Kirjoitan tänään blogitekstissä henkilökohtaisista kokemuksistani liittyen läheisen ongelmalliseen päihteidenkäyttöön. Olen lapsuudessa elänyt perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyttivät alkoholia liiankin kanssa, ja tämä on vaikuttanut voimakkaasti siihen, millaiseksi ihmiseksi olen muovautunut tänä päivänä. Blogiteksti on osa kolmen blogikirjoituksen kokonaisuutta, jossa me blogin kirjoittajat avaamme omia kokemuksia liittyen alkoholin ongelmakäyttöön.
Lapsuudenkotini seinät kätkevät ylleen salaisuuksia, joita harva on päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä. Yksi näistä salaisuuksista liittyy vanhempien alkoholinkäyttöön. Lapsuudessa ajattelin, että perheessäni käytetään runsaasti alkoholia, mutta kuvittelin sen olevan tavallista. Vertailukohtia minulla ei juuri ollut, ja harvat aikuiset, jotka tunsin, käyttivät alkoholia itsekin reilusti. Pienellä lapsella ei ollut taitoa kyseenalaistaa tilannetta, sillä omasta näkökulmastani ja saamastani mallista käsin se oli normaalia. Kouluiässä ja nuoruudessa pidin yllä salaisuuksien verkkoa vanhempien alkoholinkulutukseen ja kodissa ilmenevään pahoinvointiin liittyen. Aloin hahmottaa, että vanhempieni alkoholinkäyttö ei olekaan niin normaalia kuin olin antanut itseni olettaa.
Päihderiippuvuudesta kärsii Suomessa jopa 300 000 työssäkäyvää aikuista
Vanhempani ovat aina kyenneet käymään töissä päihteiden ongelmakäytöstä huolimatta, joten sen perusteella normalisoin pitkään vanhempien alkoholinkäyttöä. Varttuessani tieto alkoholin ongelmakäytön riskirajoista kuitenkin tavoitti minut. Miehillä 23–24 alkoholiannosta viikossa ja naisilla 12–16 annosta viikossa pidetään rajana ongelmakäytölle (päihteiden ongelmakäytöstä puhutaan, kun nuo kuvaamani riskirajat ylittyvät) (Seppä 2015). Päihderiippuvuudesta kärsii Suomessa jopa 300 000 työssäkäyvää aikuista, joten alkoholin ongelmallinen käyttö ei aina ole este työssäkäynnille (Laaksonen 2019).
Olen pienestä pitäen ahdistunut herkästi päihtyneistä ihmisistä ja heidän impulsiivisesta käytöksestään. Kotona asuessani sulkeuduin herkästi omaan huoneeseen turvaan vanhempien alkoholinhuuruista menoa, vaikka en kokenutkaan aidosti olevani kotona turvassa. Kokemukset tuntuivat vaikeilta, koska ei ollut ketään kenelle kokemuksistaan puhua ja sisarustenkin kesken vaikenimme asiasta. Lapsille tyypillistä käyttäytymistä onkin se, että he eivät kerro vanhempien päihteidenkäytöstä perheen ulkopuoliselle taholle. Häpeän tunteet ovat tavallisia ja vanhemmat voivat osoittaa sanoin ja elein lapselle, että perheessä on salaisuus, josta ei ulkopuolisille saa kertoa. Tämän takia lapsen kynnys hakea apua on hyvin suuri, sillä hän ei halua aiheuttaa ongelmia itsensä ja vanhemman välille. (Lasten mielenterveystalo 2021.)
