Sijoitukset ovat olleet kasvussa 90-luvun alusta lähtien. Samanaikaisesti neurokirjon häiriöitä diagnosoidaan enenevissä määrin, vaikka osa jää edelleen diagnosoimatta. Silti yhteiskunnastamme puuttuu selkeä palvelupolku neurokirjon häiriöisille. Ja kun terveydenhuollossa ei pystytä ottamaan koppia neurokirjolla oireilevista, on lastensuojelun viimekädessä pyrittävä turvaamaan lasten kasvu ja kehitys.
THL:n HuosTa-hankkeen tulosten mukaan jopa kolmasosa huostaanotetuista lapsista omaa neurologisen sairauden tai vähintään epäilyn siitä (Heino, Hyry, Ikäheimo, Kuronen & Raja 2014–2015, Ikosen 2021 mukaan, 2). Tässä kohtaa voidaan esittää kysymys, miten on onnistunut ehkäisevä lastensuojelu, jos lapsi on jäänyt ilman tarvittavaa hoitoa ja on päädytty huostaanottoon (Lastensuojelulaki 417/2007, 13 §).
Huostaanotto on aina viimesijainen keino lapsen auttamiseksi. Tätä ennen tulisi käyttää kaikki mahdolliset lapsen edun mukaiset avohuollon tukitoimet lapsen hyväksi. Onko silloin kaikki keinot käytetty, jos erityislapsi ei saa tarvitsemaansa tukea? Jos lapsi oireilee neuropsykiatrisista syistä, parantaako huostaanotto lapsen tilannetta kotioloihin verrattuna?
Viidesosa huostaanotoista voitaisiin välttää oikea-aikaisella tuella.
Vuoden 2018 Kuntaliiton lastensuojelukyselyssä kolmasosa vastaajista arvioi lapsen sijoituksen tapahtuvan usein syystä, että lapselle ei ole pystytty järjestämään hänen tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita. Jopa viidesosa sijoituksista voitaisiin todennäköisesti välttää, jos lapsille olisi tarjota riittävää, oikea-aikaista tukea. (Kuntaliitto 2018). Aiemmassa postauksessani pohdin diagnoosin merkitystä ja tarpeellisuutta. Samaa oli pohtinut myös Laurin haastattelema erityisisä. Kun katsoo asiaa tältä kannalta, on diagnoosin saamisella suuri merkitys siihen, saako lapsi tarvitsemaansa apua riittävän ajoissa. Diagnoosilla ehkäistään ehkä mahdolliset myöhemmin ilmenevät mielenhäiriöt ja voidaan jopa välttyä huostaanotolta, kun tilanne ei kärjisty liian pitkälle.
Neurokirjolla olevien lasten vanhemmat kokevat palvelujärjestelmän pirstaleiseksi, sillä nepsyhaasteiden hoitoon ei ole selkeää palvelu- tai hoitopolkua. Perheet eivät koe saavansa riittävää hoitoa ja tieto neurokirjon haasteista on puutteellista eri palveluissa. Nepsylapset saattavat päätyä lastensuojelun piiriin, sillä muutakaan apua ei ole saatavilla, eivätkä vanhemmat saa riittävästi tukea kasvatustehtävässään. Vantaalla on arvioitu, että neurokirjon lapset ovat yliedustettuna lastensuojelun piirissä. Tutkimustietoa aiheesta ei kuitenkaan riittävästi ole saatavilla ja monilta näistä lapsista puuttuu diagnoosi. (Ikonen 2021, 1–2.)
Sen lisäksi, että lapset eivät saa apua riittävän ajoissa ja haasteita ei aina edes tunnisteta, ei sitä apua ole tarjolla vanhemmillekaan helposti. Vaikea tilanne kotona voi myös johtaa vanhemman uupumukseen ja jopa vakaviin mielenterveysongelmiin, joka taas voi johtaa lisääntyneeseen päihteidenkäyttöön. Samalla, kun mielenterveysongelmat lisääntyvät, leikataan palveluita jatkuvasti (Eriksson, Nelimarkka, Paasivirta, Tiili & Yliruka 2021, 1).
