommentistasi Tuomas!
      Juuri näin! Ongelma on myös se, ettei monella ole vielä tuota diagnoosia vankilaan mennessä, vaan se todetaan paljon myöhemmin.
      Osut myös aivan oikeaan pohtiessasi miten ihmistä on voitu syyttää siitä, että hän on hankala häirikkö, vaikka oikeasti kyse olisikin ADHD:sta. Aika karua.

  2. Anna Vilpas

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta Ines! ADHD:n kanssa eläminen ilman diagnoosia ja tukea tuo elämään ilman muuta suuria haasteita, jotka joissain tapauksissa vievät näinkin pitkälle.

    Nostaisin esille juuri varhaisen tuen saamisen merkityksen. Tuen saaminen jo varhaislapsuudessa ennaltaehkäisee ongelmien kasaantumista. Onneksi yhä useampi saa yhä varhemmin diagnoosin. Varhaiskasvatuksen, koulun ja perhepalvelujen toimiva yhteistyö on edellytys sille, että lapset eivät pääse putoamaan turvaverkon läpi.

    Keskustelunne lapsen leimaamisesta esimerkiksi kouluaikana osuu nappiin. Haastavasta käytöksestä muodostuu aikuisten puheiden kautta helposti osa identiteettiä. Haluaisin kuitenkin uskoa, että nykypäivänä varhaiskasvatuksen ja koulun henkilökunta osaa suhtautua lasten erityisvaikeuksiin hieman eri tavalla. Oli neuropsykiatrista diagnoosia tai ei, tukea tarvitseva lapsi tarvitsee tukea eikä toistuvaa negatiivista palautetta. Kirjoitin aihetta lähestyvän blogitekstin varhaiskasvatuksen maailmasta. Meidän aikuisten tehtävä on löytää ne keinot, joilla lapsi voi saada onnistumisen kokemuksia eikä vaatia lasta selviytymään tilanteista, joissa hän toistuvasti epäonnistuu. Lapsi ei koskaan käyttäydy tahallaan hankalasti, vaan tarvitsee tukea meiltä aikuisilta.

    1. Ines Tjäder

      Kiitos mielenkiintoisesta kommentista Anna!
      Aihe on mielenkiintoinen ja pureudut siihen vielä syvemmin tuoden esiin hyviä pointteja.
      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että uskon ja toivon nykyaikana ilmapiirin olevan enemmän lasta huomioonottava, eikä niinkään leimaava. Itsellämme on myös mahdollisuus työllistyä sosiaalialalle ja näin vaikuttaa osaltamme tulevaisuuden ilmapiiriin!

Vastaa