Vanhempani käyttivät alkoholia arki-iltaisin, viikonloppuisin sekä loma-aikoina. Loma-ajat tuntuivat näistä kaikkein pahimmilta. Vanhemmat olivat aamusta iltaan juovuksissa eikä sitä helpottanut lainkaan se, että kesäisin vietimme heidän kesälomakuukautensa ulkomailla. Ei ollut mitään pakopaikkaa, eikä tuohon aikaan ulkomailla käytettävät nettiliittymätkään olleet arkipäivää. Käytännössä koko kuukauden elimme lähes käsivarren mitan päässä toisistamme niin, että aikuinen oli aina päihtynyt. On todella epäoikeudenmukaista ja lapsen edun vastaista, että hän joutuu todistamaan vanhempien päivittäistä humalatilaa, kärsimään heidän välisistä riidoista sekä todistamaan väkivaltaista käyttäytymistä. Kuuntelemaan vierestä, kun oma vanhempi rypee laskuhumalassa itsesäälissä ja toteaa, että maailma olisi parempi paikka ilman häntä. Noina aikoina toivoin hartaasti, että yhteiskunnassa olisi työvelvoite seitsemänä päivänä viikossa, sillä se olisi hillinnyt alkoholin käyttöä omien vanhempieni kohdalla paljonkin.
Vanhempien päihteidenkäytön vaikutukset
Täysi-ikäisenä minulla oli vaihe, jolloin käytin alkoholia arkipäivisin sekä joka viikonloppu. Alkoholinkäyttö ei tuolloin ollut enää hauskanpitoa, vaan pikemminkin todella kurjaa. Luulen, että osaltani alkoholin runsaaseen käyttöön vaikutti vanhemmilta saatu mallioppiminen. Alkoholia käyttäessä huomasin, että oma toleranssi kasvaa aika nopeasti ja en enää ihmetellyt sitä, kuinka oman äitini kohdalla riskirajat ylittyivät niin helposti jo yhden illan kuluessa.
Lapsuuden kokemukset ja vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö ovat vaikuttaneet minuun siten, että nykypäivänä en käytä alkoholia juuri lainkaan. Vuodessa alkoholia tuskin kuluu edes 6-packin verran, kun taas ennen se riitti vasta alkulämmittelyksi. Alkoholinkulutukseni on muuttunut hyvin maltilliselle tasolle ja silloin tällöin juon yhden alkoholijuoman ihan vain nautiskellakseni. Halun olla lapsilleni paras mahdollinen vanhempi ja koen, että se onnistuu parhaiten olemalla lähestulkoon päihteetön. Lapsuudessa kokemani ahdistus alkoholiin liittyen on johtanut myös siihen, että en juo alkoholia lainkaan lasteni läsnä ollessa. Vanhempani eivät ole koskaan ymmärtäneet alkoholin käyttönsä vaikutuksia lapsiinsa, mutta voin todeta niiden olleen hyvin moninaisia. Teen mitä vain, jotta en altistaisi lapsiani niille.
Alkoholistien lapsista valtaosasta ei tule alkoholisteja, vaikka alttius tälle on suuri. Usein käy päinvastoin niin, että alkoholistien perheenjäsenillä korostuu kielteinen asenne alkoholia kohtaan. Lapsuuden kokemukset voivat laukaista traumaperäisiä oireita, joita ovat esimerkiksi ahdistus, paniikkikohtaukset, unettomuus, psykosomaattiset oireet sekä masennus. Oireita voivat laukaista tiedostamattomat tekijät ja tähän liittyy usein henkilön kamppailu syyllisyyden ja huonommuuden tunteiden parissa. On hyvin tavallista, että vanhemmaksi tulo laukaisee alkoholistin lapsella ajatuksia siitä, että alkoholin ongelmakäyttö kulkisi sukupolvelta toiselle. (Takala 2017.)
On tärkeää, että päihteidenkäytön vaikutuksia läheisiin tunnistetaan aiempaa paremmin, sillä alkoholistin päihteidenkäyttö voi sairastuttaa myös läheisen. Olen aikuisiällä käynyt terapiassa keskustelemassa lapsuudesta ja nuoruudestani. Terapiassa on todettu, että vanhempien alkoholinkäytöllä, lapsuudenkodin turvattomalla ilmapiirillä sekä muilla varhaislapsuuteen liittyvillä kokemuksilla on ollut selkeä yhteys siihen, että sairastuin jo ala-asteella masennukseen ja ahdistushäiriöön. Vanhempien alkoholinkäytöllä on ollut merkittävä vaikutus etenkin psyykkiseen hyvinvointiin teini-iässä. Lapsuuttani leimaa tänä päivänä katkeruus turvattomuudesta sekä sisälleni hukutettu hätä, kun halusin vanhemmille apua, mutta en uskaltanut sitä hakea. Olen kamppaillut paljon riittämättömyyden sekä itsetunto-ongelmien parissa aiemmin, sillä tuntui, että en ollut koskaan riittävän hyvä päihdeongelmaisen vanhemman näkökulmasta. Näiden tunteiden työstäminen on auttanut minua pitkälle, enkä usko, että olisin näin ehyt ilman tunteiden ja kokemusten käsittelyä terapiassa. Ammattilaisen keskusteluavusta on monille päihdeperheessä eläneelle hyötyä ja tänä päivänä terapiaan hakeutuminen ei ole enää niin leimaavaa (Takala 2017). Pikemminkin uskon, että jokainen hyötyisi siitä jollakin tapaa.