Voisiko nyt olla jo aika herätä näihin oikea-aikaisiin palveluihin ja tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn? Tokihan palvelut maksavat, mutta niin maksaa sijaishuoltokin. Vuonna 2021 kuutoskaupunkien, eli Suomen suurimpien kaupunkien, Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun sijoitusten kustannukset olivat 341 205 269 euroa. Siis 341,2 miljoonaa euroa! Se tarkoittaa keskimäärin 398 euron hoitovuorokausihintaa kunnan laitoshoidossa ja ostopalveluissa 298 euron vuorokausihintaa. (Kuusikko-työryhmä 2022, 44–46.) Aika hurjia summia. Jokseenkin maalaisjärjellä ajateltuna voisi kuvitella, että ennaltaehkäisy olisi hieman edullisempaa.
En oikein tiedä mitä sanoa tai ajatella. Tämä aihe herättää huolta ja onnistuin saamaan itselleni toivottomuuden tunteen sekä fyysisen pahan olon. Mitä enemmän tätäkin aihetta tutkii, sitä enemmän herää kysymys, miksei kukaan tee mitään.
Tässä vielä linkki huostaanotetun Lauran tarinaan, joka on julkaistu Ilta-Sanomissa 29.10.2022. Lauralla on ilmennyt neurokirjoon sopivia oireita jo alakouluikäisenä, mutta vasta vähän aikaa sitten hänet on diagnosoitu. Myös tässä jutussa käy ilmi sijoituspaikan työntekijöiden kertomana, että monilla heille sijoitetuista nuorista on diagnosoimattomia nepsyoireita, joihin nuoret eivät ole saaneet apua.
Lähteet
Eriksson, P., Nelimarkka, S., Paasivirta, A., Tiili, A. & Yliruka, L. 2021. Koronan vaikutukset lastensuojeluun – osa 2. THL. Viitattu 3.11.2022. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141537/URN_ISBN_978-952-343-644-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ikonen, U. 2021. Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivälle lapselle tai nuorelle saaduista palveluista. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitos. Viitattu 3.11.2022. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/25776/urn_nbn_fi_uef-20211103.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kuntaliitto 2018. Kuntaliiton lastensuojelukysely: Lastensuojelun tilanne vaikeutunut. Viitattu 3.11.2022. https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2018/kuntaliiton-lastensuojelukysely-lastensuojelun-tilanne-vaikeutunut
Kuusikko-työryhmä 2022. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelut ja kustannukset vuonna 2021. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 1/2022. Viitattu 3.11.2022. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_06_01_Kuusikko_Lastensuojelu_2021.pdf
Lastensuojelulaki 417/2007. Viitattu 3.11.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L1P3a
Kuvat
Holmgren, E. 2022. Komorbiditeetti ja erotusdiagnostiikka neuropsykiatrisissa häiriöissä. Verkkoluento. Metropolia-ammattikorkeakoulu. Helsinki.
THL 2022. Lastensuojelu 2021. Tilastoraportti 22/2022. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Aaaaah.. tämä aihe herättää ainakin minussa voimakkaita tunteita! On turhauttavaa lukea kerta toisensa jälkeen tästä samasta aiheesta eri foorumeilta. Olet tuonut kiinnostavia asioita esille, joista ainakin minulle uusia oli nuo sijaishuollon kustannukset. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että ennaltaehkäisyyn tulisi käyttää huomattavasti enemmän resursseja, jota kautta kustannuksissakin saataisiin säästöä – ainakin pitkällä tähtäimellä. Olen menossa tammikuussa harjoitteluun erityislastenkotiin, jossa kaikilla lapsilla on jokin neuropsykiatrinen -tai lastenpsykiatrinen diagnoosi. Aihe on siis jo tämänkin takia mielestäni todella mielenkiintoinen. Toivon, että saan harjoittelusta paljon irti, ja pääsen myös kuulemaan huoltajien kokemuksia heidän tilanteestaan.
Kiitos Miira kommentistasi!
Kuulostaa mielenkiintoiselta seuraava harkkapaikkasi. Toivon myös, että saat siitä paljon irti. Toivon myös kuulevani kokemuksiasi harkan jälkeen. 🙂