Näen parhaaksi aloittaa tämän tekstin varoittamalla, että sisältö saattaa ahdistaa niitä lukijoita, joilla on omakohtaista kokemusta syömishäiriöistä. Mikäli kuulut tähän joukkoon, siirry jonkin toisen postauksen pariin. <3
”Kirjoitan tätä yönä, jona en taaskaan nuku. Yönä, jona ryven murheissa, huolessa ja muutenkin syvissä vesissä.” Tämä teksti on äidin kynästä, joka on juuri saanut tietää tyttärensä sairastavan bulimiaa. Samassa tekstissä äiti avautuu synkästä pilvestä, joka hänen ylleen on langennut. Synkkä pilvi koostuu riittämättömyydestä, syyllisyydestä, äidinrakkaudesta, väsymyksestä sekä fyysisestä ja psyykkisestä huonosta olosta. (Huono äiti 2019.)
Syömishäiriöön sairastutaan useimmin nuorena tai nuorena aikuisena, mutta syömishäiriöön sairastuminen ei katso ikää tai sukupuolta. Syömishäiriöissä ei ole kuitenkaan kyse pelkästään ruuasta tai kehonkuvasta, taustalla voi olla pahaa oloa, jota sairastunut rupeaa käsittelemään ruuan kautta. Syömishäiriöön sairastunut kokee usein häpeää tai sairauden tunnottomuutta ja piilottelee oireiluaan. On syytä huolestua yksittäisistäkin syömishäiriön tunnusmerkeistä, joista ovat esimerkiksi lihomisen pelko, kehon piilottelu, tarve punnita ruokaa tai itseään, väsymys, masentuneisuus sekä valehtelu. Sairastunut saattaa myös liikkua huomattavasti enemmän tai kokea tarvetta ansaita ruoka liikkumalla. (Syömishäiriöliitto 2022.)
Syömishäiriökeskuksen Venla Eronen (2016) vertaa huoltajan läpikäymää prosessia suruprosessiin, jossa vaiheina ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutumisvaihe. Shokkivaiheessa huoltajan on vaikea uskoa, että omalla lapsella tosiaan on syömishäiriö, ajatus voi tuntua uskomattomalta ja sen voi jopa kieltää. Reaktiovaiheessa huoltaja sisäistää tilanteen ja ymmärtää lapsensa hädän. Huoltaja yrittää auttaa ja puuttua lapsensa syömiseen sekä löytää hoitokontaktia. Käsittelyvaiheessa huoltaja käy läpi monenlaisia tuntemuksia. Huoltaja voi olla vihainen tai katkera lapsensa sairastumisesta, tunteet voivat muuttua vuoristoradan tavoin. Huoltaja saattaa jopa pohtia, onko kasvattanut lapsensa oikein, miksi ei huomannut lapsen voivan huonosti. Sopeutumisvaiheessa huoltaja hyväksyy tilanteen. Prosessin vaiheet eivät kuitenkaan aina kulje juuri tässä järjestyksessä. Vaiheet saavat sekoittua tai huoltaja saattaa elää useampaa vaihetta samaan aikaan.
On tärkeää muistaa, että syömishäiriöstä voi parantua ja sairauden kesto vaihtelee. Paraneminen ei pidä sisällään pelkästään syömisoireilujen loppumista, vaan myös henkisen toipumisen, joka voi kestää pitkäänkin. Syömishäiriöajatukset saattavat seurata vielä paranemisen jälkeenkin, mutta niitä ei tarvitse pelätä, kunhan ei anna ajatusten johtaa takaisin syömishäiriön maailmaan. (Syömishäiriöliitto 2022.)
Tästä aiheesta minulla on huomattavasti enemmän omakohtaista kokemusta kuin esimerkiksi skitsofreniasta. Olen koko pienen ikäni kamppaillut erilaisten syömishaasteiden kanssa, eikä mikään ole auttanut. Suhtaudun edelleen ruokaan nihkeästi ja vastaan tulee aikoja, jolloin ruoka on suurin viholliseni. Äidilläni on varmasti ollut raskasta, hän oli nuori yksinhuoltaja, jonka esikoinen kamppaili jos jonkinmoisen ongelman kanssa. Uskon, että myös äitini on saattanut käydä läpi samoja ajatuksia kuin äiti, jonka ajatuksia luimme heti postauksen alussa. Toivon vielä joskus pääseväni eroon ongelmistani ruokailun suhteen ja toipuvani henkisesti demoneista, jotka kuiskuttelevat korviini.