Haasteet
Mielestäni on tärkeää, että aikuiset ja lapset uskaltaisivat puhua yhä avoimemmin kokemuksistaan päihdeperheessä. Aihe koskettaa valitettavan monia ja vertaistuen voimin omien kokemusten käsittely on helpompaa. Päihdeongelmaisten leima levittyy myös päihteitä käyttävien läheisiin, ja kokemuksista puhumista saatetaan vältellä leimautumisen pelon vuoksi. Minuakin hävetti pitkään taustani, vaikka eihän minulla siinä mitään hävettävää ole. Muutin kotoa pois 18-vuotiaana ja sen jälkeen valtava henkinen painolasti putosi pois harteiltani. Avauduin vanhempieni taustasta ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä ystävälleni, koska aiemmin en ollut uskaltanut puhua asiasta pelätessäni vanhemmille koituvia seuraamuksia.
Näen vaikeana yhteiskunnallisena haasteena sen, miten kaltaiseni herkät ja kiltit lapset saataisiin kertomaan ajoissa vanhempien ongelmallisesta päihteidenkäytöstä. Päihdeperheessä lapsen kasvu ja kehitys vaarantuvat, sillä lapsi voi jäädä vaille riittävää hoivaa sekä emotionaalista tukea. Päihtyneellä vanhemmalla ei ole riittäviä kykyjä vastata lapsen tarpeisiin sekä ymmärrystä lapsen oireiluun, joka johtuu vanhemman päihteidenkäytöstä. Lasten parissa työskenteleviltä vaaditaankin äärimmäistä herkkyyttä työssään, jotta he tunnistavat vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivät lapset, sillä lapsen oireilu ei aina näy ulospäin (Ilva, Roine & Takala 2010, 12).
Vuosien saatossa olen oppinut hyväksymään osaksi taustaani alkoholin varjostaman lapsuuden. Saadessani esikoisen jouduin nähdä asian eteen paljon vaivaa, sillä lapsuudenkokemukseni nousivat tuolloin vahvasti mieleen. Käsittelemällä tunteita, kokemuksia ja päihdeongelmaa ilmiönä kykenin järkeilemään ajatuksiani uudenlaiseen muotoon. Omien ajatuksien ja taustan ymmärtäminen sekä reflektointi on tärkeää sosiaalialalla työskennellessä, sillä työmiljöössä tapaa paljon vertaisiaan eli päihteidenkäyttäjien läheisiä sekä päihteidenkäyttäjiä. Minulla ei ole oikeutta kohdata työssäni päihdeongelmaisia kurjan asenteen turvin, vaan minun tulee kohdata heidät inhimillisesti, ihmisarvoa kunnioittaen. Ihmisestä itsestään ei tule huonoa sen takia, että hän käyttää päihteitä vaan hän tarvitsee apua ja tukea, jotta hän pääsisi eroon ongelmallisesta päihteidenkäytöstä sekä sen mukanaan tuomista ilmiöistä.
Jatkossa perheitä tulee edelleenkin tukea päihteettömyyden ja vanhemmuuden teemoihin liittyen. Lastensuojelun sekä päihdepalveluiden tuki tulisi nähdä kokonaisvaltaisena mahdollisuutena edistää koko perheen hyvinvointia. Aikuisten yhteinen velvollisuus on suojella lapsia, joten jos tiedät jonkun lapsen elävän turvattomissa olosuhteissa päihdeongelmaisen henkilön kanssa, haethan perheelle apua.
Lähteet
Ilva, M., Roine, M. & Takala, J. 2010. Johdatus Lapsuus päihteiden varjossa -raporttiin. Teoksessa Ilva, M., Roine, M. & Takala, J. (toim.). Lapsuus päihteiden varjossa. Vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivät lapset tutkimuksessa ja käytännön työssä. Helsinki: Multiprint Oy, 10-15.
Laaksonen, M. 2019. Vapaaksi päihteiden kahleista. Viitattu 26.10.2021. https://www.miehenhyvinvointi.fi/hyvinvointi/vapaaksi-paihteiden-kahleista/
Lasten mielenterveystalo 2021. Vanhempien päihteidenkäyttö. Viitattu 27.10.2021. https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/vanhemmille/perhe_ja_vanhemmuus/perhetta_kuormittavat_tapahtumat/Pages/vanhempien_paihteiden_kaytto.aspx
Seppä, K. 2015. Juomisen riskirajat. Viitattu 26.10.2021. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi/juomisen-riskirajat
Takala, J. 2017. Alkoholiongelmaisen kanssa lapsuudessaan eläneet aikuiset. Viitattu 26.10.2021. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteiden-kaytto/alkoholiongelmaisen-kanssa-lapsuudessaan-elaneet-aikuiset
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos tunteita herättävästä kirjoituksesta.
Kerrot omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka vaikeaa lapselle on elää alkoholin varjossa ja puhua asiasta kenellekään. Kuten mainitsit, valitettavasti ongelma koskettaa monia perheitä ja vaikuttaa lasten elämään aikuisiälläkin. Oli lohduttavaa kuulla, että olet saanut terapiasta selkeyttä ja ymmärrystä asiaan ja toivon, että tuo mahdollisuus olisi kaikilla, jotka sitä tarvitsevat. Ennaltaehkäisevä apu ja päihteettömyyteen tukeminen ovat avainasemassa, kuten tekstissä mainitsitkin. Lopussa olit nostanut esille hyvän muistutuksen siitä, että lasten suojeleminen on aikuisten yhteinen velvollisuus ja apua tulee hakea heti, kun kohtaa lapsen, joka sitä tarvitsee.
Kiitos kommentoinnista blogitekstiin!
Oli mielenkiintoista lukea pohdintaasi siitä, että jokaisella tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä terapiaan käsittelemään kokemuksia läheisen päihteidenkäytöstä johtuen. Olen asiasta täysin samaa mieltä, sillä terapian myötä en tunne enää olevani se haavoittuvainen ja pelokas pieni ihminen, joka kantoi sisällään suurta salaisuutta. Terapian kautta sain hyväksyntää kokemuksilleni, eikä niitä vähätelty. Terapiassa ajatuksiani ei tarvinnut kaunistella, vaan sain purkaa pahaa oloani juuri sen verran, mikä tuntui itseltäni hyvältä. Sain myös kerrottua monista asioista, joista muille en halunnut avautua.
Monet päihteidenkäyttäjien lapset ja muut läheiset jäävät vaille apua ja se on huolestuttavaa ajatellen sitä, millaisia vaikutuksia läheisen päihteidenkäytöllä voi olla. Erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat etenkin lapset, joille vanhemman tulisi antaa tukea, hoivaa ja rakkautta. Lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, mutta monet päihdeperheessä asuvat lapset joutuvat itsenäistymään ja hoitamaan monia aikuisten askareita jo varhain saamatta läheisyyttä ja emotionaalista tukea. Läheisen päihteidenkäytön vaikutukset yltävät monelle elämän osa-alueelle sekä kantavat pitkälle aikuisuuteen asti.
Mielestäni olisi tärkeää, että ammattilaisten herkkyyttä tunnistaa päihteidenkäyttäjän läheinen jollain tapaa saataisiin kehitettyä. Moni ei juurikaan uskalla asiasta puhua, etenkään tilanteen ollessa niin sanotusti tulenarka. Tunnistamalla aiempaa paremmin päihteidenkäyttäjien läheisiä saataisiin heitä ohjattua tuen ja avun piiriin. Valitettavaa on kuitenkin se, että resurssit keskusteluavun tarjoamiseen ovat heikot.