Kiitos kun luit, toivottavasti voimme lopettaa ensi kerralla iloisempiin tunnelmiin! Jätä ihmeessä kommentteihin vaikkapa jaksuhali kaikille syömishäiriöiden kanssa kamppaileville. <3
Lähteet:
Eronen, V. 2016. Vaikea hyväksyä – Lapsellani on syömishäiriö. Syömishäiriökeskus. Viitattu 13.9.2022.
http://syomishairiokeskus.blogspot.com/2016/01/vaikea-hyvaksya-lapsellani-on.html
Syömishäiriöliitto – SYLI. 2022. Tietoa syömishäiriöistä. Viitattu 13.9.2022.
https://syomishairioliitto.fi/tietoa/tietoa-syomishairioista
Tältä tuntuu kun lapsella on syömishäiriö. 2019. Huono äiti. Viitattu 13.9.2022.
https://www.huonoaiti.fi/talta-tuntuu-kun-lapsella-on-syomishairio/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Krista!
Kiitos mielenkiintoisesta postauksestasi. Aihe on erittäin tärkeä ja valitettavan yleinen, joten on hienoa, että lisäät postauksellasi ihmisten tietoisuutta aiheesta. Hyvä pointti kirjoituksessasi on se, ettei pelkkien syömisoireilujen loppuminen tarkoita syömishäiriöstä parantumista, vaan myös henkinen puoli on saatava tasapainoon.
Olet rohkea, kun kerrot omasta kokemuksestasi syömishaasteiden kanssa. Toivon sinulle ja kaikille muillekin asian kanssa kamppaileville paljon jaksamisia ja tsemppejä!
Moiksu Siiri!
Kiva, että koit hyödylliseksi puhua lisää tästä aiheesta! Munkin mielestä sen sisäistäminen, että syömishäiriö ei lopu siihen, että syömisoireilut loppuvat, on äärimmäisen tärkeää.
Kiitos omasta ja muiden puolesta tsempeistä! <3
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta Krista! <3 Kuten Siiri, kiinnitin huomioita mainintaasi siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää se, ettei pelkästään syömisoireilujen päättyminen tarkoita, että olisi päässyt toksisista syömiseen liittyvistä tavoista ja ajatuksista yli, vaan myös henkinen puoli vaikuttaa vahvasti asiaan.
Olen itsekin kärsinyt useista syömiseen liittyvistä ongelmista, myös syömishäiriöistä, ja välillä mietiskelen edelleen niihin liittyviä asioita. Vaikkakin itse oireilu on vähentynyt lähes nollaan, on henkisellä puolella edelleen kehitettävää. Mutta koen kuitenkin, että olen jo päässyt pitkälle ja olen ''voiton puolella''.
Kiitos, että jaoit myös omia kokemuksiasi aiheeseen liittyen <3 Tsemppiä!
Moi Iida!
Kiitos kommentista ja siitä, että uskalsit avata myös omaa taustaasi syömisongelmista – se on hurjan rohkeaa. Ihana kuulla, että oot päässyt ainakin varsinaisesta oireilusta eroon. Oon aivan varma, että selätät myös henkisen puolen haasteet. <3
Hei Krista,
Toit esille mielenkiintoisen aiheen, joka on viime vuosina ollut esillä, mutta samalla kovin vaiettu. Tuot tekstissäsi esille syömishäiriön taustat sekä mahdolliset oireet, joita syömishäiriöön sairastunut voi kokea. Mielestäni on hyvä asia, että toit esille myös tunteita ja ajatuksia, joita syömishäiriöön sairastavan lapsen huoltaja voi kokea.
Erinomainen nosto oli se, että syömishäiriön taustalla voi olla henkistä pahoinvointia, josta toipiminen kestää pidempään eli vaikka syömisoireilut olisivat vähentyneet tai loppuneet voi henkinen pahoinvointi silti jatkua. Otsikkosi oli tekstiin sopiva ja houkutteleva. Omakohtainen kokemuksesi oli kallisarvoinen ja kiitos sen jakamisesta.