Varsinkin mielenterveyspuolella jonot ovat pitkät ja hoitokontaktia voi joutua jonottamaan kohtuuttoman pitkiä aikoja palveluiden ruuhkautumisesta ja resursseista johtuen. Psykoterapia on hyvä vaihtoehto kokemusten purkamiseen, mutta kuten sanottua, kaikilla ei tähän ole mahdollisuuksia esimerkiksi taloudellisten syiden takia. Kelankin tukemasta psykoterapiasta, johon tarvitaan B-lausunto kuntoutustukea varten jää vielä siivu maksettavaksi. Lisäksi psykoterapia on alkuun yleensä varsin intensiivistä, joten maksuja kertyy tällöin lyhyessä hetkessä aikamoinenen kasa. Olisi tärkeää kehittää matalankynnyksen tukea aiempaa enemmän etenkin kolmannen sektorin palveluverkostossa. Tällöinkin olisi tärkeä muistaa, että vertaisryhmien ohella olisi aikaa yksilölliseen kohtaamiseen sekä yksilölliseen tukeen.
Kiitos koskettavasta tekstistä ja omien kokemuksien jakamisesta. Minusta tuntuu, että lapsen, mutta myös jopa monen aikuisenkin on vaikea tunnistaa alkoholin ongelmakäyttöä. Alkoholilla on nimittäin suuri rooli eri juhlatilaisuuksissa, opiskelijaelämässä ja sosiaalisissa tilanteissa, minkä lisäksi arkisin esimerkiksi “pari saunajuomaa” on täysin normaalia. Alkoholittomuutta saatetaan jopa kyseenalaistaa, jos juhlissa pyytää alkoholitonta vaihtoehtoa. Onneksi alkoholittomuudesta on alettu puhumaan ja alkoholittomia juomavaihtoehtoja löytyy kaupoista entistä enemmän. Hienoa kuulla, että olet saanut muovattua terveellisen suhteen alkoholiin ja hyväksyttyä lapsuuden kokemuksesi. Olen samaa mieltä siitä, että avoin keskustelu päihdeongelmista on erittäin tärkeää, minkä lisäksi päihdeongelmaisia kohdatessa tulisi muistaa, ettei se tee heistä huonoa vaan apua ja tukea tarvitsevan ihmisen.
Kiitos kommentistasi!
Olet aivan oikeassa siinä, että monet eivät tunnista omaa alkoholin ongelmakäyttöä. Kuten sanoitkin alkoholinkäyttöä oikeutetaan itselleen perustellen tätä noilla juhlapäivillä, ties millä kissanristiäisillä, rankalla päivällä sekä viikonlopulla. Suomessa alkoholikulttuuri ulottuukin hyvin laaja-alaisesti eri tilanteisiin. Itseäni lapsena ahdisti etukäteen kaikki juhlapäivät, sillä ne olivat loistavia mahdollisuuksia vanhemmille oikeuttaa itselleen tavanomaista runsaampi alkoholin kulutus. Tästä johtuen monet juhlapäivät eivät tänäkään päivänä minua erityisemmin innosta.
Minusta on hienoa, että yhteiskunnassa pikkuhiljaa aletaan enemmän ymmärtää alkohollittomuuden perään. Minusta on jopa aika surullista se, että alkoholittomuutta kyseenalaistetaan enemmän kuin sitä, että käyttäisi alkoholia. Olen itsekin törmännyt ihmettelyihin siitä, miksi en juo esimerkiksi alkoholia sisältävää alkumaljaa, kun olen todennut ottavani ennemmin “lasten version”. Tämä usein johtaa vielä siihen, että minulle on intetty, että kyllä sinä yhden lasillisen voit ottaa. No kyllä voisin, mutta mitä, kun ei halua…
Päihdeongelmaisia ihmisiä ei kuitenkaan saisi syytellä syyttävällä sormella tai leimata heitä huonoiksi ihmisiksi päihteiden ongelmakäytöstä huolimatta. Kuten sanoit, he tarvitsevat apua sekä tukea elämänsä järjestämiseen sekä päihteidenkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen.